Joitakin nostoja kirkon vuodesta. Tämä ensimmäinen nosto nousee toimintatilastoista. Muistaakseni 6 vuotta sitten kirkon ensimmäisessä tulevaisuusselonteossa oli kolme visiota, mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita kirkosta, jotka ovat läsnä ja päällekkäin. Ne olivat Olemisen kirkko, Toiminnallinen kirkko ja Vahvan identiteetin kirkko. Kun katson toimintatilastoja ja vertaan niitä vaikka muihin pohjoismaisiin kirkkoihin ja kysyn itseltäni, mikä on erityisesti luontaista meidän kirkollemme, vastaisin, että meidän kirkkomme on hyvin toiminnallinen kirkko. Meillä on seurakunnissa todella paljon toiminnan volyymia. On tapahtumia ja tilaisuuksia, paljon enemmän kuin esimerkiksi samankokoisessa Norjan kirkossa. Tämä on meidän kirkkomme erityispiirre. En lähde sen syvemmin analysoimaan onko se hyvä vai huono, mutta se heijastelee myöskin niitä hyviä resursseja, joita kirkollamme on ollut käytössä. 1970-luvun alussa kirkossa oli työssä noin 10.000 ihmistä, nyt noin 20.000 ihmistä. Samankokoisessa Norjan kirkossa on työssä ehkä noin 7.000 palkattua työntekijää. Se, että meillä on sekä aineellisia, että henkilöstöresursseja korreloi varmasti myös sen kanssa, että meillä on paljon toimintaa. Nyt kuitenkin toimintatilastot osoittavat, että lähes kaikissa toimintatilastoissa suunta on ollut alaspäin. Myös perinteisissä vahvuuksissamme on itse asiassa vaikeaa löytää yhtä yksittäistä tilastoa, jossa suunta olisi ylöspäin. Tämä on rehellisyyden nimissä mielestäni sanottava. Tietenkin monessa toiminnassamme luvut lähtevät niin korkealta, että niissä on myös vaikeaa enää päästä ylöspäin. Esimerkiksi rippikoulun tavoittavuus, joka on ehkä toinen seikka joka meitä erottaa muista pohjoismaisista kirkoista. Sen tavoittavuus on jo niin korkealla, että on tavallaan ymmärrettävää, etteivät ne tilastot välttämättä enää nouse. Mutta sielläkin on pientä laskua näkyvissä, vaikka se kokoaa erittäin hyvin. Taloudellisia haasteita on myöskin kirkon näköpiirissä. Huomionarvoista on kuitenkin, että seurakuntien yhteenlasketut verotulot, siis kirkollisvero- ja yhteisöverotuotot kasvoivat 1,8 % vuonna 2015 edelliseen vuoteen nähden. Tuo vähän yli miljardin verokertymä on kaikkien aikojen korkein kirkollisverokertymä. Siinä mielessä voisi ajatella, että eikö kaikki ole hyvin. Verokertymä nousee siitä huolimatta, että olemme menettäneet jäseniä. Näin ei kuitenkaan ole. Jos tuota analysoi hiukan syvemmin, ero kirkollisvero- ja kunnallisverokertymän välillä kasvaa koko ajan, vaikka veropohja on sama. Se on yksi indikaattori siitä, että meillä on tummia pilviä tulevaisuuden horisontissa. Viime vuonna tosin 3/4 seurakunnista kasvatti verotulojaan, mutta 1/4:lla verotulot pienenivät, ja polarisoitumista tapahtuu. Viime vuodesta on kuitenkin syytä nostaa ennätysmäärä liittyneitä jäseniä. Itse asiassa jo ainakin vuodesta 2004 lähtien kirkkoon liittyneiden määrä on lisääntynyt. Kirkosta eronneiden määrä on heitellyt. Tällä vuosikymmenellä on pari piikkiä, vuosi 2010 ja vuosi 2014. Vuonna 2015 eronneiden määrä pieneni. Jos tuosta haetaan rohkaisevaa trendiä, niin se on liittyneiden määrän pitkäaikainen kasvu, itse asiassa vuosikymmenen kestänyt kasvu. Aistisin myöskin niin, että huomio kirkkomme keskustelussa onkin siirtynyt jonkin verran eroista näihin liittyneisiin ja ennen kaikkea niihin 4 miljoonaan jäseneen, jotka edelleen ovat kirkon jäseniä. Tämä on mielestäni erittäin hyvä näkökulman muutos. En tarkoita, etteikö kirkosta eroamisesta pitäisi puhua ja sen syitä analysoida, mutta täytyy myöskin nähdä muuta.

