Puheenvuoro
Rantanen Leena
,
kirkkoneuvos
Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2008 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2008 - 2010 (Kirkkohallituksen esitys 8/2007)
Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2007 klo 13.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Esittelen teille pääkohdat ensi vuoden talousarvioesityksestä ja kolmivuotisesta toiminta- ja taloussuunnitelmasta. Sisältö on varsin tuttu. Ensin katsotaan lyhyesti seurakuntien taloutta 2006, sitten kirkon eläkelaitosta, keskusrahaston muuta toimintaa ja lopussa uutena lyhyesti katsaus menneeseen ja tulevaan, onhan nyt viimeinen vuosi tätä kirkolliskokousta. (Diasarja on pöytäkirjan liitteenä 1.)
Eli ensin seurakuntien taloudesta. Tässä yhdellä sivulla kaikki tärkeimmät havainnot vuodesta 2006. Sehän oli taloudellisesti hyvä vuosi, voisi oikeastaan sanoa, että se oli erinomainen vuosi. Erityisen ilahduttavaa oli se, että vuosikatteella mitattuna negatiivisten seurakuntien määrä väheni peräti yli 40 %. Verotulojen kasvu oli varsin suuri, lähes viisi prosenttia. Edellisvuonna vastaava kasvu oli 2,2 %. Vuosikate kasvoi lähes 30 %, kun se edellisvuonna oli ollut n. 0 %. Toimintakulujen kasvu oli varsin hyvin hallinnassa (3,5 %), samoin henkilöstökulujen. Tästä näkyy, että jäsenten vähenemisen taloudelliset vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin eli useampien vuosien päästä. Silloin voitaisiin puhua käsitteestä "saamatta jääneet verotulot". Tiedämme, että vähenevät jäsenemme ovat pääasiassa nuoria aikuisia ja opiskelijoita, joiden kirkosta eroaminen ei juuri tällä hetkellä aiheuta verotulojen vähenemisiä. Siinä vaiheessa kun he olisivat työtätekeviä veronmaksajia heidän verotulonsa jäävät meiltä saamatta. Tällä hetkellä tilanne on vielä varsin hyvä. Tässä pylväsmuodossa verotulojen kehitys 2000-luvulla. Tällä hetkellä olemme 2000-luvun huipputasolla.
Jos katsotaan yhteisöveron osuutta verrattuna yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksiin voidaan todeta, että tilanne on kolmen vuoden ajan ollut suurin piirtein sama. Mikäli yhteiskunnallisiin tehtäviin luetaan hautaustoimi ja jäsenrekisteri, niin yhteisövero-osuus riittää näiden tehtävien korvaamiseen. Jos tähän halutaan ottaa mukaan muita kustannuksia, kuten kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten korjaaminen, niin silloin yhteisövero-osuus ei ole riittävä.
Vielä tarkemmin seuraavaksi vuosikatteen ja tilikauden tuloksen muutokset. Vuosikate on tämä korkeampi. Kuten huomaatte olemme aika hyvällä nousu-uralla juuri nyt.
Negatiivisten seurakuntien osalta totesinkin, että vuosikatteella mitattuna lukumäärä on tippunut lähes 40 %. Viime vuonna vain 44 seurakuntaa teki vuosikatteella mitattuna miinus-merkkisen tuloksen, mitä voi pitää varsin hyvänä. Kehitys on ollut suotuisa lähes kaikissa hiippakunnissa tältä osin, erityisesti Oulussa ja Lapualla, missä miinus-merkkisten seurakuntien lukumäärä on varsin paljon pudonnut. Ainoastaan Helsingissä jostain syystä on eri kehitys, mutta sielläkin on kysymys vain yhdestä ainoasta seurakunnasta, joten ei sillä niin kauhean suurta merkitystä taida olla.
