Puheenvuoro



Kuusi Riitta, viittomakielisen käännöstoimikunnan sihteeri

Otsikko:
Luukkaan evankeliumin viittomakielinen käännös (Kirkkohallituksen esitys 7/2007)

Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2007 klo 16.10

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. On ilo olla täällä tänään Mikael Agricolan juhlavuonna. Kirkolliskokous on ottanut todesta sen, että evankeliumi on tarkoitettu kaikille. Luterilaisen kirkon periaatteena on, että evankeliumi on oltava kaikkien ulottuvilla jokaisen omalla äidinkielellä. Nyt ensimmäinen Raamatun kirja Luukkaan evankeliumi on kokonaisuudessaan käännetty suomalaiselle viittomakielelle. Työ on varsinkin alkuvaiheessa ollut melko hidasta, kun olemme keskustelleet niistä periaatteista, joita käytännössä käännöstyössä toteutetaan. Aikaisempia esikuvia ei Raamatun tekstistä juurikaan ollut. Ja kun yksi kääntäjä teki tätä työtä, niin meni melkoisen kauan ennen kuin saatiin semmoiset sopivat puitteet ja työskentelytavat. Sen jälkeen kun saimme toisen kääntäjän, työ on huomattavasti nopeutunut ja myös lopputulos on laadukkaasti, selkeästi parempi. Käännöstyötä on tehty koko ajan vuorovaikutuksessa tulevien käyttäjien eli tavallisten viittomakielisten seurakuntalaisten ja meidän kirkossamme viittomakieltä työkielenään käyttävien työntekijöiden kanssa. Viittomakieliset ihmiset olivat aktiivisia jo 100 vuotta sitten. He tekivät ainakin kolme aloitetta saadakseen oman papin. Lopputuloksena oli, että vuonna 1908 ensimmäiset kuurojen papit aloittivat Suomessa työnsä. He eivät olleet vielä kirkon palveluksessa, vaan senaatillehan näitä anomuksia siinä vaiheessa tehtiin. Ensi vuosi on siis sekin juhlavuosi, vietämme kirkon viittomakielisen työn 100-vuotisjuhlavuotta.

Aloitamme tämän esittelyn katsomalla teille kaikille erittäin tutun kohdan Luukkaan evankeliumista, jouluevankeliumin. Tässä kohdassa pyydän teitä sulkemaan korvanne ja tarkkaamaan, mitä täällä skriinillä näkyy. Sen jälkeen kääntäjät Tarja Sandholm ja Tomas Uusimäki esittelevät näitä käännöstyön periaatteita ja prosessia sekä tämän viittomakielisen käännöksen erityispiirteitä.