Kirkkohallituksen strategian vuoteen 2020 perustehtävä on ilmaistu tuossa. Kirkkolaissa kirkkohallituksen tehtäväksi on ilmaistu lyhyesti hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa. Strategiassa tämä perustehtävä on konkretisoitu tähän muotoon: Hoidamme kirkon yhteisiä tehtäviä kotimaassa ja kansainvälisesti. Vaikutamme yhteiskunnassa tuoden esiin kirkon sanomaa ja arvoja,. Tuemme seurakuntia muuttuvassa toimintaympäristössä."

Kirkkohallituksen toiminnan peruslohkot on jaettu tässä toimintasuunnitelmassa ja vuosikertomuksessa kolmeen osaan: edunvalvonta ja vaikuttaminen, kirkon yhteiset tehtävät ja seurakuntien työn tukeminen. Edunvalvonta ja vaikuttaminen on hyvin laaja käsite ja laaja-alainen asia. Jos puhutaan kirkkohallituksesta tai kirkon vaikuttamisesta ja edunvalvonnasta, tässä tapauksessa kirkkohallituksen edunvalvonnasta ja vaikuttamisesta, on siinä arvovaikuttamista, jonka asiat eivät välttämättä suoraan liity kirkon omiin etuihin tai kirkon toimintaedellytysten turvaamiseen. Ne ovat kristillisestä uskosta nousevia puheenvuoroja, vaikuttamista eettisissä arvokysymyksissä ja niin edelleen. Esimerkiksi viime eduskuntavaalien alla kirkko järjesti arvoillan puoluejohtajille, laati omia hallitusohjelmatavoitteita, joissa nostettiin yhteiskunnallisia kipupisteitä esille. Olemme viime vuoden aikana käyneet paljon keskustelua kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksista, kirkko ei ole niiden asioiden suhteen ollut hiljaa. On myös konkreettista vaikutustoimintaa, taustoitustyötä jolla pyrimme olemaan yhteydessä päättäjiin ja tuomaan heille tietoa kirkon näkökulmista, oli sitten kyse lainsäädännöstä tai veroasioista. Viime vuodelta voi nostaa esimerkiksi koulutuspoliittisen vaikuttamisen kirkon alojen eri koulutussektoreilla yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, toisen asteen oppilaitoksissa. Siinä olemme pyrkineet olemaan aktiivisia. Kirkon yhteiskunnallisten tehtävien rahoituskysymykset olivat viime vuonna edelleen esillä ja niissä saavutettiin mielestäni erittäin hyvä tulos. Viime vuonna alkoi myös keskustelu ja yhteydenpito tulevan Sote-ratkaisun vaikutuksista seurakuntiin ja seurakuntayhtymiin, esimerkiksi sairaalasielunhoidon, perheneuvonnan, kirkon kehitysvammatyön osalta. Miten esimerkiksi sopimukset pystytään turvaamaan tässä uudessa tilanteessa. Tämän kaltaista konkreettista vaikuttamistoimintaa kirkkohallituksessa tehdään joka päivä. Asiantuntijatasolla ja johtotasolla. Pidetään yhteyttä ministeriöihin, päättäjiin, poliitikkoihin, kolmannen sektorin kumppaneihin ja niin edelleen. Kirkon yhteisistä tehtävistä on esimerkkinä virsikirjan lisävihko. Teemme kirkkohallituksessa työtä, jolla luomme uusia työkaluja seurakunnille, jollainen tuo virsikirjan lisävihko mitä suurimmassa määrin on. Näihin yhteisiin tehtäviin liittyvät ne asiat, jotka tulevat teidän pöydällenne, kuten lainvalmistelu kirkolliskokousta varten ja niin edelleen. Esimerkiksi ulkosuomalaistyö, kirkkohallitus organisoi yhdessä kumppanikirkkojen kanssa ulkosuomalaistyötä ja turistityötä lukuisissa kohteissa. Volyymi on tuossa työssä itse asiassa todella suuri. Kirkon viestinnässä on ollut viime vuoden aikana erittäin intensiivinen vaihe Lukkari-verkkoalustan kehittämistyössä. Noin sata seurakuntaa tai seurakuntataloutta on jo tavalla tai toisella mukana ja muutamia kymmeniä ottamassa käyttöön tätä Lukkari-alustaa. Eli luomme yhteisiä työvälineitä kuten virsikirjoja ja verkkoalustoja. Henkilöstökoulutus on tietysti yksi sellainen asia ja erilaiset työelämähankkeet, kuten esimerkiksi Työelämä 2020 -hanke, jota myöskin koordinoidaan kirkkohallituksesta.