Nyt tietysti täytyy kysyä, mistä tämä erittäin hyvä kehitys johtuu. Itse väittäisin, että miinus-merkkisten seurakuntien pieneneminen johtuu suurimmaksi osaksi yhteisöveron uusjaosta, mikä toteutettiin viime vuoden alussa (50 % jaetaan kuten ennen ja 50% euroa/kunnan jäsen). Muutos on tosiaankin toiminut toivotulla tavalla. Olettaisin, että suuret häviäjät Salo-Uskela, Helsinki, Espoo ovat jollain lailla selviytyneet menetyksestä. Sen sijaan tämä uudenlainen tasaus on saattanut hyvin suuren osan näistä entisistä talousvaikeuksissa kampailevista seurakunnista plussan puolelle. Lisäksi suuri merkitys on ollut sillä, että erityisesti heikossa taloudellisessa tilanteessa olevat seurakunnat ovat yhdistyneet. Koko kirkon kannalta merkittävää on ollut se, että veropohjaan vaikuttavia verokevennyksiä ei toteutettu vuonna 2006. Aikaisempina vuosinahan näitä toteutettiin siten, että kirkko ei saanut juuri mitään kompensaatiota, mutta nyt 2006 näin ei enää ollut. Tästä näette, millainen vuosi 2007 tulee olemaan, eli suurin piirtein saman tyyppisellä kasvu-uralla tullaan tänäkin vuonna olemaan.
Toisaalta sekä seurakunnissa että kunnissa on tulossa erittäin suuria muutoksia, niin kuin kaikki hyvin tiedämme. Tämän ei kovin selkeän kuvan tarkoitus on osoittaa, kuinka monessa kunnassa tällä hetkellä pohditaan rakennemuutoksia. Tietysti myös samoissa seurakunnissa pitäisi pohtia rakennemuutoksia. Muutaman vuoden päästä kenttämme on väistämättä aivan eri näköinen.
Seuraavaksi tähän varsinaiseen päivän aiheeseen, eli talousarvioon ja ensin eläkelaitokseen. Kirkon eläkemenoennustehan on valmistunut. Se oli esillä täällä toukokuussa ja tämä talousarvio on laadittu sen perusteella. Eläkemenoennuste näyttäisi siltä, että eläkemaksutulot riittäisivät eläkemenoihin vielä 2010. Silloin arvioidaan, että peruseläketoiminnan ylijäämä olisi noin 2 milj. euroa. Tämä sama oletushan meillä on ollut esillä jo useamman vuoden ajan, ja tämä ostettu eläkemenoennuste vahvisti sen, että oletuksemme on ollut tältä osin ilmeisesti aika oikea.
Muutoin eläkerahastosta. Syyskuun lopussa koko oli 804 milj. euroa ja varovainen arvio olisi, että 2010 se olisi noin 900 milj. euroa. Varmaan ajattelette, että arvioimme sangen varovaisen kasvun, mutta se johtuu siitä, että viime vuodet ovat olleet tuottopuolella varsin huikeat. On oletettavaa, että vastaavanlainen kehitys ei tule jatkumaan lähivuosina. Syyskuun loppuun mennessä rahasto tuotti 5,8 % ja tavoitetuotto tälle vuodelle on 6,2 %. Saattaa olla, että se saavutetaankin, ellei mitään katastrofeja satu. Tällä hetkellä sijoitusmarkkinoilla vallitsee epävarmuus, suunnaton epävarmuus. Kuitenkin ajatellaan, että näkymät olisivat edelleen kohtuullisen hyvät. Itse eläkelaitokseen palaan esityksen aivan viimeisellä sivulla.
Sitten keskusrahaston muuhun toimintaan. Taloussuunnittelun pohjanahan ovat talousarviokehykset, jotka kirkkohallituksen täysistunto keväällä vahvistaa. Kevään kehykset olivat voimassa olevan toiminta- ja taloussuunnitelman mukaiset, yleiskorotukseksi kuitenkin hyväksyttiin 3 %, tuossa aikaisemmassa suunnitelmassa se oli 2 %. Lisäksi todettiin, että ylitys voidaan hyväksyä ainoastaan poikkeustapauksessa. Syynä korkeampaan yleiskorotukseen on arvio siitä, että palkkausjärjestelmän uudistuksen ja yleiskorotuksen vaikutus olisi vähintään 4 %. Toinen varsin suuri muutos on se, että koko osasto 200 Kirkon yhteinen toiminta on jatkossa sitovuustaso. Edelleen talousvaliokunnan vuoden 2006 toteamusta siitä, että keskusrahaston tase on vahva ja että kassavarat ja pitkäaikaiset sijoituksen ovat "liian" suuret (yksi vuosi olisi riittävä) on pyritty noudattamaan tämänkin talousarvioesityksen laatimisen yhteydessä. Logiikkahan on se, että aikaisemmilta vuosilta kertynyttä ylijäämää pyritään käyttämään sellaisten yhteisten tietojärjestelmähankkeiden rakentamiseen, jotka tasapuolisesti tulevat kaikkien seurakuntien käyttöön. Erityisesti uusi jäsentietojärjestelmä tulee olemaan tällainen hanke.