Tarja Sandholm: Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät kirkon edustajat. Kerron alusta nyt vähän siitä kuinka tämä kaikki on lähtenyt, saanut alkunsa tämä projekti. Ensimmäinen projekti oli tosiaan 1999 ja 2001 se hyväksyttiin. Vähän tekniikkaongelmia. Ja nyt tämä Luukkaan evankeliumi on 2002-2006 välillä tehty ja saatiin valmiiksi 2006. Ja tämä käännöstyö ja nämä kaikki vaiheet, tarkastusvaiheet ja käännösprosessi, siinä mukana ovat olleet nämä käännöstoimikunnan jäsenet, tässä on lista heistä. Ja meillä on myöskin ollut merkittäviä ryhmiä tukemassa, erilaisia asiantuntijoita, käännöstyöryhmän jäsenet myöskin näkyvät tässä listassa. Käännöstyöryhmä on todella tiiviisti ollut joka kuukausi kokopäivätöissä tavallaan yhden päivän olemme joka kuukausi kokoontuneet ja keskustelleet näistä käännöksistä. Huomaatte, että on hyvin eri ikäisiä, eri ammattialoilta näitä edustajia. Ja käännösperiaatteita jos ajatellaan, jos vertaa puhuttuihin kieliin niin kuinka viittomakielisessä se eroaa tavallaan tässä viittomakielessä, se on visuaalista ja toimikunnassa oli näitä kriteereitä ja periaatteita, joiden mukaan olemme sitten kääntäneet. Myöskin on sovittu, että 1992 Raamatun suomennoksesta siitä, se on tavallaan ollut meidän pohjatekstinä, siitä olemme kääntäneet nyt tämän Luukkaan evankeliumin. Ja viittomakieli kun on visuaalinen kieli, niin siinä on erilaisia asioita, mitä pitää huomioida kun kääntää tekstiä viittomakielelle. Esimerkiksi kieliopillisia ratkaisuja pitää miettiä, suomen kielessä ja viittomakielessä on omat rakenteensa, täysin eri rakenteensa. Sanajärjestys on erilainen viittomakielessä, jos vertaa suomen kieleen, niin hyvin erilainen. Jokaisella kielellähän on rakenne, oma kielirakenne ja niin myös viittomakielellä on oma rakenteensa. Myös verbien suunnat ja liike on tärkeä. Aina pitää myös katsoa, että mihin se viittoma liikkuu, se suunta on tärkeä, esimerkiksi tässä on yksi kohta "rakastakaa vihamiehiänne", siinä pitää korostua se suunta, että mihin, mitä vihataan, tavallaan se vihan kohde ja rakkauden kohde, suunta on tärkeä, ja myös antamisessa, että kenelle annetaan, kuka antaa. Aina on tärkeää se, että viittomisessa näkyy se suunta, sitä asiaa olemme kovasti pohtineet, että kenelle jotain annetaan, kuka rakastaa ja se on hyvin tärkeää tämä suunta tosiaan. Sitten on myös tämä roolin vaihto, esimerkiksi keskustelutilanteissa on tärkeää näin kehon liikkeillä osoittaa tavallaan se, kenestä, kuka nyt puhuu ja kenelle hän puhuu. Sitten myös tämä katsekontakti on hyvin tärkeä, ei riitä, että katsoo johonkin eteen päin, vaan täytyy myös miettiä se suunta, jos katsoo Jumalaan, katsotaan ylöspäin oikealle. Jos katsotaan tuonelaan, niin se on vasemmalla alhaalla. Tai kun enkeli lausuu jotakin, hän katsoo ylhäältä alaspäin, mutta kun paimen puhuu jotain, niin hän katsoo alhaalta ylöspäin. Katseen suunta on myöskin hyvin tärkeä. Sitten seuraavaksi näistä viittomista. Meillä on muutama esimerkki tässä, jota nyt laitettiin tähän. Viittomakielessä on yhdelle suomen kielen sanalle monta viittomaa eli piti todella tarkkaan miettiä, että mikä sopii tähän Luukkaan evankeliumiin ja kaikkeen tähän tekstiin, mikä on sopiva viittoma tähän kertomukseen, aina löytää se sopiva viittoma. Esimerkiksi tässä on tämä yksi suomenkielinen sana pääsiäinen. Meillä on yksi sana suomen kielessä, mutta viittomakielessä on erilaisia versioita pääsiäiselle, on arkinen viittoma pääsiäiselle, mutta myöskin on sitten tällainen toinen, joka sopii Luukkaan evankeliumiin. Tavallaan aikaisemmin käytetty tällaista viittomaa, että on juutalaisten juhla ja se on sellainen, mitä nyt arkinen viittoma on hyvin erilainen, se liittyy tavallaan Jeesuksen ristiin naulitsemiseen, sitä nyt ei otettu tähän Luukkaan kertomukseen, koska se ei sopinut tavallaan siihen tyyliin, koska siinähän ei ristiinnaulittu vielä Jeesusta, vaan se tapahtui myöhemmin. Eli vähän aikajärjestystä sen mukaan valittiin nyt tähän tämä toinen viittoma eli juutalaisten juhla. Siinä on tämä fariseus, siitä oli aika monta viittomaa vähän riippuen eri kaupungeissa ja eri paikoissa Suomessa, ja nyt me valittiin sitten yksi viittoma, joka on myös sellainen vakiintunut yksi viittoma. Tämä on viittoma fariseus, se tulee siitä rukoushuivista, joka on ollut tässä. Ja sitten on tämmöinen viittoma myöskin fariseus eli tällaiset kiharat, mutta nyt päädyimme sitten tällaiseen tähän, joka tulee tästä viitasta, tähän viittomaan. Sitten on tämä sana vanhurskas, sitä ei paljon arkikielessä käytetä, se on nimenomaan Raamatun kieltä, ja siitä kovasti keskustelimme, että mikä olisi siihen sopiva viittoma. Vaan aikaisemmin on käytetty tämmöistä viittomaa puhdas ja aito, kaksi sanaa tavallaan, puhdas ja aito yhdistettynä ja se olisi tarkoittanut vanhurskasta, mutta tavallaan se asiasisältö ei oikein tuntunut nyt sopivan, ja siitä keskusteltiin myöskin pitkään toimikunnan kanssa ja käännöstyöryhmän kanssa, ja näin vahvistettiin uusi viittoma, joka tarkoittaa oikea suunta. Oikea suunta, se on nyt tämä viittoma vanhurskas. Se tavallaan sopii paremmin, se kertoo tavallaan sen asian paremmin, mitä se vanhurskas -asia tarkoittaa. Seuraavaksi huulion käytöstä. Täytyy aina miettiä tarkkaan, kun käyttää viittomakielellä tätä huuliota. Varmaan olette huomanneet, että myöskin käytämme joskus viittomakielessä ihan omaa huuliota, mutta myöskin suomenkielisiä sanoja saattaa näkyä huuliossa, se on tärkeä osa viittomakielessä, tämä huulio. Esimerkiksi tämä vanhurskas -sana, vaikka siinä viittomat on oikea ja suunta, niin kuitenkaan huuliossa en käytä sanaa oikea ja suunta, vaan huuliosa minulla on, kun viiton oikea suunta, niin kuitenkin huuliossa on se vanhurskas. Seuraavaksi on tässä rytmi ja tahti, tekstissähän, suomenkielisessä tekstissä ei näy sitä, ei korosteta sitä, että onko nyt nopeaa tekstiä vai onko se hidasta, vaan viittomakielessä kyllä täytyy näkyä se, että onko se kiivasta keskustelua, onko se rauhallista keskustelua, minkälainen kertomus on, se korostuu tässä viittomakielessä myöskin, tämä rytmi. Sitten on ilmeet, onko se kysyvä ilme vai ihmettelevä ilme vai hämmästynyt, se näkyy kyllä aina se mielipide siinä viittomisessa ja sävy, että kuka sanoo, esimerkiksi jos enkeli sanoo, sehän on aika semmoinen pehmeä sävy, enkeli julistaa jotakin, enkeli rakastaa, sävy on hyvin semmoinen pehmeä. Se sopii, täytyy miettiä aina vähän siihen kertomukseen tai asiaan sopiva ilme. Sitten on ilmaisutyyli, tämä tavallaan niin kuin Luukkaan kerronnan tyyliin sopiva. Aikaisemmin oli Isä meidän rukous, kun käännettiin, mutta nyt tämä on eri tyylinen, se oli rukous se Isä meidän rukous, mutta tämä on tämmöistä kerrontatyyliä, olemme myös sitä käyttäneet ilmaisutyylinä tätä kerrontaa. Eli nämä ovat oikeastaan ne tärkeimmät asiat, että mihin kiinnitettiin huomiota, että saatiin hyvä käännös.

