Puheenvuoro



Voipio Risto, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 5/2008)

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä marraskuuta 2008 klo 9.15

Teksti:
Herra puheenjohtaja, muutamia näkökohtia käydystä keskustelusta. Edustaja Kankkonen kysyi miksi pitää tällainen esitys tehdä ja myös minkälaiseen eetokseen tämä perustuu. Nämä kysymykset kaiketi olivat. Koetin toissapäivän puheenvuorossani aika laajalti selittää sitä, miksi tämä pitäisi nyt tehdä. Siinä viittasin siihen, että säädöstasot ovat ongelmallisia. Säädöksiä on väärillä säädöstasoilla, ne ovat epäselviä ja ne ovat myös seurakunnan ja viranhaltijoiden oikeusturvan kannalta ongelmallisia. Olisi helpompi vastata kysymykseen, miksi pitää ottaa nyt joku tietty säännös. Sen takia en lähde kauheasti arvailemaan enkä pysty vastaamaan ehkä edustaja Kankkosta tyydyttävällä tavalla muulla kuin sillä samalla, mistä toissapäivänä puhuin eli tästä säädöstasojen ongelmasta, perustuslakiongelmasta ja oikeusturvaongelmasta, joka on vastuullista ja tärkeätä korjata. Olisi olennaista keskustelussa osoittaa, mikä niissä esitetyissä muutoksissa olisi kirkon järjestyksen, kirkon opin ja uskon ja kirkon tradition vastaista sillä tavalla, että sitä ei voi tehdä tai että perustelut johtavat väärään ajatteluun. Täällä on puhuttu valtakirjan menettämisestä. Valtakirjalla ja viranhoitomääräyksellä, mitä tuolla esityksessä käytetään, ei kovin olennaista eroa ole. Tietysti itse virkasuhteen pysyvyydessä on jotakin eroa, kun esimerkiksi papin virkasuhde voidaan nyt päättää viraltapanolla kurinpitomenettelyn jälkeen, jossa on tietty oikeusturvajärjestely. Esityksen mukaan pappien virkasuhteen päättäminen olisi samalla tavalla järjestetty kuin kaikkien viranhaltijoiden ja työntekijöiden tässä maassa. Eli virkavelvollisuuksien räikeästä rikkomisesta voi seurata irtisanominen virasta, hieman toisessa proseduurissa, mutta joka tapauksessa siinä samassa oikeusturvajärjestelmässä, mikä tässä maassa koskee kaikkia. Pitäisi oikeastaan keskustelussa osoittaa, miksi papilla täytyisi olla erilainen oikeusturva, tai miksi se oikeusturva pitäisi toteuttaa kokonaan eri järjestyksessä tai että tämä ehdotettu järjestelmä ei tuottaisi riittävää oikeusturvaa?

Minkälaiseen eetokseen sitten esitys perustuu? On totta, että tämän asian käsittelyssä edellisessä kirkolliskokousvaiheessa peräänkuulutettiin teologisia perusteita. Sekin on totta, että tähän hallituksen esityksen muotoon laadittuun kirkkohallituksen esitykseen ei ole kovin paljon teologisia perusteita tuotu. Täällä moneen kertaan mainitussa Timo von Boehmin muistiossa kuitenkin sitä teologiaa on käsitelty juuri niissä asioissa, jotka täällä edellisessä käsittelyvaiheessa otettiin esille. Sitä käsiteltiin kirkkohallituksessa ja tuotiin tänne kirkolliskokoukseen nähtäväksi, minkälaista teologista pohdintaa on tehty. On tietysti vaikea kysymys, varsinkin juristille, kuinka paljon teologista pohdintaa olisi välttämätöntä tehdä tällaisessa esityksessä, mutta kun kysyttiin esityksen laatijoiden ajatuksia, niin ehkä tästä esityksestä vastaavana omalta osaltani toteaisin, että silloin kun ei muuteta nykyistä perusasetelmaa, kuinka paljon pitää perustella sitä, että sitä ei muuteta. Kun vuonna 1994 tulleessa kirkkolaissa uudistettiin kirkon virkamiesoikeutta, se tehtiin hyvin selkeästi tuomalla valtion virkamieslainsäädännön viimeisiä muutoksia kirkkolakiin. Kirkon hitaasta proseduurista johtuu se, että samana päivänä, kun kirkkolain nämä uudistetut valtion virkamieslainsäädännön mukaiset säännökset tulivat voimaan, valtion virkamieslakia jo muutettiin kokonaan toisenlaiseksi. Ikään kuin otimme sen juuri kumotun säännöstön voimaan. Tässäkin itse ainakin toivoisin sanottavaksi, että missä kohtaa ne esitykset ovat nyt sitten teologisesti vääriä, kun tämä täällä ilmoitettu peruslähtökohta korostaa, että kirkon viranhaltijoiden oikeusaseman pitäisi olla lähtökohtaisesti sama kuin muilla tässä yhteiskunnassa paitsi silloin, kun kirkon oppi, tunnustus, kirkon erityiset seikat vaativat muuta. Tämä on kirkkohallituksen esityksen se eetos. Jos eetos on väärä, niin sitten tietysti lähtökohta tässä esityksessä on väärä. Jos me lähdemme siitä, että kirkon viranhaltijoilla pitää olla erilainen asema, silloin ei puhuta pelkästään papeista. Eetos on se, että kansankirkon viranhaltijoiden oikeusasema muistuttaa tämän kansan oikeusasemaa yleensä. Ja sitten kun täytyy tehdä poikkeus kirkon erityisistä perusteista käsin, se tehdään.

