Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2014 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2014-2016 (Kirkkohallituksen esitys 3/2013)

Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä marraskuuta 2013 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat edustajatoverit ja arvoisat kuulijat myös siellä salin takaosassa. Kun kävelin tähän niin piispani Björn Wikström sanoi että, kyllähän sää pidät sen puheesi sitten espanjaks. Niin mää sanoin, että no siinä tapauksessa se jää kyllä hyvin lyhyeks, että silloin mää sanon sii ja sit mä astun alas. Voin kuitenkin sanoa, että toivon, että me kaikki sanomme sii tälle aloitteelle mutta haluan kuitenkin muutaman sanan tästä lausua. Itse asiassa, kun kirkkoneuvos Rantanen kertoi siitä, että Kirkkohallitus muuttaa pienempiin tiloihin, niin ajattelin, että elämme tavallaan historiallisia aikoja. Että Kirkkohallitus muuttaa pienempiin tiloihin ja aurinkorannikolla tarvitaan isompia tiloja. Minusta tämä on oikeasuuntainen kehitys. Juuri näin pitää ollakin. Ja aurinkorannalla meillä on siis seurakunta, joka kasvaa, on kasvanut valtavasti ja nyt se tarvitsee tiloja ihan sen takia, että siellä ihmiset käyvät kirkossa. Siellä vaaditaan tiloja toimintaa varten, kun ehkä muualla hyvin monessa seurakunnassa pohditaan sitä, että miten päästäis irti näistä monista tiloista, joita ei käytetä tarpeeksi tehokkaasti. Ja ehkä olen väärässä ja se nyt ei ois ensimmäinen kerta mutta uskallan kuitenkin olettaa ja lähteä siitä, että tämä aloite on myötätuulessa, että ymmärrät kaikki ymmärtävät mistä on kysymys niin en lähde sitä kertaamaan mitä paperissa lukee vaan haluaisin tästä seurakunnasta ja tilanteesta kertoa vähän yksityiskohtasemmin. 1990 -luvulla asui Espanjan aurinkorannikolla noin 10-15 000 suomalaista. 20 vuodessa tämä määrä on kaksinkertaistunut eli nyt siellä asuun noin 20-30 suomalaista. Toki siellä varmaan on rikkaita, hyvin toimeentulevia ihmisiä mutta suurin osa ovat sellaisia kuin mitä me olemme. Tavallisia seurakuntalaisia, jotka nyt kaipaavat lisää tilaa toimintaansa varten. Talvisin siellä toimii kolme pappia ja yksi kanttori. Ympäri vuoden siellä on kaksi pappia, johtava pappi sekä diakoniapappi. Nykyinen tila on 135 m2 ja se on kaikin puolin käynyt pieneksi ja liian ahtaaksi. Mainittakoon, että seurakuntakodissa pidetään vuosittain 40 jumalanpalvelusta. Ja jumalanpalveluksessa on minimissään 50 ihmistä jopa 80 voi olla ja kaikki eivät mahdu edes istumaan. Minä olisin ikionnellinen, jos meillä ois vastaava tilanne kotiseurakunnassa Esbo svenskassa. Tarve pienryhmätoimintaan on suuri mutta sitä ei voi kehittää, koska tilaa ei kertakaikkiaan ole. Ja uutta toimintaa ei voida kehittää samoista syistä. Seurakunnan toimisto toimii samalla arkistona, varastona ja keittiön huoltotilana. Näin ollen toimistossa ei voi käydä sielunhoitokeskusteluja mikä on hyvin suuri puute. Nykyinen tila on siis 135 m2, uusi tila olisi 257 m2 ja minä veikkaan, että sekin on, miten mää sanoisin, se on pieni. Se on hyvin vaatimaton neliömäärä. Päätös siitä, saavatko seurakuntalaisemme siellä tarvittavat tilansa ja työntekijät tarvittavat tilansa, on meidän käsissämme. Minä toivon, että me olisimme aurinkoisella päällä, olisimme aurinkoisia ihmisiä ja päättäisimme yksimielisesti tästä tärkeästä asiasta. Antakaamme heille nämä kipeästi tarvitsemat tilansa. Ajattelin myös, että tää on niin paljon aurinkoa, että tuli mieleen, että vois sanoa, että tuntee olevansa itse isä aurinkoinen mutta sitten tuli Stalin mieleen ja totesin, että sen ehkä minä nyt jätän sitten tekemättä. Mutta aurinkoista päivää kaikille sateesta huolimatta.


Paluu