Tomas Uusimäki: Luukkaan evankeliumista saatiin paljon palautetta. Palautetta saatiin noin 70 kpl. Videoita oli kaiken kaikkiaan 70, joita lähetettiin ympäri Suomea. Palauteryhmistä, tässä on ne ryhmät, keneltä tuli palautetta. Tässä on tosiaan kuurojen papit ja diakonit eli seurakunnista tuli ryhmä, joka katsoi yhdessä tätä materiaalia, kommentoi, antoi meille sitä kautta kirjallisen palautteen. Henkilön viittomanimistä ja paikka- ja käsiteviittomanimistä, niin se kuului myös meidän toimenkuvaan. Kuurojen kulttuuriin kuuluu viittomat, eli meillä jokaisella henkilöllä on oma nimiviittoma. Esimerkiksi minun nimeni on Tuomas näin viittomakielellä näytettynä tai Tomas. Ja minun nimeni on Tarja. Luukkaan evankeliumia kun viitottiin, saatiin sitä palautetta siitä. Kaikki termit, mitä me käytimme, nimet, mitä me käytimme, me sormitimme ne kirjain kirjaimelta. Ihmiset, jotka katsoivat sitä, näkivät paikan nimiä, henkilön nimiä, heitä pisti silmään tämä sormittamisen runsaus, jonka jälkeen tämän palautteen jälkeen pyrimme miettimään oikeat nimiviittomat.

