Puheenvuoro Olkinuora Hilkka

Puheenvuoro

Olkinuora Hilkka, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 8/2009 hiippakuntavaltuuston esityksestä 1/2009, joka koskee oikeutta tehdä aloitteita hiippakuntavaltuustolle

Täysistunto:
Keskiviikkona 4 päivänä marraskuuta 2009 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa rouva puheenjohtaja, arvoisat aikuisten kirkolliskokouksen jäsenet. Kirkolliskokous päätti vastikään suhtautua kannustavasti nuorten kuulemiseen heitä koskevassa päätöksenteossa ja kirkkohallitus sai tehtäväkseen selvittää, miten se parhaiten sujuisi. On jo hiippakunta, jossa se sujuu, on sujunut jo pitkään. Porvoon hiippakunnan oma Nuorten kirkolliskokous, Ungdomens Kyrkodagar on jo vuosikymmenet hienolla ja kypsällä tavalla rikastuttanut kirkon elämää. On nyt luonnollista, että kirkon uusi rakenne, hiippakuntavaltuusto, tarjoaa nuorten päätöksen teolle erinomaisen ja riittävän läheisen telakoitumisalustan, joka ankkuroisi nuoret hiippakunnalliseen päätöksentekoavaruuteen sinkauttamien päätöstensä sijasta osaksi demokraattisia prosesseja. Nuoret siis haluavat itse olla mukana demokraattisessa vaikuttamisjärjestelmässä! Tämän yleisvaliokunnan hyvinkin lyhyen ja lähes ylimalkaisen mietinnön johdosta puolen tusinaa niin ikään lyhyttä havaintoa:

