Puheenvuoro



Vikström Björn, biskop

Otsikko:
Viikkomessun, hautaan siunaamisen ja kasteen käännös suomenruotsalaiselle viittomakielelle, käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2011 kirkkohallituksen esityksestä 12/2011 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä marraskuuta 2011 klo 9.00

Teksti:
Ärade ordförande, bästa delegater. Johannes prologissa, josta kohta kuulemme lisää, sanotaan, että sana tuli lihaksi. Sana tuli lihaksi ennen kaikkea Jeesuksessa, mutta sana tulee lihaksi myöskin kirkossa ja toivon mukaan meissä kristityissä kun me yritämme tämän aamuisen hartauden hengessä seurata Jeesusta ja toteuttaa Jumalan hyvää tahtoa elämässämme. Sana tulee lihaksi myös aivan erityisellä tavalla viittomakielessä, jossa nämä sanat näkyvät viittomilla, eleillä, liikkeillä, katseen suuntaamisella, ruumiin asennolla, roolin ottamisella. Sana tulee lihaksi. Käsikirjavaliokunta pitää tärkeänä ja hienona asiana sitä, että kirkkomme on panostanut näihin käännöstöihin ja tässä nyt käsiteltävässä asiassa ennen kaikkea tämän pienen kieliryhmän palvelemiseen. Tiedämme kaikki, että äidinkieli on ihmiselle hyvin rakas, ja se, että juuri jumalanpalvelus- ja hartauselämää voi harjoittaa omalla äidinkielellään, on tärkeä asia. Voi tietysti kysyä, että miksi tarvitaan erityistä suomenruotsalaista viittomakieltä. Vastaus tähän on yksinkertainen: Siksi, että tällainen kieli on olemassa. Tässä ei ole kyse siitä, että luodaan jotain uutta. Se, mikä ainakin minulle oli uutta tässä asian käsittelyssä, oli se, että suomenruotsalainen viittomakieli on läheisempää sukua suomalaiselle viittomakielelle kuin Ruotsissa käytettävälle viittomakielelle. Jo tästä syystä ei ollut mahdollista käyttää Ruotsissa käytössä olevaa viittomakieltä tässä käännöstyössä. Toisaalta ei myöskään ole voitu suoraan käyttää suomalaista viittomakieltä, koska ne ovat eri kieliä ja myöskin siitä syystä, että lähdetekstit ovat erilaisia. Eli ruotsinkielinen kirkkokäsikirja eroaa osittain suomenkielisestä. Tästä voisin näyttää yhden pienen esimerkin (Esimerkki viikkomessun alusta, I Faderns och Sonens och den helige Andes namn. Tähän seurakunta vastaa aamen. Sitten Herren vara med er. Seurakunnan vastaus Herren välsigna dig, joka siis eroaa suomalaisesta käsikirjasta). Tämä oli pieni esimerkki siitä, että näitä ei voi käyttää suoraan yhtä aikaa, eli suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä. Käsikirjavaliokunta pitää myöskin tärkeänä asiana sitä, että tämä käännöstyö on monessa mielessä pioneerityötä. Kääntäjä Janne Kankkonen, joka tämän on tehnyt ja jonka myös äsken näimme kuvassa, on ollut mukana sekä suomalaisessa käännöstyössä, että Ruotsin Raamatunkäännöstyössä. Eli hän on hyvin perillä näistä asioista. Tämän käännöstyön tukiryhmässä on myös ollut asiantuntijoita eri aloilta, lisäksi on kuultu käyttäjiä. Siten tätä on kehitetty askel askeleelta. Tässä ovat viikkomessu, hautaan siunaaminen ja osia kasteesta. Osia siksi, että tämä käännöstyö jäi vähän kesken, eikä kaikkia osia ehditty testata kunnolla, mutta ne ovat tietysti olemassa, kuten myös vihkimiskaava. Niitä voidaan käyttää, mutta niitä ei nyt tässä yhteydessä hyväksytä virallisesti. Edellä esitetyin perustein käsikirjavaliokunta esittää, että kirkolliskokous hyväksyy viikkomessun, hautaan siunaamisen ja osia kasteesta suomenruotsalaiset viittomakieliset käännökset dvd:n mukaisessa muodossa ja antaa käännösten toimittamisen Kirkkohallituksen tehtäväksi. Tack.




Paluu