Seurakuntien tukemisesta viime vuodelta esimerkkinä on turvapaikkatilanne, joka yhtä-äkkiä, yllättäen ja pyytämättä tuli syliimme, koko Euroopan, Suomen ja myöskin kirkon eteen ja esityslistalle. Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän kyselyn mukaan viime syksynä 9/10 seurakuntaa reagoi tavalla tai toisella tähän tilanteeseen, järjesti hätämajoitusta, ruokailuja, ystävätoimintaa, erilaisia kohtaamisia ja tilaisuuksia, vaatekeräystä, keräsi kolehtia ja niin poispäin. Mielestäni saamme olla todella ylpeitä siitä, miten nopeasti ja oma-aloitteisesti seurakunnat reagoivat tähän tilanteeseen. Kirkkohallituksen rooli tässä oli tukea seurakuntia. Perustimme hyvinkin nopeasti koordinaatioryhmän, jonka tehtävänä oli seurata tilannetta ja päivittää tilannekuvaa. Siihen kuului kirkkohallituksen asiantuntijoiden lisäksi Kirkon ulkomaanavun, Suomen lähetysseuran ja Kirkkopalveluiden edustajat. Avasimme Sakastiin sivuston, johon päivitetään koko ajan tähän tilanteeseen liittyvää tuoretta materiaalia. Kirkkohallitus lähetti yleiskirjeen, jossa suositeltiin muun muassa ylimääräisten kolehtien keräämistä ja seurakuntien mukaantuloa tähän tilanteeseen. Tämä ei tietenkään ollut ainoa tapa, joskin hyvin näkyvä tapa, jolla kirkkohallitus tuki seurakuntien toimintaa. Pari muutakin esimerkkiä voisi nostaa. Reformaation merkkivuoden valmistelut ja kirkon yhteisen tietohallinnon hankkeet. Ajattelisin, että siinä on hyvin paljon potentiaalia tehdä enemmän yhdessä ja saada sitä kautta säästöä. Toinen asia, jonka voisi nostaa hyvin potentiaalisena yhteistyöalueena on yhteinen kilpailutus. Kirkkohallitus kilpailuttaa yhä enemmän KL-Kuntahankintojen kautta erilaisia asioita siten, että seurakunnat voivat siihen halutessaan liittyä mukaan. Seurakunnille se ei tietenkään ole mikään pakko, mutta yhä useammat seurakunnat ovat halunneet liittyä. oli sitten kysymys wc-paperista, monistuspaperista tai mistä tahansa teknisestä välineestä. Yhteisellä kilpailuttamisella voidaan saada merkittäviä etuja, kun volyymit tulevat koko kirkon tasolta mukaan.

Kuten sanoin, toiminnallisia tavoitteita ja niiden onnistumista on arvioitu tuloskortin avulla. Joku teistä on ehkä omassa työpaikassaan tutustunut niin sanottuun tasapainotettuun tuloskorttiin. Siitä huolimatta tästä käytetään nimeä tuloskortti, vaikka tämä ei ole mikään tasapainotettu tuloskortti vaan tavoitekortti. Vasemmassa sektorissa on äsken mainitsemani kolme lohkoa: edunvalvonta ja vaikuttaminen, yhteiset tehtävät ja seurakuntien tukeminen. Lisäksi siinä on pari vuotta sitten asetetut tavoitteet vuodelle 2015, keinot joilla noihin tavoitteisiin pyritään, avainmittari ja seuranta, toteutumisen arviointi liikennevaloilla.