Ensinnäkin mietinnön mukaan aloiteoikeudesta seuraisi "eriarvoisuutta hiippakuntien kesken, joiden rakenne ei ole yhtenevä". En puutu siihen, että itse lause on sisällöltään epäselvä. Tyydyn vain toteamaan, että se, että joku hoitaa asiansa hyvin, ei ole eriarvoisuutta. Se, joka hoitaa asiansa paremmin kuin toinen, ei ole eriarvoinen ja se, että joku keksii tähän hyvät uudet rakenteet, ei ole eriarvoisuutta. Toisekseen mietintö puhuu aloiteoikeudesta "joillekin järjestöille tai kokouksille". Tämä on vain surullinen osoitus siitä, että kielimuurista on tullut palomuuri. Ungdomens kyrkodagar ei todellakaan ole "joku järjestö tai kokous". Kuten jo viime tapaamisellamme kerrottiin, UK on aidosti nuorten kirkolliskokous, johon seurakunnat lähettävät edustajansa neuvoston tai valtuuston päätöksellä. Kokemukseni mukaan nuoret edustajat suhtautuvat tehtäväänsä vähintään yhtä vakavasti kuin me täällä. En esimerkiksi ole kertaakaan kuullut, että yhtään nuorta puhujaa olisi piispan tarvinnut nuhdella UK:ssa, ja paikalla on kuitenkin vankka papiston ja kapitulin edustus. On merkillistä, että yleisvaliokunnan ykkösjaosto ei ole halunnut kuulla ketään, joka tuntisi tämän Porvoon hiippakunnan toiminnan tai olisi osallistunut siihen, vaikka - kuten viime keväänä kuulimme - moni täälläkin oleva on aloittanut kirkollisen vaikuttamisensa juuri siellä ja olisi ollut saatavilla. Kolmanneksi valiokunnan mielestä suoran aloiteoikeuden sijaan kapituliin voidaan perustaa "nuorisotyön johtokunta", joka kuljettaisi nuorten ajatukset kapitulin kautta hiippakuntavaltuustoon. Tämä on merkillinen mielipide. Kirkolliskokous ja kirkkohallitushan ovat esimerkillisesti karsineet viime vuosina turhia organisaatioita ja kapituleissakin on oltu siirtymässä johtokunnista epävirallisempiin ohjausryhmiin. Nyt sitten pitäisi perustaa raskas postilaatikko, jolla kenties ei olisi mitään muuta tekemistä kuin varmistaa, että nuorten aloitteesta saataisiin ikään kuin sisäsiistejä vain siksi, että hiippakunnat olisivat keskenään samanlaisia, eikä nuorten asema missään olisi toista parempi. Tämä ratkaisu valiokuntaa itseään siteeratakseni "ei ole tarkoituksenmukainen kirkollisen päätöksenteon kannalta". Neljänneksi täydellisen hiippakunnallisen yhdenmukaisuuden vaatimus on sikälikin vanhentunut, että kirkolliskokoushan on muutoin niin pirteästi ja ponnekkaasti painottanut alueellista ja paikallista ominaislaatua. Tämähän ei voi olla vain se lääke, jolla saadaan strategia niellyksi mukavasti, eihän? Joka kuvittelee sitä paitsi hiippakuntien nyt olevan samanlaisia, voi edukseen lukea toimintakertomuksen hiippakunnalliset osiot, joissa hiippakuntien toiminta-ajatukset varsin eri tavoin selitetään. Viidenneksi valiokunta näyttää jättäytyvän odottamaan virallisen nuortenkuulemisrakenneselvitystyöryhmän mietintöä. Hyvä niin! Kirkkohan on tunnetusti laiva, joka on ylpeä siitä, että se kääntyy hitaasti. Kun kuitenkin on odotettavissa, että edellä mainittu työryhmä ensi töikseen lähtee rakentelemaan tai etsimään jotakin pilottihanketta, miksi ei tätä jo toimivaa järjestelmää voitaisi tarkastella pilottina? Vai onko se kenties liian kotimainen, kun sillä ei ole englantilaista nimeä? Rakkaat kanssaedustajat, joista monet ovat myös hiippakuntavaltuustojen jäseniä: Voinemme luottaa siihen, että hiippakuntavaltuustot eivät todellakaan ole avaamassa mitään Pandoran lipasta, josta kaikki vitsaukset ryöpsähtävät silmille. On myös muistettava, että nuoret etsivät aloiteoikeutta ja keskusteluoikeutta nimenomaan hiippakuntavaltuustojen kanssa. Kirkolliskokouksen pelko siitä, että me hukkuisimme aloitteisiin, on varmasti liioiteltu. Kyllä hiippakuntavaltuustot toimivat tolkullisina portinvartijoina. Kuudenneksi on hiukan merkillistä, että mietintö ei enempää käsittele mahdollisten aloiteoikeuden hakijoiden keskinäistä yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa. Minusta yhdenvertaisuus ei ole ongelma. UK:han on seurakunnan valtuuttamien henkilöiden yhteisö ja vastaavat seurakuntien valtuuttamien henkilöiden yhteisöt voivat mielellään asettua jonoon hiippakuntavaltuustojen oville. On siis ajateltavissa, että samantyyppisiä hakijoita ilmenee, mutta mielestäni esimerkiksi järjestö, jonka vuosikokoukseen seurakunta nimeää edustajansa, ei välttämättä ole rinnasteinen ja tämähän on rauhassa tutkittavissa.

Viimeiseksi ihan ikioma ja monen täällä olevan hiippakuntavaltuuston jäsenen huomio. Hiippakuntavaltuustojen roolihan on puhuttanut niiden perustamisesta asti. Mielekästä tekemistä edelleen näyttää puuttuvan. Nyt olisi mahdollisuus luoda laajempia demokraattisia yhteyksiä toiminnan kannalta tärkeiden tahojen kanssa - ja hyvät ystävät, nuoret ovat meille eloonjäämiskysymys - ja saada suoraan palautetta yli sukupolvirajojen. Se ei voi olla huono asia.

Hyvät aikuisten kirkolliskokouksen edustajat. Mikäli Porvoon hiippakunnan edustajat itse haluavat viedä tätä asiaa eteenpäin, on meidän syytä sitä tukea. Nuoret koputtavat. Ajatella: he haluavat auttaa meitä pitämään huolta tästä kirkosta tai kenties jopa pitämään tämän kirkon hengissä! Avaammeko me heille? He haluavat virkistää hiippakuntavaltuustojen nuutunutta elämää ja, kuten nuorten aikuisten huomattavasti epävirallisempi kirkolliskokous sanoo, "Tulevaisuus on joka tapauksessa meidän" - siis heidän. Olemmeko me vanhemmat silloin mukana?

Paluu