Puheenvuoro



Särkiö Pekka, kenttäpiispa

Otsikko:
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008-2011. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011 (Kirkkohallituksen esitys 9/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 18.00

Teksti:
Jumalanpalveluselämä on kirkon ominta aluetta, josta kirkon tunnistaa ja, joka antaa kirkon elämälle sisällön. Nelivuotiskertomus antaa karuja lukuja jumalanpalveluskäyntien ja kirkollisten toimitusten vähentymisestä. Käyntejä oli 6,4 milj., luku vaikuttaa suurelta, mutta siinä on miljoonan vähennys aikaisemmasta. Pääjumalanpalvelusten osallistuminen laski 14 %, erityisjumalanpalvelusten 2 %. Samaa laskua osoittavat toimitukset, joilla on suora vaikutus kirkon jäsenmäärään. 78 % lapsista kastettiin, laskua oli 6 %. Aviopareista vihittiin 53 % kirkollisesti, jossa laskua 7 prosenttiyksikköä. Täällä aikaisemmin edustaja Ala-Kapee-Hakulinen totesi puheenvuorossaan seurakuntarakenteesta, että seurakunnat ovat tukehtumassa hallinnointiin ja sanan julistukselle on yhä vähemmän tilaa. Hallintoa tarvitaan luomaan puitteet toiminnalle ja uusi kaavailtu yhtymämalli voi parantaa toiminnan edellytyksiä. Kaiken aikaa on silti pidettävä mielessä, mitä varten hallinto ja muut kirkon rakenteet ovat olemassa. Osallistujaluvut puhuvat karua kieltään jäsenten vieraantumisesta, joka on tullut esille jo aiemmissa puheenvuoroissa. Messut eivät ole jotain mitä tahansa toimintaa muun toiminnan joukossa, joka voidaan jättää sivuun niiden suosion laskiessa. Kyse on ytimestä, Jumalan omasta missiosta, jonka kautta hän synnyttää ja vahvistaa uskoa. Muutoksen on lähdettävä seurakuntien aktiiveista ja työntekijöistä, siis täällä olevistakin. Niin, että jumalanpalveluksetkin ja Kolmiyhteisen Jumalan pelastava läsnäolo tulevat kaiken keskukseksi. Kirkkohallituksen kehittämishanke Tiellä - På väg vuosille 2011-2013 on tähdännyt jumalanpalvelusten esiinnostamiseen. 42 hankeseurakunnassa eri hiippakunnissa on haluttu lisätä seurakuntalaisten osallistumista päämessun suunnitteluun ja toteutukseen. Kokemukset monesta seurakunnasta, kuten Haapajärveltä, ovat olleet rohkaisevia ja kävijämäärät ovat lähteneet nousuun, kun jumalanpalvelusten eteen nähdään vaivaa. Sama kokemus on myös omasta aikaisemmasta seurakunnastani, Keski-Lahden seurakunnasta. Ihmiset hakevat nelivuotiskertomuksen mukaan messusta rauhoittavia tunnekokemuksia vastapainona kiireiselle arjelle, myös voimaa arkeen ja Jumalan läsnäoloa ja uskon vahvistusta. Noin 70 % jumalanpalvelusten kävijöistä on naisia ja 60 % yli 50-vuotiaita. Tästä yleisestä linjasta on poikkeuksia. Puolustusvoimien kirkollisessa työssä osallistujat ovat pääasiassa nuoria miehiä, joukossa on tietysti myös naisia. Messujen toteutuksessa varusmiehet ovat mukana, esimerkkinä parin viikon takaa RUK-kurssin jumalanpalvelukseen koottiin muutamassa päivässä tuoreista oppilaista bändi säestämään messun virret. Toiminnassa on ilahduttavia piirteitä, esimerkiksi merivoimissa ehtoollistilaisuuksiin osallistuneiden määrä on parissa vuodessa kaksinkertaistunut yli 4000:een. Osallistuminen ehtoolliselle on vapaaehtoista. Upinniemen varuskunnassa toimii torstaisin Alfa-kurssi, jossa vapaaehtoisia osallistujia on ollut yli 100, lähinnä nuoria miehiä. Tämä on ollut mahdollista sen takia, että kymmenen vapaaehtoista ryhmän johtajaa tai avustajaa on vetänyt näiden tilaisuuksien ryhmätyöskentelyjä. Tuo Upinniemen Alfa-kurssi saattaa olla muuten Suomen suurin Alfa-kurssi. On harmi, että jostain syystä tässä kirkon nelivuotiskertomuksessa ei ole tällä kertaa omaa lukua puolustusvoimien kirkollisesta työstä, kuten aiemmin on ollut. Toivon, että entiseen käytäntöön tässä suhteessa voidaan palata.


Paluu