En käy kaikkia kirkkohallituksen yhteisiä tavoitteita läpi, mutta nostan jokaisesta väristä yhden esimerkin. Vihreä kuvaa siis toteutunutta tavoitetta, keltainen sitä, että tavoite on alkanut toteutua tai se on toteutunut osittain ja punainen sitä, että tavoite ei ole toteutunut. Esimerkki toteutuneesta tavoitteesta on Kirkon yhteiskunnallisten tehtävien rahoitusmalli turvataan. Keinona oli "Toteutamme seurakuntien kannalta tasapuolisen valtion korvauksen jakomallin". Tasapuolinen ei tietenkään ole aivan helppo sana, koska aina on niin sanotusti voittajia ja häviäjiä, mutta sillä tavalla tasapainoinen, että se voidaan koko kirkon tasolla kuitenkin hyväksyä ja nähdä oikeudenmukaiseksi. Mittarina tässä oli se, että lainsäädäntö on eduskunnalta hyväksytty ja seurakunnilta saatu palaute tuosta jakomallista. Olemme rohjenneet arvioida, että tämä tavoite on toteutunut vuoden 2015 aikana. Keltainen, osittain toteutunut tavoite on reformaation merkkivuosi. Tavoitteena oli, että tietoisuus reformaation merkkivuoden merkityksestä ja mahdollisuuksista konkretisoituu kirkon toiminnan kaikilla tasoilla. Tuota kyllä toteutettiin, mutta olisi ehkä liikaa sanottu, että tuolla mittarilla tuo tavoite olisi toteutunut. Ehkä reformaation merkkivuosi ei ole noussut kaikkien seurakuntien agendalle niin, että tuossa voitaisiin vihreää väriä näyttää. Esimerkki toteutumattomasta tavoitteesta on asetettu tavoite "Positiivisen uskonnonvapauden tulkinta yhteiskunnassa vahvistuu". Se on tietysti hyvin vaikea tavoite, koska se ei ole kiinni kuin pieniltä osin siitä, mitä kirkkohallitus tekee, mutta kuitenkin pyrimme sen suuntaisesti vaikuttamaan. Me pidämme positiivista uskonnonvapauden tulkintaa esillä lainsäädännön valmisteluissa, lausunnoissa ja niin edelleen, mutta kun mietimme tätä kirkkohallituksen virkamiesjohdossa, tulimme siihen tulokseen, että tuosta tavoitteesta huolimatta on pikemminkin vahvistunut yhteiskunnassa käsitys negatiivisesta uskonnonvapaudesta. Siksi punainen väri.

Lyhyesti pari viittausta kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätökseen. Kirkkohallituksen henkilöstömäärä laskenut koko 2010-luvun aikana. Tällä hetkellä henkilöstömäärä on 256. On kuitenkin huomattava, että tuossa luvussa on niin sanottua tuplamiehitystä tai -naisitusta. Esimerkiksi jos joku on vuorotteluvapaalla, on tuossa laskettu sekä vuorotteluvapaalla oleva, että sijainen. Kirkon palvelukeskuksen henkilöstömäärä on noussut tuohon yli 130 eikä se varmaankaan enää tuosta juurikaan nouse. Se on noussut asiakasmäärän lisääntymisen suhteessa. Kirkkohallituksen tietohallinnon henkilöstömäärässä on neljä henkilöä, joiden palkan sisäisesti maksaa kirkon palvelukeskus. Niin sanottu nuppiluku on 256, mutta henkilötyövuosia kirkkohallituksessa tehtiin viime vuonna 227,4. Positiivisena tästä henkilöstötilinpäätöksestä mainitsen sen, että sairauspoissaolot kirkkohallituksessa vähenivät aika merkittävästi. Se on totta kai positiivinen asia.

Lopuksi kirkkohallituksen strategian visio. Kirkkohallitus on muutoksen keskellä yhteistyöhakuinen seurakuntien palvelija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Meidän käsityksemme mukaan toimintaympäristön muutos kirkossa tulee vain kiihtymään. Siinä mielessä uskon, että seurakunnilla on tarvetta sille tuelle, jota kirkkohallitus voi tässä muutoksessa seurakunnille antaa ja sitä visiomme mukaan haluamme osaltamme antaa. Kiitos.


Paluu