Päähavaintona on ensinnäkin, että suurimmalta osalta yksiköt ovat pysyneet annetuissa kehyksissä varsin hyvin. Esityksessä tilikauden tulos on miinus 450 000 euroa eli se on noin yhteisten tietojärjestelmähankkeiden verran. Tällaisen talousalan henkilön on aika vaikea esittää miinus-merkkisiä talousarvioita, mutta toisaalta ymmärrän varsin hyvin talousvaliokunnan näkemyksen siitä, että tasetta voidaan keventää. Näinhän se tietysti yhteisten hankkeiden toteuttamisen kautta nätisti kevenee. Lisäksi tässä esitetään perusmaksun alentamista 8,7 %:sta 8,5 %:iin. Laskennallisten kirkollisverojen arvioidaan nousevan 4 % ja on ajateltu, että 8,5 %:n maksu riittäisi, jolloin seurakuntamaksutulot kasvavat 1,7 %. Toisin sanoen seurakunnille tulee jäämään kirkollisverotuloistaan entistä suurempi osuus käytettäväksi omaan toimintaan. Tämähän on tietysti se tavoite, johon meidän tulee pyrkiä.
Mitä yksiköiden esitykset pitävät sisällään? Ensin kirkon yhteinen toiminta, osasto 200. Siihen esitetään 3,1 %:n kasvua. Suunnitteluyksiköiden muutokset osaston sisällä vaihtelevat -3 %:sta +7 %:iin, perustason muutos on 2 %. Lisäksi mukana on muutama erityinen hanke, jotka tässä on eritelty. Tietohallintomenot eivät voi pysyä tässä suppeassa kasvussa, johtuen jäsentietojärjestelmästä. Piispainkokouksen teologisen sihteerin työaikaa esitetään nostettavaksi 60 %:sta 100 %:iin. Tutkimuskeskuksella on esityksessään mukana 4-vuotiseen valtakunnalliseen tutkijakouluun osallistuminen. Ensi vuonna käynnistyy edelleen nelivuotiskertomuksen laadinta. Minun sydäntäni lähellä on esitys vastuullisen sijoittamisen kolmivuotisesta projektista. Lisäki tässä on mukana Kirkkojen maailmanneuvoston ja Luterilaisen maailmanliiton ylimääräinen tuki. Näiden ylimääräisten erien kanssa yhteinen toiminta kasvaa 3,1 %:a.
Vastuullisen sijoittamisen projektista muutama sana. Kirkkohallituksen täysistuntohan hyväksyi viime keväänä kirkon uudet vastuullisen sijoittamisen ohjeet ja niitä käytiin läpi toukokuussa. Mietintöön liittyi ajatus siitä, että voisimme jatkaa asiaan paneutumista ja pystyisimme entistä paremmin seuraamaan alan jatkuvaa kehitystä (tämähän on yksi eniten kasvavia aloja tällä hetkellä) ja parantamaan tiedottamista. Lisäksi haluttaisiin saattaa tämä osaksi normaalia sijoitusprosessia myös seurakunnissa. Käsityksemme mukaan vastuullinen sijoittaminen ei ole vielä saavuttanut seurakuntakenttää. Edelleen tavoitteena on pyrkiä yhteistyöhön muiden kirkkojen ja kansainvälisten järjestöjen kanssa vastuullisuuskysymyksissä. Lisäksi asettaisimme neuvottelukunnan, joka asiantuntijaelimenä osallistuisi keskusteluun tietyissä alaan liittyvissä kysymyksissä. Tämä on ainoana uutena isompana projektina mukana esityksessä.
Tässä lyhyesti kokonaiskirkon tietohallintohankkeet. Näistä ehdottomasti suurimpana jäsentietojärjestelmät. Toisena suurena valmisteilla olevana on Heta-hanke eli talous- ja henkilöstöhallinto ja niiden tietojärjestelmät.
