Puheenvuoro



Kääriäinen Kimmo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2011 (Kirkkohallituksen esitys 3/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Käsillä on Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus. Sitä on aikaisempaan verrattuna pyritty kehittämään entistä informatiivisempaan suuntaan, esimerkkinä vaikka se, että jos kerrotaan jonkin ekumeenisen organisaation toiminnasta kertomusvuoden aikana, pyritään myös kuvaamaan se, mistä organisaatiosta on kyse ja myös koetetaan olla eksymättä ekumeenisten järjestöjen erinäisten lyhenteiden viidakkoon. Eli selkokieltä. Ensin muutama sana johdannoksi ulkoasiain neuvostosta. Kirkon ulkoasiain neuvoston tehtävänä on hoitaa kirkon suhteita muihin kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojen välisiin järjestöihin ja päättää yhdessä arkkipiispan kanssa kirkon edustamisesta näissä asioissa ja johtaa ulkoasiain osaston toimintaa. Kirkolliskokous valitsee arkkipiispan puheenjohdolla toimivan Kirkon ulkoasiain neuvoston, johon valitaan neljäksi vuodeksi 10 jäsentä sekä kullekin henkilökohtainen varajäsen. Nyt kun kyse on kirkolliskokouksen asettamasta toimielimestä, sen tulee antaa kertomus toiminnastaan kirkolliskokouksessa. Kertomuksessa käsitellään ulkoasiain neuvoston alaista toimintaa melko laajasti, jolloin myös ulkoasiain osaston toiminta tulee kuvattua kattavammin kuin Kirkkohallituksen toimintakertomuksessa. Mukana on myös suppea alaluku Kirkon ulkomaanavun toiminnasta, sillä ulkoasiain neuvosto nimittää Kirkon ulkomaanavun säätiön hallituksen ja hallituksen puheenjohtajan. Tässä toimintakertomuksessa Kirkon ulkomaanavun toimintaa esitellään kuitenkin tiiviisti, sillä ulkomaanapu laatii vuosittain oman vuosikirjansa. Niitä pitäisi olla saatavilla täällä kirkolliskokouksessa vielä tämän viikon aikana.

Nostan esille muutamia asiakokonaisuuksia tästä toimintakertomuksesta. Ensimmäinen on se, että kristinuskolla menee hyvin. Maapallon noin 7 miljardista ihmisestä joka kolmas on kristitty. Kristittyjä on 2,3 miljardia. Kristittyjen määrä on kasvanut ja kasvun odotetaan edelleen jatkuvan. Maanosista kristittyjä on edelleen eniten Euroopassa, mutta kristinuskon painopiste on siirtynyt eteläiselle pallonpuoliskolle. Jo 2/3 kristityistä on päiväntasaajan eteläpuolisissa maissa. Kristittyjen määrän kasvu on voimakkainta Afrikassa ja kristittyjen keskuudessa voimakkain määrällinen kasvu tapahtuu helluntailaisiin, karismaattisiin ja uuskarismaattisiin yhteisöihin kuuluvissa liikkeissä. Tämän kasvun keskellä synkkä varjopuoli on kuitenkin se, että kristityt ovat tällä hetkellä maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä.

Toinen näkökulma liittyy yhä vilkastuvaan muuttoliikkeeseen. Suomi on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut lähtevän siirtolaisuuden maasta maahanmuuttajamaaksi. Ulkomaiden kansalaisia on Suomessa noin 170 000 ja määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan 10 vuodessa. Vaikka maahanmuutto tuo meille lisääntyvässä määrin muita kuin kristittyjä, on tärkeää muistaa, että noin 3/4 maahanmuuttajasta on kristittyjä. Tällä hetkellä maahanmuuttajista vain murto-osa päätyy kirkkomme jäseneksi. Ulkomaalaisten määrän kasvu on ollut erittäin nopeaa, sillä vuonna 1990 ulkomaalaisia oli vain 26 000. Ulkomaalaiset saapuvat Suomeen pääsääntöisesti perhesyistä, opiskelemaan, työn vuoksi tai humanitaarisin perustein. Ulkomaalaisia asuu kaikkialla Suomessa, mutta erityisen paljon heitä on pääkaupunkiseudulla. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan joka neljäs pääkaupunkiseudulla asuva on ulkomaalainen runsaan 10 vuoden kuluttua. Muuttoliike on vilkasta myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Suomesta on vuosikymmenien aikana lähdetty pysyvästi työn perässä milloin Yhdysvaltoihin, milloin Kanadaan, milloin Ruotsiin, milloin Australiaan, milloin johonkin muuhun maailman kolkkaan. Ulkosuomalaisia eri sukupolvet yhteen laskettuna on yhteensä noin 1,4 miljoonaa. Viime vuosikymmeninä ulkomaille muuton luonne on kuitenkin muuttunut. Oleskelu ulkomailla on usein aiempaa lyhytkestoisempaa ja maastamuutto on nykyään useimmiten väliaikaiseksi tarkoitettua. Ulkomaille muuttavat erityisesti nuoret aikuiset, 20–34-vuotiaat. He ovat enimmäkseen pitkälle koulutettua väkeä, jotka ainakin aluksi lähtevät ulkomaille vain määräajaksi. Opiskelu, kielitaidon kartuttaminen, urakehitys, uusien elämänkokemusten hankkiminen ja ihmissuhteet ovat muuton syynä ohittaneet toimeentuloon liittyvät motiivit. Eläkeläiset ovat uudehko maastamuuttajaryhmä. Heistä kaikki eivät asu ulkomailla pysyvästi, vaan osa asuu toisessa maassa vain osan vuodesta. He ovat ns. kausisiirtolaisia. Esimerkiksi Espanjassa kausisiirtolaisia on vuosittain arviolta 20 000. Elintason nousun ja eläkeläisten määrän kasvun myötä kausisiirtolaisten määrä tulee lisääntymään. Kirkon ulkosuomalaistyö on suurten haasteiden edessä. Yhtäältä tulee hoitaa perinteiset siirtolaisalueet, toisaalta osata kohdentaa voimavarat tarkoituksenmukaisesti lyhytkestoisemman siirtolaisuuden alueella sekä turistityössä.

