Puheenvuoro



Mäkinen Aulikki, edustaja

Otsikko:
Selvityksen tekeminen vieraskielisen työn järjestelyistä kirkossa (Edustaja-aloite 1/2014)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2014 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Viime lauantaina seurakuntani alueella pidettiin isot juhlat. Toinen kirkoistamme myytiin muutama kuukausi sitten katoliselle kirkolle, ja viime lauantaina tuo Männistön seurakunnan vanha kirkko vihittiin katoliseksi Pyhän Joosefin kirkoksi. Tuo meidän sata vuotta vanha puukirkkomme oli aivan täynnä katolisia, jotka olivat tulleet paikalle ympäri Suomea. En ollut vielä koskaan nähnyt tuossa kirkossa niin monesta eri maasta kotoisin olevia kristittyjä kuin lauantaina näin. Kaikkien nähtävissä oli, miten paljon kristittyjä maahanmuuttajia tässä maassa asuu.

Me emme toki ole maailmanlaaja katolinen kirkko, vaan kansallinen luterilainen kirkko. Totta kuitenkin on, että maahanmuuttajien määrä Suomessa koko ajan kasvaa, ja valtaosa heistä on kristittyjä tai tulee ainakin maista, joissa on vahva kristillinen perinne. Eivätkä kaikki suinkaan ole pakolaisia tai diakoniatyön asiakkaita, vaan suureksi osaksi työssäkäyvää väkeä ja opiskelijoita. Usealla heistä on monikulttuurinen perhe, osa on suomalaisten kanssa naimisissa.

Ennusteiden mukaan kuuden vuoden kuluttua ulkomaalaisia on Suomen väestöstä jo 6 %. Monet heistä eivät löydä tietänsä seurakuntiimme, sillä me olemme hyvin kansallinen ja pääosin hyvin kaksikielinen kirkko. Harvalla seurakunnalla on varaa erillisvirkoihin, joiden kautta etsitään ja kohdataan tavoitteellisesti vieraskielistä väestöä. Eikä haaste koske vain pääkaupunkiseutua ja suuria kaupunkeja, vaan myös muualla maassa tarve ulkomaalaisten tavoittamiseen ja seurakuntayhteyteen kutsumiseen kasvaa koko ajan. Sen me näemme itäisessä Suomessa joka päivä.

Tällä viikolla esillä oleva strategia Kohtaamisen kirkko kiinnittää tähän samaan asiaan huomiota. Samasta asiasta puhuu myös ulkoasiain neuvoston toimintakertomus. Kirkko ei koskaan voi olla vain kansallinen instituutio, vaan rajat ylittävä yhteisö. Siellä ei olla vieraita eikä muukalaisia.

Kirkko tarvitsee yhteistä näkemystä ja suunnitelmaa vieraskielisen ja monikulttuurisen väestön tuomaan haasteeseen. Ehkä tarvitsemme myös yhteistä resurssointia. Nyt sellaista ei juurikaan ole, vaan työ on hajanaista eikä erityisen tavoitteellista. Mikä rooli tässä työssä on seurakunnilla, yhtymillä, hiippakunnilla ja kirkkohallituksella?

Esillä olevassa aloitteessa esitämme siis, että kirkolliskokous antaisi kirkkohallituksen tehtäväksi tehdä selvityksen ja sen pohjalta toimenpide-esitykset vieraskielisen työn tilanteesta kirkossamme.


Paluu