Hiippakunnallisen toiminnan osasto on numero 300. Siihen esitetään 13 %:n lisäystä johtuen kahdesta syystä. Hiippakuntien uusi määrärahojen jakomalli on nyt ensimmäisen kerran käytössä ja siitä johtuva tasokorotus on 250 000 euroa. Edelleen ensi vuodesta alkaen tuomiokapitulit myöntävät kehittämisavustukset, joten tältä osin seurakunta-avustuksista on siirretty tarvittava määräraha tuomiokapitulien menokohdalle.
Seurakunta-avustuksista muutama sana. 2008-sarakkeessa on hieman tarkemmin arvioitu jo tässä vaiheessa sitä, miten tämä avustusmääräraha jakautuu eri lajeihin. Yhteisöveron uusjako on osoittanut, että verotulojen täydennyksen tarve tulee ratkaisevasti pienenemään siitä syystä, että tasaus tapahtuu nyt seurakuntien kesken keskusrahaston avustusjärjestelmän ulkopuolella.
Harkinnanvarainen avustus on muutaman vuoden sisällä pudonnut 3,8 miljoonasta 0,5 miljoonaan. Nyt elokuussa oli ensimmäisen kerran jaettavana vain 500 000 euroa. Niin ihmeellistä kuin se onkin, se riitti hyvin, eli tarve on arvioitu oikein. Yhdistymisavustukset ja niihin liittyvät ylimääräiset toiminta-avustukset olivat tämän vuoden tammikuussa ehdottomasti huipussaan, 7,8 miljoonassa. Ensi vuonna odotettavissa on, että yhdistymisiä tulee olemaan korkeintaan neljä kappaletta, mutta 2009 näitä rakennemuutoksia on varsin paljon. Rakennusavustuksia pystytään ensi vuonna myöntämään enemmän kuin tänä vuonna. Itse asiassa tänä vuonna kävi niin, että avustusrahat pääsivät loppumaan ja jouduimme siirtämään toisen rakennusavustusjaon ensi vuodelle. Siitä johtuu vähän suurempi allokointi rakennnusavustuksiin ensi vuodeksi.
Seuraava muutos on tapahtunut: aikaisempi nimike rajaseututyö (avustusosastossa) on muutettu rajaseutu- ja saamelaistyöksi. Uusi nimi vastaa paremmin kohdan sisältöä, koska tässä menokohdassa on varattu rahaa kumpaankin työmuotoon. Tällä hetkellä määrärahasta maksetaan viiden viran palkkaus + muut kulut. Tässä esityksessä esitetään, että Oulun tuomiokapituliin sijoitettava uusi työntekijä saamelaiskysymyksiä varten rahoitettaisiin tältä rajaseutu- ja saamelaistyö -menokohdalta.
Kolmesta uudesta avustusanomuksesta lyhyesti. Porvoon tuomiokirkon korjaus. Siihenhän talousvaliokunta otti jo vuosi sitten kannan, että periaatteessa asia ok, kunhan rahoitustarpeet on täsmennetty. Esityksessä on nyt päädytty siihen, että tuki olisi 200 000, eli 15 % vajeesta. Toinen uusi avustusanomus on Lapuan hiippakuntatalosäätiön ruokalarakennuksen laajentaminen. Tässä kustannusarvio on yli 900 000, meiltä anottiin avustusta 125 000. Tässä on syytä kysyä, onko tämä kohde, johon olisi käytettävä kirkon yhteisiä varoja, vai pitäisikö tätä rahoittaa enemmän Lapuan tuomiokapitulin rahastoista. Tässä vaiheessa tämä ei ole mukana esityksessä. Kolmas uusi (tai sanotaan uusvanha) avustusanomus on Marjoniemi-hanke Uuraisilla. Tukea haetaan 150 000 euroa pappilan ennallistamiseksi 1900-luvun alun asuun. Tämä on hieno hanke siinä mielessä, että tähän on saatu erittäin paljon EU-tukea, yli 300 000 euroa. Silti on kysyttävä, huolimatta siitä, että tämä on varsin kannatettava hanke, että onko tämä nimenomaan sellainen, mitä kirkon yhteisistä varoista tulee tukea. Ymmärrän tietysti, että sana maaseutumatkailu saattaa tuntua hieman loukkaavalta tässä yhteydessä.
Seuraavaksi tuloslaskema, vertailua 2007-2008. Toimintajäämä eli tärkein luku ylimmällä rivillä muuttuu vain -2,3 %, eli olemme tehneet todella tiukan talousarvion.
