Vastaus:

Kysymyksessä viitataan kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietintöön, jonka se antoi viime toukokuussa Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomuksesta.

Kyseisen mietinnön perusteluosassa on kappale, jonka erilaisiin tulkintoihin kysymyksessä viitataan. Kappale kuuluu seuraavasti: "Vaikka seurakunnilla on oikeus päättää itsenäisesti omien avustusvarojensa kohdentamisesta, velvoittaa perussopimus kirkkoa seurakuntineen kohtelemaan lähetysjärjestöjä yhdenvertaisin perustein. Sen arviointi, noudattavatko lähetysjärjestöt kirkon tunnustusta ja päätöksiä, lähetysstrategiaa ja sen toimintaperiaatteita, kuuluu kirkon yhteisille toimielimille, viime kädessä kirkolliskokoukselle.”

Perustevaliokunnan mietinnön lopussa olevissa ponsiehdotuksissa valiokunta esitti, että kirkolliskokous merkitsisi ulkoasiain neuvoston toimintakertomuksen tiedoksi ja lähettäisi valiokunnan mietinnön tiedoksi kirkon ulkoasiain neuvostolle ja kirkkohallitukselle. Kirkolliskokouksen täysistunto hyväksyi nämä ponnet esitetyssä muodossa.

Kuten kirkolliskokouksen lainopillinen asiantuntija professori Veli-Pekka Viljanen on julkisuudessakin todennut, kirkolliskokouksen täysistunto ei tällaisessa asiassa nimenomaisesti hyväksy valiokunnan mietinnön perusteluosaa, vaan kirkolliskokouksen virallinen päätös koskee perustevaliokunnan mietinnön lopussa esitettyjen ponsien hyväksymistä. Tästä seuraa, että perustevalokunnan mietinnön perusteluosassa esitetyt kannat eivät ole seurakuntia tai seurakuntayhtymiä oikeudellisesti sitovia. Syytä korostaa tuota sanaa oikeudellisesti sitovia.

Siitä, että mietinnön perusteluosassa esitetty kanta ei ole seurakuntia oikeudellisesti sitovia, ei kuitenkaan voi tehdä sitä johtopäätöstä, että kannanotolla ei olisi merkitystä. Pikemminkin päinvastoin. Millainen merkitys valiokunnan mietinnön perusteluosaan sisältyvällä kannanotolla sitten on?

Vastausta tähän kysymykseen voidaan etsiä tarkastelemalla kannanoton antaneen toimielimen asemaa ja tehtäviä kirkon kokonaisorganisaatiossa. Kyseessä on siis kirkolliskokouksen valiokunnan esittämä kannanotto. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin. Kirkkolain mukaan kirkolliskokous käsittelee asioita, jotka koskevat kirkon oppia ja työtä (KL 20: 7 §). Kirkolliskokouksen työjärjestyksen mukaan perustevaliokunta ” valmistelee kirkon uskoa ja oppia, kirkon työn perusteita… koskevia asioita.” (KK:n työjärjestys 4:12 §)

Edellä sanotusta on tehtävissä se johtopäätös, että kirkolliskokouksen perustevaliokunnan omaan ydintoiminta-alueeseensa kuuluvassa asiassa antama kannanotto on arvovaltainen ja perusteltu näkemys, vaikka – kuten olen edellä todennut – se ei olisikaan seurakuntia oikeudellisesti sitova. Edellä mainitulla tavalla arvovaltaisena näkemyksenä perustevaliokunnan kanta ei rinnastu yksityiseen mielipiteeseen, vaan edustaa kirkon ylimmän päätöksentekoelimen asiantuntijavaliokunnan käsitystä siitä, miten kirkossa kyseisessä asiassa tulisi voimassa olevan lainsäädännön ja lähetystyön perussopimuksen pohjalta toimia.

Hain internetin hakukoneella tästä asiasta käytetyt puheenvuorot. En havainnut, että kukaan keskusteluun osallistunut olisi väittänyt perustevaliokunnan mietinnön perusteluosaan sisältyvien kannanottojen olevan seurakuntia oikeudellisesti sitovia. Keskustelijoilla on sen sijaan ollut erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka painavana, arvovaltaisena ja ohjeellisena perustevaliokunnan kannanottoa on pidettävä

Yhteenvetona toistan vielä sen, että perustevaliokunnan kanta ei edellä sanotuista syistä ole seurakuntia oikeudellisesti sitova, mutta kirkon korkeimman päätöksentekoelimen asiantuntijavaliokunnan käsityksenä sillä on selkeä ohjeellinen luonne.

Kysymyksessä tiedustellaan, mihin toimenpiteisiin kirkkohallitus aikoo ryhtyä puheena olevaan asiaan liittyvän virheellisen tiedon korjaamiseksi. Kuten edellä totesin, en ole havainnut asiassa varsinaista virheellistä tietoa, vaan pikemminkin erilaisia painotuksia. Tästä johtuen kirkkohallitus ei ole aikeissa ryhtyä muihin toimenpiteisiin kuin siihen, että annan tämän vastauksen.

En muutoinkaan pidä toivottavana, että kirkkohallituksen rooli kirkolliskokouksessa kehittyisi suuntaan, jossa sen tulisi ryhtyä ratkaisemaan, mikä on oikea tai sallittu mielipide. Hiukan pilke silmäkulmassa sanoisin, että olen varma, ettei myöskään kysyjä halua kehittää kirkkohallituksen roolia tähän suuntaan. Uskon itse avoimen ja tarvittaessa itseään korjaavan keskustelun voimaan.

Paluu