Puheenvuoro



Ainali Veli, edustaja

Otsikko:
Hiippakuntataiteilijan toimen perustaminen jokaiseen hiippakuntaan (Edustaja-aloite 6/2005)

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät sisaret ja veljet. Kansallisena veteraanipäivänä sain käydä pitkästä aikaa upean veteraanijuhlan jälkeen Tornion puukirkossa vuodelta 1686. Sen puuveistokset, erityisesti koko saarnastuoli, on sieluni silmissä tälläkin hetkellä kertoen rakentajien rakkaudesta kirkkoaan kohtaan ja suorastaan käsittämättömästä taiteen ystävyydestä ja ymmärtämisestä. Taide voi siis julistaa läpi sukupolvien, vuosisatojen päähän, soittaen samassa sävellajissa kirkon pääsointua, evankeliumin ilosanomaa. Huoli ja puhuminen nuorista kirkossa ja seurakunnissa on aina erittäin aiheellista. Sillä nuorissa on, toden totta, kirkkomme tulevaisuus. Kaskinen sanoo aloitteensa kolmannessa kappaleessa kauniisti, "jos nuoriin kätketty energia ja luovuus saisi enemmän tilaa kirkossa, sillä olisi vaikutusta pitkälle kirkon tulevaisuuteen. Miten nuorten lahjat saataisiin palvelemaan kirkkoa ja miten kirkko voisi viestiä nuorille, että heidän panostaan todella tarvitaan".

Nuorten ohella me kaipaamme keski-ikäisten panosta seurakuntaelämässä, jumalanpalveluselämässä, sillä todellakin lainatakseni runoilijaedustajan tekstiä "jumalanpalvelusuudistus on luonut pohjan, jolle on nyt uskallettava rohkeasti rakentaa". Aloitteena hiippakuntataiteilijan toimen perustaminen jokaiseen hiippakuntaan on rohkean oloinen. Moni taiteen ystävä kannattaessaankin tällaista ajatusta tässä salissa huokailee välittömästi, mistä rahat kiristyvässä taloudenpidossa. Hiippakuntakohtaisesti mietimme heti, olisiko meillä kuvataiteilijan, lausuntataiteilijan, musiikkitaiteilijan tai jonkun muun taiteen tekijän toimi. Tällä hetkellä on tilanne sellainen, että tiettävästi vain Turun hiippakunnassa on päätoiminen hiippakuntakanttori, edustajaveljemme Mika Mäntyranta. Muissa hiippakunnissa on osatoiminen hiippakuntakanttori, näin on meidän Oulun hiippakunnassakin ollut jo varsin kauan hyvällä menestyksellä. Tiedän, että tarve on kiistaton jatkossakin. Kysymys on vain siitä, että ennättääkö ja jaksaako henkilö tehdä työtään osatoimisena. Nyt toivon vakavasti valiokunnan miettivän tämän aloitteen yhteydessä hiippakuntakanttorien tehtävää ja tarvetta kirkossamme. Kaikella taiteella ja varsinkin musiikilla on viime vuosina ollut erittäin suuri merkitys seurakuntaelämässä kaiken ikäisten keskuudessa. Tilastot kertovat sen, eikä muutosta sen suhteen ole mielestäni näköpiirissä. Kehittäessämme seurakuntien toiminnan ydintä, jumalanpalveluselämää, sen toimittajat, liturgit, kuorolaiset, kanttorit, seurakuntalaiset tarvitsevat hiippakunnallisen tuen, joka hoituu parhaiten hiippakuntakanttorien täystoimisen työn kautta.


Paluu