Vuodet 2009-2010 sisältävät pääosin seuraavaa. Vuonna 2009 on odotettavissa runsaasti seurakuntaliitoksia, joten on oltava varautunut rahoittamaan ne avustukset, joihin on sitouduttu. 2010 varaudutaan synodaalikokouksiin, seurakuntavaalikampanja on käynnissä ja jäsentietojärjestelmäinvestointien poistolaskenta käynnistyy. Tuolloin 2010 pääsemme siihen talousvaliokunnan tavoitetilaan, että ylijäämä alkaa kasvaneiden poistojen kautta pienentymään.
Investointiosa on varsin kohtuullinen, 2008-2010 investoinnit ovat 2,5-3,8 miljoonaa vuodessa. Jäsentietojärjestelmä on investoinneista suurin. Järvenpään koulutuskeskusta hieman peruskorjataan, mutta mitään tämän suurempaa tämä ei sisällä.
Kaksi sivua menneestä ja tulevasta. Mitkä ovat saavutukset vuosina 2004-2007? Eläkelaitoksen osalta on sanottava, että ihme ja kumma selviydyimme kaikista suurista muutoksista, Vilmasta, Puro1:stä ja Puro 2:sta. Tähän on lisättävä, että vaikka se varsin paljon maksoikin. Toinen pieni, mutta seurakunnille varsin merkittävä uudistus on se, että työkyvyttömyyseläkkeiden työnantajan omavastuuosuus käynnistyi. Tämä on aivan selvästi vähentänyt työkyvyttömyyseläkehakemuksia. Meillä on myös sellainen näkemys, että seurakunnissa nyt ensimmäisen kerran kiinnitetään huomiota siihen, miten työntekijät pysyisivät töissä sen sijaan että mietittittäisiin, mitenkähän ne saataisiin siirrettyä pois työelämästä.
Keskusrahaston muussa toiminnassa ensinnäkin tärkein on avustusjärjestelmän painopisteen muuttuminen kehittämisavustuksiksi. Lisäksi toteutettiin tämä paljon puhuttu yhteisöveron uusjako ja kolmantena siirryttiin perimään keskusrahastomaksu vain laskennallisen kirkollisveron perusteella. Viimeinen tarkoittaa sitä, että yhteisövero-osuus jää kokonaisuudessaan seurakunnille, kuten sen perusluonteeseen kuulukin, koska se on korvaus yhteiskunnallisista tehtävistä ja niiden hoitamisesta.
Tavoitetila 2011 eli mitä neljän vuoden kuluttua saattaa olla tapahtunut. Eläkelaitoksen osalta saattaa olla niin, että elämme täysin toisenlaisessa eläkelaitoksessa kuin mitä tällä hetkellä. Eläkelaitostoiminnassa on kaksi osaa, toinen on päätöstuotanto ja tietojärjestelmät, toinen on koko järjestelmän rahoittaminen. Tämän ensimmäisen osan osalta kirkkohallitus on tehnyt aiesopimuksen Kuntien eläkevakuutuksen kanssa siitä, että eläketurvan toimeenpano, muun muassa päätöstuotanto, tullaan 2011 ostamaan ostopalveluna sieltä. Se tarkoittaa sitä, että meillä ei enää 2011 jälkeen tule olemaan omia kalliita eläketietojärjestelmiä, vaan päätöstuotanto hoituu Kuntien eläkevakuutuksen uusilla järjestelmillä. Tämän pitäisi kaikkien mittareiden mukaan olla sekä eläkevakuutettujen että eläkeläisten edun mukaista. Toinen, minkä toivomme olevan jo 2011 voimassa, on, että eläkelaitos on eriytetty ja sen rahoitus on turvattu.
Muun toiminnan osalta tavoitteena on, että lähes ainoa avustusmuoto on kehittämisavustus, ja siitäkin lähinnä yhdistymisavustus. Toisaalta 2011 tavoitteena olisi se, että kirkossa olisi mahdollisimman paljon yhteisiä tietojärjestelmiä aina silloin kun ne olisivat kokonaiskirkon kannalta taloudellisesti edullisia. Tästähän ovat esimerkkeinä jäsentietojärjestelmä ja henkilöstö- ja taloushallinnon tietojärjestelmät. Kiitos.
Paluu