Puheenvuoro



Huovinen Eero, piispa

Otsikko:
Kirkkoherranvaalia koskevien kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 1/2009)

Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä toukokuuta 2009 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät edustajat. Keskustelu kirkkoherranvaalin muuttamisesta on useimmiten keskittynyt siihen, tulisiko vaalin olla suora vai välillinen. Hiukan vähemmälle on jäänyt se kysymys, millainen yhteistyö tuomiokapitulin ja seurakunnan välillä vaalissa voisi vallita. Kristillisten kirkkojen keskuudessa on kaksi toisistaan selvästi poikkeavaa tapaa täyttää papin virka. Katolisen kirkon traditiossa piispalla ja viime kädessä paavilla on ratkaiseva rooli, tässä episkopaalisessa mallissa nimitysvalta kuuluu piispalle. Vapaakirkkojen luonteisissa hengellisissä yhteisöissä valintavalta usein kuuluu yksittäiselle paikallisseurakunnalle. Tässä niin sanotussa kongregationalistisessa mallissa, siis yksittäisen paikallisseurakunnan itsenäisyyttä korostavassa mallissa, ei ole samanlaista koko kirkon yhteisövaikuttamisen huomioon ottamista. Luterilainen traditio on yleensä edustanut keskitietä ja korostanut tuomiokapitulin ja seurakunnan yhteistyötä papin vaalissa. Vuonna 1989 professori Kauko Pirinen laati asiantuntijalausunnon Jukka Paarman johtamalle papinvaalin uudistamiskomitealle. Kokoavissa näkökohdissa Pirinen toteaa: "Piispan ja seurakunnan yhteistoiminta papin viran täytössä on papinvaalijärjestelmämme pysyvä perusta." Kiinnitän muutamaan seikkaan huomiota. Kirkon järjestysmuodon, siis luterilaisen kirkkomme järjestysmuodon mukaan papit kuuluvat tuomiokapitulin ja piispan kaitsentavaltaan. He ovat toki seurakunnan, paikallisseurakunnan palvelijoita, mutta jo alkaen pappisvihkimystä edeltävästä koulutuksesta ja edellytysten tutkinnasta tuomiokapitulilla on tärkeä, ratkaisevakin rooli. Piispa vain voi vihkiä papin virkaansa ja piispalle pappi jumalanpalveluksessa tekee pappislupauksen ja vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin. Tuomiokapituli yhdessä kirkon koulutuskeskuksen kanssa huolehtii pastoraalikoulutuksesta ja myös arvioi pappien osaamista ja taitoja. Papinvaalissa tuomiokapituli antaa valtakirjan ja piispa asettaa kirkkoherran virkaan. Papin kuuluminen tuomiokapitulin ja piispan kaitsentavaltaan on myös papin hengellisen riippumattomuuden kannalta tärkeä, hän ei ole riippuvainen oman paikallisseurakuntansa suosiosta, vaikka hän onkin kaikessa sen palvelija. Vanha sanonta on sanonut, että papin tulee olla kasvokkain, vastapäätä seurakuntaa voidakseen kasvotusten palvella sitä. Toiseksi kiinnitän huomiota siihen, että tuomiokapitulin ehdollepanokäytäntöä on viimeisen kahden-kolmenkymmenen vuoden aikana kehitetty monella eri tavalla. Muodollisista pätevyysvaatimuksista ja virkavuosien laskennasta on siirrytty varsin monipuoliseen teologisen opin ja johtamistaidon sekä muun pätevyyden arviointiin. Käytetään haastatteluja ja tarvittaessa soveltuvuustutkimuksia. Yliopistomaailmassa arvostetaan pätevyyden arvioinnin objektiivisuutta ja sitä, että ulkopuolinen taho voi arvioida asianomaisten hakijoiden pätevyyden. Jos tuomiokapitulin rooliksi jäisi vain muodollisen kelpoisuuden arviointi, seurakunnilla voisi olla valittavanaan kelpoisia, mutta ei ehkä päteviä ehdokkaita. Tähänhän täällä jo dekaani Peltonen kiinnitti huomiota. Kysyn, eikö tuomiokapitulilla pitäisi olla lausuntoa vahvempia keinoja vaikuttaa papinvaalissa. Samalla on kuitenkin koko ajan korostettava paikallisseurakunnan tärkeää roolia. Seurakunnalla on oikeus kutsua omat paimenensa, tästä puhuu jo Augsburgin tunnustus ja vuoden 1571 Laurentius Petrin kirkkojärjestys, se on pysyvä perustelu meidän kirkkomme elämässä. Kaikkien seurakuntalaisten osallistumista joko välillisen tai välittömän vaalin kautta voidaan perustella teologisesti kasteella ja yhteisellä pappeudella, sitä on myös perusteltu pohjoismaisella vapaalla oikeusjärjestyksellä tai erilaisilla demokratiateorioilla. Pidän tärkeänä, että mietittäessä seurakuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia, myös nämä perustelut kirjoitetaan selvästi auki.


Paluu