Niin ihan tästä palautteesta vielä. Viittomakielen yhteisöön tavallaan ei kuulu se niin vahvasti se sormittaminen, vaan enemmän me käytämme aina viittoman nimiä. Se kuuluu tähän meidän viittomakielen yhteisön jäsenistöön, että me käytämme, me emme halua käyttää niitä sormiaakkosia, vaan jokaiselle annetaan oma viittomanimi. Se kuuluu tähän meidän omaan tapaamme, myöskin Raamatun tekstiin. Näin juuri, eli noin 20 % näistä viittomista oli vakiintuneita ja 80 % viittomista olemme itse luoneet. Ja viittomia, miten luodaan, niin se lähtee taustatutkimuksesta. Tässä on esimerkiksi kolme termiä: Sakarias, hänen taustatiedostaan sen verran, että hänen merkityksensä on että Jumala muistaa. Ja siitä on hänen viittomansa muistaa, eli Sakarias. Betfage, tästä taustasta sen verran, että tämä on pieni kylä, jossa on ollut paljon viikunoita ja siitä tuli myöskin annettua Betfagelle viittoma viikunakylä. Ja tässä on tämä vanhurskas, josta Tarja jo äsken kertoikin. Nämä olivat tästä kohdasta esimerkkejä.

Luukkaan evankeliumissa kaiken kaikkiaan on nämä viittomat, jotka vahvistettiin, 32 paikkaviittomaa ja henkilönimi, viittomanimi eli 63 kpl. Ja 88 kpl tuli vakiintuneita käsiteviittomia. Lopullisen käännöstarkastustyöryhmän jäsenet näkyvät tässä nimillä. Tämä tarkastustyöryhmän työ kesti kolme päivää. He katsoivat 1-24 osaa koko tätä materiaalia, jonka jälkeen he pätkä pätkiltä kommentoivat ja analysoivat materiaalin. Sitten kun kommentit olivat valmiit, materiaali kuvattiin uudestaan. Keskustelu oli erittäin hyvää ja palaute niistä oli loistavaa. Eli käännösmateriaali on tässä. Luukkaan luvut 1-24 sekä lisämateriaalit, paikka-, henkilö- ja käsitenimiviittomalistoista kaikkine taustatietoineen eli nämä käyttäjät, jotka pystyvät käyttämään tätä materiaalia, saavat siitä tietoa, että miten ja mistä viittoma on tullut, myös mitä se etymologia tähän on, näkyy tästä meidän materiaalista. Videomateriaalia löytyy yhteensä seitsemän tuntia. Se on aika paljon.

Tarja Sandholm: Nyt ihan yhden pienen pätkän haluamme näyttää tässä teille lopuksi. Tulkki lukee ensin tämän tekstin, joka on saastaisen hengen paluu. Te kuuntelette tarkkaavaisesti ja tämän jälkeen tämä tulee viitottuna versiona. Saastaisen hengen paluu: Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää. Minä palaan kotiini, josta lähdin. Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa. Kun etsitään nyt oikeaa kohtaa, niin sillä aikaa, kun aikaisemmin puhuin tästä viittomakielen visuaalisuudesta ja sen rakenteesta, suunnan käytöstä ja katseen käytöstä, niin varmaan tätä voitte myöskin katsoa tässä seuraavassa pätkässä, seurata niitä suuntia ja katseen käyttöä. Ja nyt tulee itse viitottu versio. Se oli sellainen. Kiitoksia.


Paluu