Puheenvuoro



Hiilamo Heikki, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat (Kirkkohallituksen esitys 11/2012)

Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Nyt keskustelemme seurakuntarakenneuudistuksesta, joka on kirkolliskokousviikon isoin asia. Olisin toivonut, että olisi ensin käsitelty nelivuotiskertomusta, joka on meillä alustavassa listassa keskiviikkona. Nelivuotiskertomuksen nimihän on Haastettu kirkko. Ajattelen, että tämä rakenneuudistus on nyt yksi vastaus tähän haasteeseen. Oikeastaan on kaksi tapaa tarkastella uudistusta. Toinen tapa on tarkastella sitä hallinnollisena uudistuksena, johon meidät pakottaa kuntauudistus ja, jossa pyritään siihen, että mahdollisimman vähällä vaivalla voidaan jatkaa niin kuin ennenkin. Mutta nelivuotiskertomushan osoittaa, että jotain kyllä pitäis tehdä toisin. Ajattelen, että rakenneuudistus olisi toteutettava sillä tavoin, että se palvelisi toisin tekemistä ja toteuttaisi kirkon strategiaa. Pidän erittäin hyvänä tässä mallissa sitä, että se lähtee hyvin läheltä ihmistä, siinä pyritään lähelle ihmistä. Pyritään kohti pienempiä seurakuntia ja toiminnallista itsenäisyyttä. Ajattelisin, että uudistusta pitäisi viedä vieläkin pidemmälle. Ajatellaan nykyisiä seurakuntayhtymiä. Keskustelussa on tuntunut sävy, että nykyisissä seurakuntayhtymissä ei olisi juuri mitään muutettavaa. Mutta meillä on erittäin isoja seurakuntayhtymiä. Meillä on kirkkoja ehkä noin 700-800, jotka voisivat olla toiminnallisia jumalanpalvelusyhteisöjä. Herää kysymys, pitäisikö nykyisissä isoissa seurakuntayhtymissä joitakin seurakuntia jakaa ja palata kohti pienempiä yksiköitä. Peruskysymys on tavallaan se, että mitä tarvitaan siihen, että ollaan toiminnallisesti itsenäisiä. Kuntauudistuksessa lähdetään siitä, että toiminnallinen itsenäisyys tarkoittaa sitä, että voidaan pitää peruskoulua ja päiväkotia ja vanhainkotia. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksessa tarkoituksena olisi tuoda kuntatasolle myös erikoissairaanhoitoa ja tässä työryhmässä, jonka jäsenenä itsekin olen, yleinen näkemys on, että perusyksikön koko pitäisi olla 200 000. Kysymys on tavallaan siitä, että mitä tehtäviä annetaan perusyksikölle. Täällä on ollut hyviä kommentteja yksityiskohdista koskien kirkkohallituksen esitystä. Yhdyn siihen, mitä demokratiakysymyksiä käsitteleviin kommentteihin, jota mm. edustaja Kaisanlahti ja edustaja Sahi ovat esittäneet. Täällä on tullut esille myös muutamia muita varauksia liittyen tähän uuteen malliin. Haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä että, mistä nyt ollaan tekemässä päätöstä, mistä nyt keskustellaan. Keskustellaan siitä, mitkä ovat uudistuksen päälinjat. Näissä puheenvuoroissa, joita on esitetty, lähes poikkeuksetta on kritisoitu vaan yksityiskohtia. Tosin piispa Häkkinen meni aika pitkälle näihin yksityiskohtiin mutta nythän ei ole yksityiskohdista päättämisen aika vaan näistä suuntaviivoista. Kirkkoneuvos Pihlaja kertoi hyvin yksityiskohtaisesti, kuinka pitkään uudistusta on valmisteltu. Ja tämä lähetekeskustelu on kaikesta päätellen hyvin laaja. Näin ollen ehdottaisinkin muutoksen puhemiesneuvoston esitykseen. Puhemiesneuvostohan esitti, että tästä Kirkkohallituksen esityksestä hallintovaliokunta antaisi lausunnon kuultuaan perustevaliokuntaa ja tulevaisuusvaliokuntaa. Tässä esityksessähän esitetään teologisia perusteluita, toiminnallisia perusteluita, taloudellisia perusteluita, arvomaailman ja uskonnollisuuden muutoksesta nousevia perusteluita, suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta nousevia perusteluita ja kuntauudistuksesta nousevia perusteluita. Näistä lähtökohdista katsoen olisi hyvin perusteltua, että myös sitten, jos tälle linjalle mennään, talousvaliokuntakin antaisi lausunnon hallintovaliokunnalle. Mutta en tule esittämään sitä, päinvastoin esitän sitä, että yksinomaan hallintovaliokunta käsittelisi tämän asian, jolloin tämän viikon kuluessa, tämän viikon lopussa olisi mahdollisuus tehdä kirkolliskokouksen päätös näistä suuntaviivoista, jonka pohjalta tätä valmistelua tullaan tekemään. Toinen vaihtoehto on se, että työryhmä ikään kuin kuuntelee tämän keskustelun ja ilman mitään muodollista päätöstä edelleen valmistelee uudistusta. Pitäisin parempana signaalina yleensä kirkon jäsenille ja erityisesti niille seurakunnille, jotka harkitsevat näitä rakenneuudistuksia, että antaisimme selkeän signaalin. Periaatteessahan linjavalinta koskee sitä, että ei edetä kohti hiippakuntamallia, ei edetä kohti rovastikuntamallia, edetään kohti seurakuntayhtymämallia, jonka nimi voi olla joku muu. Täällä oli hyvä esitys siitä, että se voisi olla joku paikallinen, kuten sitten vaikka Vantaan tai Helsingin seurakunnat. Mikä on sitten tämän suhde yhden seurakunnan malliin? Tässä ei ole keskustelussa tullut vielä sitä mahdollisuutta, että voisiko yksi seurakunta muodostaa ainakin määräajan myös seurakuntayhtymän tässä tapauksessa, joka antaisi tätä paikallista itsehallintoa ja itsenäisyyttä sinne, missä sitä kaivataan. Mutta esitän muutosta puhemiesneuvoston esitykseen tämän asian käsittelystä, että ainoastaan hallintovaliokunta antaisi mietinnön asiasta. Kiitos.


Paluu