Täällä kysyttiin lehtorin asemasta. Pragmaattinen selitys on tietysti se, että kun keskusteltiin valmistelevassa toimikunnassa lehtorin asemasta, meillä ollut piispaedustaja oli sitä mieltä, että lehtoria koskevat määräykset voidaan tässä yhteydessä poistaa. Tätä ehkä olisi alunperin täytynyt perustella laajemmin ja nyt tässä nyt tuotuun esitykseen on tuotu vähän lisää perusteluja. Yksi käytännön peruste on se, että kun meillä on diakonaattiuudistus työn alla, niin ainakaan itse en katso, että voisin tehdä ehdotusta, jossa jossakin virassa ei saisi jonkun sukupuolen edustaja kirkossa olla. Lehtorin virkahan on tällainen, että siinä ei saa olla miehiä. Meidän olisi pitänyt siis esittää säännöstä, että kirkossa on tehtävä, johon miehet eivät saa tulla. Tai sitten meidän olisi pitänyt avata lehtorin virka miehille samaan aikaan, kun diakonaattivalmistelu tapahtuu, jossa juuri tällaista opetusvirkaa pohditaan. On luontevaa tässä tilanteessa toimia niin, että lehtorin virkaa koskevat määräykset lakkaavat, nykyiset lehtorit säilyttävät oikeutensa ja jos kehitetään diakonaattityöskentelyn yhteydessä sitten joku toisenlainen tehtävä, sitten se toteutetaan. Minusta oikea tapa on, aivan niin kuin edustaja Huttunen erinomaisen hyvässä puheenvuorossaan osoitti, se, että tehdään nyt tämä infastruktuuri kuntoon, sitten sitä voidaan täydentää, täsmentää ja korjailla. Mutta jos infastruktuuri ei ole kunnossa, sitä on mahdoton paikata, siitä ei tule toimivaa, se on aivan varma. Kilpailevasta toiminnasta mainitsin toissapäivänä sen, että kieltämättä se termi on ongelmallinen, mutta taas on hyvä muistaa se, että me teemme lakia kaikille kirkon viranhaltijoille: suntioille, talouspäälliköille, diakoniatyöntekijöille, nuorisotyöntekijöille, papeille ja niin edelleen. Tämä sama lainsäädäntö koskee kaikkia. Täällä perusteluissa varsin selkeästi puhutaan muun muassa yritystoiminnasta. Jos halutaan ottaa esimerkkejä, mitä täällä ehkä selkeämmin kielletään. Jos seurakunnan pappi firmansa kautta järjestää tai tarjoaa seurakunnassa seurakuntalaisille oman firmansa kautta rippikouluja, se tässä kielletään. Tai perheneuvoja järjestää oman firmansa kautta seurakunnan tiloissa perheneuvontatyötä samanaikaisesti, kun hän tekee sitä seurakunnan nimissä ja niin edelleen. Tämä on siis samanlainen kilpailukielto kuin yleensä työlainsäädännön ja virkamieslainsäännön puitteissa on. Täällä hyvin selkeästi mielestäni sanotaan, että papin osallistuminen uskonnolliseen toimintaan ei ole kilpailevaa toimintaa, toisin kuin minusta edustaja Huovinen tuntui ymmärtäneen tämän. Aika lailla selkeästi sanotaan, että silloin kun papin työ sisältää tavanomaista jumalanpalveluselämään liittyvää yhteistoimintaa seurakunnan kanssa kilpailevan toiminnan tunnusmerkit eivät luonnollisesti täyttyisi. Ei tietenkään se, että pappi osallistuu erilaisten yhteisöjen toimintaan, ei siitä ole kysymys, mutta jos hän esimerkiksi perustaa yhdistyksen, jossa pyrkii toimimaan seurakunnassa järjestämällä jumalanpalveluksia yhtä aikaa seurakunnan jumalanpalvelusten kanssa, silloin me olemme tietysti kilpailevassa toiminnassa.

Ehkä lopuksi vielä, kun täällä on puhuttu siitä, mikä on papin uskonnonharjoitustoimintaa ja mikä ei ja täällä on käytetty esimerkkinä Oulun tuomiokapitulin jossain käyttämiä perusteluja. Ottamatta niihin enempää kantaa totean, että ne kapitulin perusteluthan on kirjoitettu nykyisen lainsäädännön valossa ja tuomioistuin on ottanut kantaa niihin. Se ei ole siis kirkkohallituksen esityksessä olevaa tekstiä. Ettei tule sellaista väärinkäsitystä, kun nämä parissa puheenvuorossa selkeästi yhdistettiin niin kuin samaksi asiakokonaisuudeksi. Kirkkohallituksen esityksessä ei ole sellaista kannanottoa papinviran toimitukseen ja jumalanpalveluksen suorittamiseen liittyen kuin mielestäni annettiin ymmärtää.


Paluu