Puheenvuoro
Junttila Risto
,
kirkkoneuvos
Otsikko:
Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2004 sekä Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen
Täysistunto:
Maanantaina 9 päivänä toukokuuta 2005 klo 13.00
Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, kunnioitetut kirkolliskokousedustajat. Käsillä oleva toimintakertomus sisältää kertomukset sekä Kirkkohallituksen ja sen osastoiden ja yksiköiden toiminnasta ja samalla tuomiokapituleiden toiminnasta. Edellisiin vuosiin verrattuna ensimmäisen kerran on nähtävissä myös tuomiokapituleiden ja hiippakuntien kertomukset. Kun hiippakuntavaltuustot aloittivat toimintansa keväällä 2004, niiden päätehtävänä on käsitellä hiippakunnallisen toiminnan toimintasuunnitelma ja talousarvio tulevalle vuodelle ja toimintakertomus sekä tilinpäätös kuluneelta vuodelta. Nyt ensimmäisen kerran kirkolliskokous saa hiippakuntien toimintakertomuksen liitettynä Kirkkohallituksen toimintakertomukseen. Kirkon keskusrahaston talousarvioiden käsittelyssä oli aiemmin totuttu, että näiden kahden toimien, kirkkohallituksen ja hiippakuntien, työnrahoitus on ollut yhteisessä keskusrahaston talousarviossa. Luulen, että tässä toimintakertomuksessa tulee kaikille sen lukijoille hyvä käsitys koko kirkon yhteisestä hallinnosta, taloudesta ja toiminnasta. Vanhan tavan mukaan tähän kertomukseen liittyy myös kirkon vuosikatsaus, joka on teille tänään jaettu pöydille, sekä Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös.
Sen lisäksi mitä toimintakertomuksessa on, haluan nostaa esille julkisuudessakin olleen kysymyksen kirkkohallituksen ajattelusta seurakuntien lukumäärästä sekä seurakuntien yhteistoiminnasta. Vuonna 2002 valmistunut kirkkohallituksen strategia vuoteen 2010 "Läsnäolon Kirkko" pitää sisällään ajatuksen, että tulevaisuuden haasteiden edessä ja monista uhkatekijöistä huolimatta kirkkomme voisi toimia seurakuntiensa kautta kaikkialla Suomessa. Pyrkimyksenä on, että kirkollinen toiminta voisi säilyä sillä määrällisellä ja laadullisella tasolla kuin se nyt on. Tämä päämäärä käsityksemme mukaan voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Olemme vuodesta 2002 saakka edistäneet ja tukeneet ensisijaisesti seurakuntien yhteistoimintaa. Käydyn keskustelun seurauksena on siis huomattava, että ensimmäisenä lähtökohtana on ollut seurakuntien yhteistoiminnan tukeminen, mutta myös kuntien ja seurakuntien yhteistoiminnan tukeminen niillä aloilla, jotka ovat olleet sopusoinnissa seurakunnallisen identiteetin tai sellaisen tukitoimintojen kanssa, jolloin on voitu saavuttaa määrää ja laatua tavalla, joka on hyödyttänyt juuri sen alueen ihmisiä. Siis yhteistyön kehittäminen eri osapuolten välillä on ollut lähtökohtanamme. Tätä toimintaa on tuettu tuomiokapitulien välityksellä siten, että tuomiokapitulit tahtoessaan ovat voineet kutsua asiantuntevia, seurakuntatyöstä perillä olevia asiantuntijoita avukseen erilaisissa selvitystöissä. Tuomiokapitulit ovat myös vaikuttaneet siihen, että seurakuntien hankkeet ovat tuottaneet hyvää tulosta yhteistoiminnasta. Haluan tässä yhteydessä kiittää tuomiokapituleita siitä, että tämä yhteistoiminta Kirkkohallituksen ja tuomiokapitulien välillä on ollut aukottoman hyvää. Vuoden 2004 aikana tämän yhteistoiminnan konsultaatioihin ja sen tukemiseen tuomiokapituleille on ollut jaettavana 40 000 euroa. Vuoden 2004 aikana on Kirkon keskusrahaston varoista tuettu 18 eri toimintamallia. Tässä yhteydessä on ollut otettava huomioon sellainenkin realiteetti, joka yleensä keskusteluissa unohtuu, joka syntyy kuntaliitosten seurauksena. Kuntaliitoksen yhteydessä kirkkolain mukaan on perustettava alueen seurakunnista joko seurakuntayhtymä tai yksi seurakunta. Tätäkin problematiikkaa yhdessä tuomiokapitulien kanssa on pyritty selvittämään tavalla, jossa kaikki alueen seurakunnat voisivat oivaltaa yhteistoiminnan tai yhdistymisen hyvät ja tulevaisuuteen tähtäävät puolet. Kirkkohallitus on tukenut seurakuntia yhdistymisessä antamalla tuomiokapituleille mahdollisuuden käyttää selvitysmiehenään seurakuntatyötä tuntevaa konsulttia. Vuoden 2004 aikana yhteistoimintaa tuettiin 18 eri toimintamallissa, seurakuntien yhdistämisprosessia on tuettu 12 eri tapauksessa. Äsken käydyssä keskustelussa kuultiin niistä ongelmista, jotka syntyvät seurakuntien sekä yhteistoiminnan että yhdistymisen myötä. On aina huomattava, että kirkkohallituksella ei ole roolia seurakuntien yhdistymisessä muuta kuin siinä vaiheessa, kun asiakirjat tulevat kirkkohallitukseen. Aloiteoikeus seurakuntien yhdistämisessä on kirkkolain mukaan piispalla, tuomiokapitulilla tai seurakunnalla itsellänsä.
Haluan myöskin kiinnittää huomiota Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätökseen. Se mittava työ, jota Kirkkohallituksessa toteutetaan on laajamittaista, kauaskantoista, asiantuntevaa työtä. Mutta samalla on oivallettu, että se henkilöstö, joka tällä hetkellä työtään tekee, on lähes ylikuormitettu, ja sen seurauksena henkilöstötilinpäätöksessä näkyykin kohtia, jossa sairastuvuus ja uupuminen nousevat esille tavalla, että aikaisempina vuosina ei ole sillä tavalla esille noussut. Toivon, että yleisvaliokunta ja talousvaliokunta käsitellessään toimintakertomusta ja tilinpäätöstä ottavat myös huomioon henkilöstön jaksamisen.
Paluu