Kolmas näkökulma tästä toimintakertomuksesta liittyy ekumeenisiin organisaatioihin. Kirkkomme on Luterilaisen maailmanliiton, Kirkkojen maailmanneuvoston ja Euroopan kirkkojen konferenssin perustajajäsen. Merkittävä osa kirkon kansainvälisestä ekumeenisesta toiminnasta toteutuu näiden järjestöjen puitteissa. Lisäksi kirkkomme osallistuu alueellisiin kirkkojen välisiin verkostoihin, kuten Porvoon kirkkoyhteisöön ja Ekumenia Pohjolassa -verkostoon sekä käy kahdenvälisiä oppineuvotteluja muiden kirkkojen kanssa. Monet ekumeeniset organisaatiot elävät parhaillaan murrosvaihetta. Niiden toimintaympäristö on muuttunut kylmän sodan aikakauden päätyttyä. Kristinuskon painopisteen siirtyminen eteläiselle pallonpuoliskolle on tuonut uusia haasteita. Talouskriisi ei ole jättänyt rauhaan myöskään kansainvälisiä ekumeenisia organisaatioita. Samanaikaisesti kirkkoja haastetaan yhteiseen rintamaan uusien globaalien ongelmien edessä, mm. ilmastokysymyksissä, luonnonkatastrofeissa ja taistelussa köyhyyttä vastaan. Kirkkomme on arvostettu toimija ekumeenisissa järjestöissä. Olemme saaneet edustajiamme näiden järjestöjen päättäviin elimiin ja myös muihin avaintehtäviin. Tämä antaa meille mahdollisuuden vaikuttaa näiden järjestöjen linjauksiin myös sisältä päin. Viimeisimpänä merkittävänä nimityksenä on ulkoasiain osaston työalasihteeri, teologian tohtori Kaisamari Hintikan valitseminen Luterilaisen maailmanliiton uuden teologian ja julkisen todistuksen osaston johtajaksi ja ekumeenisten asioiden apulaispääsihteeriksi. Valinta tapahtui viime viikolla. Hän siirtyy tähän tehtävään Euroopan kirkkojen konferenssin dialogikomission johtajan tehtävistä elokuun puolivälissä. Ekumenialla on pitkät perinteet myös kotimaassa ja sen merkitys kasvaa eri tunnustuskuntiin kuuluvien kristittyjen määrän lisääntyessä. Kirkkomme on ekumeenisesti aktiivinen myös kotimaassa. Keskeinen yhteystyöverkosto kirkkojen välillä on Suomen ekumeeninen neuvosto. Myös kotimaassa käydään oppineuvotteluja eri kirkkojen kanssa. Tavoitteena on oppia toisiltaan, etsiä sitä mikä yhdistää ja toimia yhteisten kristillisten päämäärien hyväksi. Viimeisenä näkökulmana nostan esiin eri uskontojen lisääntyvän vaikutuksen Suomessa. Maahanmuutto on lisännyt eri uskontojen vaikutusta Suomessa ja erityisen nopeasti on kasvanut islaminuskoisten määrä. Heitä on yli 50 000. Uskontojen välisen vuoropuhelun ja yhteistyön merkitys on lisääntynyt ja tämän kehityksen voidaan ennakoida jatkuvan. Tässä kontekstissa USKOT-foorumin perustaminen viime vuonna oli merkityksellistä. Perustajajäseninä olivat kolmen monoteistisen uskonnon, kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden yhteisöt. Sääntöjensä mukaan foorumi toimii yhteiskuntarauhan vaalimiseksi ja tarvittaessa yhteistyössä myös muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Uskontodialogin merkitys on lisääntynyt ja se tulee jatkossa yhä tärkeämmäksi. Merkittävää on myös se, että tietyissä kysymyksissä kirkkomme voi käyttää puheenvuoroja yhdessä muiden uskontojen edustajien kanssa. Monissa asioissa olemme kumppaneita, joilla on yhteiset tavoitteet. Esimerkkinä tästä on uskontojen johtajien yhteinen vetoomus oman uskonnon mukaisen uskonnonopetuksen puolesta, jossa allekirjoittajina olivat oma arkkipiispamme, ortodoksinen arkkipiispa, katolinen piispa, Suomen islamilainen neuvosto ja juutalaisyhteisöt. Uskontojen ääni kuuluu tietyissä kysymyksissä paremmin yhdessä kuin enemmistökirkon ääni yksinään.


Paluu