Puheenvuoro
Simola Pertti
,
edustaja
Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 1/2005 kirkkohallituksen esityksestä 7/2004, joka koskee Kirkon keskusrahaston perusmaksun maksuperusteen muuttamista ja yhteisövero-osuuden jakoperusteen tarkistamista
Täysistunto:
Torstaina 12 päivänä toukokuuta 2005 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kokousedustajat. On tavallaan vähän tarpeetonta tulla pitämään puhetta, kun ei ole muutosesitystä tehty ja itse on kannattamassa tehtyä esitystä. Siitä huolimatta käytän puheenvuoron, jotta voin lastenlapsille sanoa, että ukki on pitänyt 2,7 milj. euron puheen. Aiemmin olen pitänyt vain 1 milj. markan puheen, jolla sain Helsingissä oman seurakuntani jakoperusteita muutettua niin, että oma seurakuntani sai miljoona markkaa enemmän. Helsinkiläisenä edustajana tuntuu tietysti hiukan oudolta olla puolustamassa esitystä, joka tekee Helsingistä suurimman maksajan, mutta tähän on jollain tavalla tässä salissa saanut tottua. Ensimmäisen puheenvuoroni tältä paikalta, puhepaikka oli silloin tosin salin toisella puolella, pidin edellisen kirkolliskokouksen aikana ja olin silloin tekemässä esitystä siitä, että Helsingin erinomainen hallintojohtaja Leena Rantanen valittaisiin kirkkoneuvokseksi. Esitys meni läpi ja Leena Rantasesta tuli kirkon Robin Hood, joka ottaa rikkailta ja jakaa vähävaraisille.
Ensimmäinen helsinkiläisille varsin kalliiksi tullut operaatio oli muutama vuosi sitten tehty päätös yhteisöverosta perittävästä progressiivisesta lisämaksusta. Sen ratkaisun vuotuinen hinta Helsingille on ollut noin 4 milj. euroa, siis vuotuinen hinta. Tätä me helsinkiläiset olimme kuitenkin silloin kannattamassa, koska halusimme omalta osaltamme pitää huolta seurakuntaelämän edellytyksistä koko maassa ja erityisesti muuttotappioalueella. Yhteisöveron tasaisempi jako eri puolille maata tuntui perustellulta. Nyt käsillä oleva ehdotus yhteisöveron uusista jakoperusteista siirtää verotuloja Helsingistä muualle maahan vuositasolla 2,7 milj. euroa. Ei siis kirpaise vain kerran, vaan kirpaisee joka vuosi. 2,7 miljoonaa on varsin iso raha; se tarkoittaa 60 virkaa tai yhtä lähiökirkkoa neljän vuoden välein. Nämä kaksi muutosta, progressiivinen yhteisövero ja tämä jakoperusteiden muutos, on tullut Helsingille maksamaan yhteensä noin 7 milj. euroa vuodessa. Kannatan silti esitystä ja pidän sitä välttämättömänä. Perusteena muun muassa se, että yhteisövero jakaantuu edelleen hyvin epätasaisesti. Tämä muutos on pelkästään tasauksen näkökulmasta perusteltu. Toiseksi sen takia, että yhteisöveron saamisen perusteena on ollut kirkon yhteiskunnalliset tehtävät, jotka hautatoimilain voimaantulon jälkeen ovat korostuneesti liittyneet hautaustoimeen. Monen seurakunnan saama osuus yhteisöverosta ei kata hautatoimen kuluja. Tämäkin on siis selvä peruste siihen, että tätä muutosta pitää kannattaa. Edelleen toimintaedellytyksistä on huolehdittava koko maassa.
Se on totta kyllä, minkä edustaja Huttunen sanoi. Tämä muutos siirtää pienille seurakunnille varsin pieniä euromääriä ja varsinaisina isompina saajina ovat keskisuuret seurakunnat ja seurakuntayhtymät. Kyllä tällä siitä huolimatta on vaikutuksensa esimerkiksi avustusjärjestelmään, ja se varmasti tasaa sitten keskusrahaston avustuskuluja.
On tällä ratkaisulla merkittävä vaikutus Helsingin seurakuntayhtymän talouteen. Tässä salissa on kuitenkin, tässäkin kokouksessa muun muassa edustaja Hannu Komulaisen puheenvuorossa, osoitettu ymmärrystä myöskin Helsingin seurakuntaelämän toimintaedellytyksistä huolehtimiseen. Helsinki on toiminnallisesti vaikeaa aluetta kirkossa. Helsinkiä rakennetaan, meille tulee jatkuvasti uusia asuinalueita, joissa tarvittaisiin työntekijät ja toimitilat. Helsingin seurakuntaelämästä huolehtiminen, sen edellytyksistä huolehtiminen on koko kirkon asia. Myös meille kaikille tärkeä ainakin kahdesta syystä. Kirkon asiasta on huolehdittava helsinkiläisten keskuudessa. Helsingissä asuu puoli miljoonaa asukasta. Toisaalta myöskin kirkon talous on kohtuullisessa määrin sen varassa, miten Helsingissä jaksetaan, miten Helsinkiin tulee verotuloja. Sieltä ne keskusrahastomaksut hyvin isolta osalta tänne kertyvät. Helsingin talous on paitsi näiden muutosten vuoksi, niin muutenkin ajautumassa melko tiukkaan tilanteeseen. Seurakuntayhtymän jäsenmäärä on vähentymässä, noin 5000 henkeä vuodessa kahden viimeisen vuoden aikana. Meillä on valtava rakennusmassa, josta on huolehdittava. Jo äsken mainitsemani uudet asuinalueet tarvitsevat toimitilansa ja työntekijänsä. Verotulot ovat pienenemässä myöskin henkilöverojen osalta. Meillä on se onni, että meillä on säästöjä. Tällä hetkellä säästöjä on noin 150 milj. euroa, ei siis ihan pieni summa. Se antaa meille mahdollisuuden tasata ja suunnitella seurakuntaelämää lähivuosina. Mutta silti edessä on alijäämäiset talousarviot monen vuoden ajalta.
Edustaja Huttunen puhui tästä siirtymäajasta. En oikein jaksa olla kannattamassa siirtymäaikaa, se on monimutkainen järjestelmä. Kun tämä kirpaisee, niin kirpaiskoon sitten kerralla ja sopeutetaan elämä sen mukaan. En siis tahdo tehdä muutosesityksiä, mutta tahdoin tämän 2,7 milj. euron puheen kuitenkin pitää.
Paluu