Puheenvuoro



Kääriäinen Kimmo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välillä (Kirkkohallituksen esitys 2/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Käsiteltävänä on kirkkomme ja eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon välinen yhteistyöasiakirja. Kirkolliskokous päättää kirkkomme suhteesta muihin kirkkoihin, näiden asioiden valmistelua ja hoitoa varten kirkolliskokous on asettanut Kirkon ulkoasiain neuvoston. Kirkkomme suhteet eteläisen Afrikan evankelis-luterilaiseen kirkkoon ovat kehittyneet pitkälti Namibia-yhteyksien ohessa. Aloite kirkkojen välisestä sopimuksesta syntyi arkkipiispa Jukka Paarman ensimmäisen Etelä-Afrikan vierailun yhteydessä vuonna 2006. Aiesopimus valmisteltiin vuonna 2008 ja se allekirjoitettiin vuonna 2010. Varsinaisen sopimuksen jatkovalmistelussa käytettiin hyväksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Namibian evankelis-luterilaisen kirkon välistä sopimusta. Yhteistyöasiakirja viimeisteltiin kumppanuusneuvotteluissa lokakuussa 2011. Asiakirja kokonaisuudessaan on käyty läpi eteläisen Afrikan evankelis-luterilaisen kirkon johdon kanssa ja yhteistyöasiakirjan sisällöstä päästiin yksimielisyyteen. Ulkoasiain neuvosto hyväksyi yhteistyöasiakirjan osaltaan kirkolliskokoukselle esitettäväksi tammikuussa tänä vuonna.

Namibian sopimukseen verrattuna tässä yhteistyöasiakirjassa on tiiviissä muodossa kuvattu myös sitä teologista perustaa, johon yhteistyö perustuu. Yhteistyöasiakirjan pitkähkö johdanto-osa tähdentää kirkkojen hengellistä yhteyttä. Tarkoituksena on tehdä mahdolliseksi yhteistyön kehittäminen kirkkojen toiminnan eri tasoilla. Kirkot näkevät toisensa tasapuolisina partnereina. Sopimuksen artiklat pyrkivät kattamaan mahdolliset yhteistyöhankkeet kirkkojen välisenä yhteistyönä, vaikka kunkin hiippakunnan, järjestön tai muun tahon projektiin tulee tehdä erillinen sopimus. Tämä yhteistyöasiakirja on luonteeltaan sateenvarjosopimus, jonka alla muita kirkkomme yhteyksiä Etelä-Afrikkaan voidaan koordinoida. Painottaisin vielä sitä, että asiakirjaan ei liity mitään taloudellisia velvoitteita kirkollemme. Tämän näkökulman Eteläisen Afrikan kirkon edustajat toivat itse painokkaasti esille.

Yhteyksien lisääminen globaalin etelän kirkkoihin on kirkkomme ekumeenisen strategian mukaista. Kuten jo aiemmin tuli esille, kristittyjen painopiste on eteläisellä pallonpuoliskolla ja siellä myös kristittyjen määrän kasvu on suurinta. Myös luterilaisten määrän kasvu on suurinta juuri Afrikassa. Yhteistyöasiakirja liittyy tähän kontekstiin. Kirkollemme on tärkeää pitää yhteyttä Pohjoismaisiin sisarkirkkoihin, jotka ovat paljolti samanlaisten haasteiden keskellä kuin mekin. Yksi haasteista on jäsenmäärän lasku. Samalla on tärkeää myös toisenlainen perspektiivi. Eteläisen Afrikan luterilaiset kirkot ovat asettaneet tavoitteekseen jäsenmääränsä moninkertaistamisen seuraavien vuosikymmenien aikana. Ja siihen suuntaan siellä kehitys etenee. Erityinen vahvuus heillä näyttää olevan erityyppisten ihmisten ja eri etnisten ryhmien tavoittamisessa. Ajattelen, että voimme oppia heiltä paljon vaikkapa liittyen siihen keskusteluun, jota äsken kävimme maahanmuuttajien kohtaamisessa.


Paluu