Puheenvuoro



Mölsä Aulis, edustaja

Otsikko:
Arkkipiispan viran ja valinnan uudistaminen (Edustaja-aloite 4/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Kunnioitettu puheenjohtaja, hyvät kuulijani. Kun esitämme, että kirkolla tulee olla täysipäiväinen johtaja, yksiselitteinen johtaja, niin millä perusteilla. Otan pari asiaa, jotka nähdäkseni ovat oleellisia. Toinen niistä on kirkon kanta ja sen ilmoittaminen ja toinen arvojohtajuus. Kirkon kanta ihan perustavaa ydinasiaa koskevana ihmetyttää joskus. Mikä se on, kun sitä esittää niin moni ja monella tavalla. Nimenomaan Raamattu. Mikä on Raamattu? Onko se Jumalan ilmoitus, vai mitä se on? Otan kaksi esimerkkiä elävästä elämästä. Meidän seurakunnassa oli luentosarja, jonka nimi oli Usko ja epäilys. Erään illan luennoitsija oli hyvin tunnettu useissa medioissa esiintyvä teologi, pappi. Hänen aiheenaan oli Raamattu ja sen sanoma. Hän aloitti: "Raamattuhan ei ole Jumalan ilmoitus, eihän kukaan niin väitäkään." Näin hän aloitti ja jatkoi samaan tyyliin sen luennon. Mitä luulette kuulijan ajattelevan, kun kirkon edustaja sanoo, että Raamattuhan ei ole Jumalan ilmoitus. Kyllä se panee ihmettelemään, että mikä se kirkon kanta oikein onkaan. Mihin se perustuu, jos ei Raamattuun. Toisen esimerkin otan tästä äskettäin tulleesta piispainkokouksen asettaman työryhmän mietinnöstä, joka muuten on hyvin tehty. Siihen on paljon koottu ja siinä pohdittu asioita. Täällä esiintyy usein, minusta liian usein, maininta oikeus tulkita Raamattua. Luen täältä yhden lauseen, sivulta 18: "Vaikea kysymys kuuluu: antaako oman aikamme tieto seksuaalisuudesta mahdollisuuden tai oikeuden tulkita Raamattua uudella tavalla?" Eli antaako nykyihmisen tieto oikeuden tulkita Raamattua uudella tavalla? Jos Raamattu on Jumalan ilmoitus, niin kuin minä uskon, niin ei siinä ole tulkinnan varaa. Vai onko niin, että Jumala ei tiennyt ilmoittaessaan, että joskus tuhansien vuosien päästä ihminen on niin viisas, että se pystyy tulkitsemaan hänen ilmoitustaan? Eikös tämä muuten vähän viittaa siihen käärmeeseen paratiisissa. Minusta ainakin viittaa. Jos taas on niin, että meidän kirkkomme katsoo, että Raamattu ei ole Jumalan ilmoitus, niin sitten kuulun väärään joukkoon. Olen eksynyt väärään joukkoon. Tässä on ydinkysymys kirkollemme, mikä on Raamatun asema meidän julistuksessamme.

Toinen asia, tämä arvojohtajuus. Tälläkin viikolla meidän arkkipiispa on kahteen otteeseen puhunut näistä arvoista, avauspuheenvuorossaan ja puheenvuorossaan, kun hän vastasi ministerille. Myöskin täällä salissa on kuultu useissa puheenvuoroissa arvoista. Tänä päivänä yhteiskunnassamme ovat päällimmäisenä tekniset, kovat arvot. Meidän pitää julistaa ihan muita arvoja. Raamatun mukaisia, Jumalan antamaan ilmoitukseen perustuvia inhimillisiä arvoja. Se on meidän tehtävämme. Kun mainitsin, että meidän kirkossamme esiintyy edustajia sekä mediassa että kentällä niin monin sanakääntein ja monin arvoin, niin katson, ja me aloitteen tekijät katsomme, että me tarvitsemme johtajan, joka pystyy määrittelemään ja kertomaan, mitkä ovat kirkon arvot ja elämänohjeet. Minusta kenttäpiispa Niskanen puhui aivan hienosti juuri, kuinka meidän ei pidä antautua nykytilanteeseen toteamalla vain miten jäsenmäärämme vähenee. Emme saa alistua siihen. Meidän pitää ryhtyä taisteluun niine eväinemme ja arvoinemme, jotka meillä on. Kyllä siinä on yhdelle johtajalle työtä. Ei hän kaipaa muuta työtä, ei paperitöitä taikka hiippakunnan johtamista. Ei varmasti. Siinä kyllä piisaa johtajalle työtä tuoda näitä meidän arvojamme esille ja taistella nykyisiä kovia arvoja vastaan. Nehän eivät johda hyvään. Voin sanoa tässä lopuksi, että voi pojat, kyllä olis johtajalle töitä.


Paluu