Puheenvuoro



Grönlund Henrietta, edustaja

Otsikko:
Kirkkoherranvaalia koskevien kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 1/2009)

Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä toukokuuta 2009 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajatoverit. Keskustelu on ollut jo verrattain pitkä ja monipolvinen, joten puutun ainoastaan yhteen asiaan, joka mielestäni ei ole vielä tullut ihan riittävän monipuolisesti käsitellyksi. Yksi keskeinen argumentti tämän suoran seurakunnan jäsenten suorittaman kirkkoherranvaalin puolesta koskee seurakuntalaisten aktiivisuutta. Seurakunnan jäsenten suorittama suora vaali on nähty tapana aktivoida seurakunnan jäseniä, lisätä osallisuutta ja tuoda seurakunnan toimintaa jäsenten tietoisuuteen. Kirkon yhteisen Meidän kirkko -strategian keskeinen linjaus on osallisuus, seurakuntalaisten ottaminen nykyistä selvästi vahvemmin mukaan seurakunnan toiminnan suunnitteluun ja tehtävien toteuttamiseen. Välilliseen vaalitapaan siirtyminen voidaankin nähdä vastakkaisena kehityksenä strategian keskeiselle linjaukselle, joka nousee kirkon ja seurakunnan perusolemuksesta, yhteisönä elämisestä ja toimimisesta. Seurakuntalaisten osallistuminen, osallisuus ja aktiivinen vaikuttaminen ovat kirkkomme ydinasiaa. En voisi sitä vahvemmin kannattaa, olen työ- ja tutkimusuranikin käyttänyt pitkälti tämän asian edistämiseen vapaaehtoistoiminnan tutkijana ja asiantuntijana. Seurakuntalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen kannattajana olen kuitenkin tullut vakuuttuneeksi myös siitä, että kirkkoherran vaali ei ole paras paikka seurakuntalaisten aktivointiin. Kun mihin tahansa muualle etsitään johtajaa, käytetään muun muassa näitä jo moneen kertaan mainittuja soveltuvuustutkimuksia ja muunlaisia arviointeja, jotta valistunut päätös voidaan tehdä. Tämä ei ole mahdollista seurakuntalaisille. Soveltuvuustutkimuksia tai vastaavia arviointeja esimerkiksi kapitulien hyvää valmistelutyötä ei suoran vaalin edellyttämään yleiseen käyttöön tietenkään voida koskaan luovuttaa. Kirkkoherranvaali pakottaa seurakuntalaiset tekemään päätöksiä, johon valtaosalla ei ole eikä voi olla riittävää tietoa. Kokemuksesta voin kertoa, että aktiivisellekin seurakuntalaiselle on turhauttavaa tehdä äänestyspäätöstä niillä tiedoin, jota ehdokkaista yleensä on saatavilla. Tämä on toki kaupunkiseurakunnan kokemus.

Tärkeää on myös huomioida se, että seurakuntalaisten osallisuutta edistetään seurakuntatyössä laadukkaimmin ja mielekkäimmin työyhteisöissä, joissa kirkkoherra ja työntekijät jaksavat miettiä työnjakoaan ja toimintatapojaan uusista näkökulmista. Työntekijäkeskeisyydestä luopuminen edellyttää motivaatiota ja yhteishenkeä. Tämä taas edellyttää hyvää johtamista. Kirkon työolobarometri toisensa jälkeen kertoo, että työntekijämme ovat väsyneitä, useat jopa uupuneita. He ovat liian kiireisiä ja kaipaavat ennen kaikkea hyvää esimiestä ja hyvää vahvaa johtajuutta. Meidän työntekijämme ansaitsevat hyviä johtajia. Jos ja kun työntekijämme uupuvat, jos työyhteisömme eivät toimi, seurakuntalaisten osallisuus lisääntyy nyt varsin työntekijäkeskeisessä kirkossamme hyvin hitaasti. Uupunut työntekijä ei uudista eikä innostu. Yksi tärkeimmistä tavoista huolehtia seurakuntalaisista, heidän aktiivisuudestaan ja osallisuudestaan onkin huolehtia työyhteisöistämme ja työntekijöistämme. Yksi tapa tähän on huolehtia, että meillä on mahdollisimman sopivat ja pätevät kirkkoherrat seurakuntia johtamassa. Tämän arviointiin tarvitaan keinoja, jotka välillisen vaalitavan yhteydessä on mahdollista ottaa aiempaa paremmin käyttöön. Kannatan siis kirkkoherranvaalin muuttamista välilliseksi vaaliksi ainakin näissä suurissa kaupunkiseurakunnissa.


Paluu