Puheenvuoro
Kaskinen Anna-Mari
,
edustaja
Otsikko:
Kasteopetuksen laajentaminen ja rippikoulun varhentaminen, yleisvaliokunnan mietintö 1/2013 edustaja-aloitteesta 3/2012
Täysistunto:
Tiistaina 14 päivänä toukokuuta 2013 klo 12.30
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät edustajatoverit. Valiokunta on saanut paljon kiitoksia, ja kiitoksensa se on myös ansainnut. Erityisesti itse aloin kiittää valiokuntaa siitä, että vaikka se ei asettunutkaan puoltamaan rippikoulujen varhentamista sinänsä, se esittää mietinnössään aloitteen lähettämistä eteenpäin kirkkohallitukselle tiedoksi ja toimenpiteitä varten. Aloitteen intentio on todellakin sellainen, että se ansaitsee kaiken mahdollisen tuen. Jos tarkastelemme näitä vuosia, joihin tämä aloite ja mietintö keskittyvät, voidaan todeta, että ne edustavat valtavan pitkää ja merkityksellistä ajanjaksoa ihmiselämässä. Ikävaihe kouluun siirryttäessä, eli 7-10 vuotta, ikävaihe 10-14 ennen rippikoulua ja sitten rippikoulusta eteenpäin 15:stä vuodesta ehkä sinne pariinkymmeneen vuoteen. Kasteopetus, kotien kristillinen kasvatus ja nuorten hengellisen identiteetin tukeminen ennen rippikoulua ja sen jälkeen ovat asioita, joihin meidän tulisi tässä historiallisessa tilanteessa panostaa aivan erityisellä tavalla. Saimmehan muun muassa nelivuotiskertomuksesta lukea, että sitoutuminen kristilliseen uskoon aikuisiässä on suoraan yhteydessä lapsuudessa saatuun kristilliseen kasvatukseen.
Mietinnössä todetaan, että kristillisen kasvatuksen kehittäminen edellyttää sitä, että työntekijät suuntaavat työtään uudella tavalla ja seurakunnat kohdentavat siihen varoja. Koska määrärahoja ei liiemmälti ole, valiokunta toteaa, että seurakunnissa tulisi voimakkaasti kehittää vapaaehtoisten aikuisten osallistumista kasvatustyöhön. Tämä on tärkeä toive ja siihen on helppo yhtyä, sillä lapset tarvitsevat aikuisten läsnäoloa vertaisryhmien lisäksi. Uskon, että yksi vastaus tähän aloitteeseen ja sen eteenpäin menoon olisi se, että seurakunnat voisivat rekrytoida ja kutsua yhteyteensä ns. avainaikuisia kotien ja seurakuntien kristillisen kasvatuksen tueksi. Nämä olisivat ihmisiä, joilla olisi ammattitaitoa ja kiinnostusta toimia lasten ja nuorten kanssa. Viime aikoina olen saanut omakohtaista kokemusta siitä, että monet hiljattain eläkkeelle siirtyneet opettajat, päiväkotien työntekijät, seurakuntien lastenohjaajat, koulukuraattorit ja nuorisotyöntekijät ovat halukkaita sitoutumaan projekteihin, joissa heidän ammattitaidollaan on käyttöä ja joissa heihin luotetaan. Uskoisin, että heille pitäisi vielä antaa paljon entistä suurempaa vastuuta työntekijöiden rinnalla sillä uskon, että tällaisia ihmisiä on ympärillämme tuhansia, joilla olisi mahdollisuus antaa ihan valtavan suuri panos seurakuntien lapsi- ja nuorisotyöhön ja kristilliseen kasvatukseen, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Mainittakoon, että juuri tälläkin hetkellä Lohjalla pyörii Lastenkylä, lähinnä vapaaehtoisten hiljattain eläkkeelle siirtyneiden kasvatusalojen ammattilaisten voimin.
Mietinnössä valiokunta viittaa kirkkohallituksen hyväksymiin neljään asiakirjaan: "Lapsi on osallinen" varhaiskasvatuksen kehittämisasiakirja, "Tytöt ja pojat seurakuntalaisina" varhaisnuorisotyön kehittämisasiakirja, "Nuoret seurakuntalaisina" ja "Aikuiset seurakuntalaisina". Valiokunta esittää, että näitä asiakirjoja tulisi järjestelmällisesti käsitellä niin kuin edustaja Nurmi totesi: "Työntekijöiden täydennyskoulutuksessa ja kristillisen kasvatuksen koulutustapahtumissa". Ehdottaisin kuitenkin, että nämä ansiokkaat ja alan ammattilaisten asiantuntijoiden laatimat asiakirjat voisivat toimia myös tukena, koulutusmateriaalina ja tiedonlähteenä näille seurakuntatoimijoille, tai avainaikuisille, joita kutsutaan toimimaan lasten parissa. Nämä asiakirjat olisi myös hyvä saada perheiden ja kotien tietoon. Ne ovat varsin kansantajuisesti laadittuja ja uskon, että ihan tavalliset perheetkin voisivat niistä hyötyä ammattilaisten ohella. Sitten lopuksi vielä huomio aloitteesta. Siinä esitettiin, että 9-10-vuotiaille annettaisiin ehtoollisopetusta. Tämä on myös tärkeää muistaa, sillä eri puolella Suomea lasten osallistuminen ehtoolliselle vaihtelee suuresti ja lasten oikeus osallistua ehtoolliselle ei ole vieläkään tavoittanut kaikkia perheitä
Paluu