Puheenvuoro



Puhalainen Erkki, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston ja kirkon eläkerahaston talousarviot vuodelle 2016 ja toiminta- ja taloussuunnitelmat vuosille 2016-2018 (Kirkkohallituksen esitys 6/2015)

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät työtoverit. Tässä aloitteessa, hiippakuntien kansainvälisen työn virkojen palkkauksen järjestäminen, kiinnitetään huomiota merkittävään seikkaan valtion kehitysyhteistyömäärärahojen supistamisen vaikutuksesta kirkkomme lähetysjärjestöjen työhön. Haluan nostaa tässä myös esille sen supistuksen vaikutuksen kohdemaissa tehtävään työhön, johon tässä aloitteessa ei kovin paljon ole kiinnitetty huomiota. Siellä tehtävään työhön ja siellä asuvien "työn kohteena olevien" ihmisten elämään. Nämä maathan ovat usein, missä tätä työtä tehdään, maailman köyhimpiä maita. Ajattelen tässä nyt esimerkiksi yhtä, Bangladeshia, joka on yksi maailman köyhimmistä ja tiheimmin asutuista maista, ja vielä erityisesti sen heimoalueilla asuvia ihmisiä. Siellä köyhyydessä eläviä, matalan ja yleensä käytännössä olemattoman koulutuksen saaneita ihmisiä, joilla trooppisen ilmaston vuoksi tartuntataudit, trooppiset sairaudet, aliravitsemus jne ovat ihan tavallisia yleisiä vitsauksia. Lähetyksen ylläpitämien kiertävien klinikkojen tarjoamat terveyspalvelut, erityisesti naisille ja lapsille, on usein ainoita mahdollisuuksia, joita noilla ihmisillä on päästä tällaisten palvelujen piiriin.

Aikuisiltakin, monilta erityisesti tuolla syrjäseudulla, ja tämäkin naisiin kohdistuen, puuttuu lukutaitoa, matemaattisia taitoja, kirjoitustaitoa jne. Heille annettavan koulutuksen ja erilaisissa kyläkouluissa tarjottavan kehitykselle avaimia tuovan koulutus on uhkassa myöskin. Noita lapsia, joita siellä kouluissa käy, on noin tuhat. Erilaisissa lukutaitoprojekteissa, klinikkojen kohtaamisissa, kyläyhteisöjen kehittämisissä, siellä vuosittain kohdataan 10 000 ihmistä. Kaikkien heidän kohdalla on se tilanne, että nämä leikkaukset kohdistuvat suurelta osin näihin ihmisiin. Kansallisista työntekijöistä, reilusta sadasta työntekijästä, noin puolet on jäämässä vaille työtä ja nuo tuhannet ihmiset, köyhät päivätyöläiset ja heidän lähiperheensä jää halliksemme linjauksen takia vaille kipeästi tarvitsemaansa apua ensi vuonna.

Näitä esimerkkejä voisimme löytää vaikka kuinka paljon monista lähetysjärjestöjemme kehitysyhteistyöhankkeista. Kysynkin myös, että onko erityisesti tässä tilanteessa ja yleensäkin oikein, että seurakuntien talousarvioistaan lähetystyölle kohdentamia varoja käytetään kotimaiseen toimintaan lähetystyön ja Kirkon ulkomaanavun maksaessa näitten kansainvälisen työn sihteerien palkat. Heidän työnsä on, niin kuin tässä aloitteessa todetaan, tärkeää monista syistä, lähetyskasvatuksen ylläpitämisestä pienien seurakuntien tukemisessa, joissa ei ehkä ole muuta kuin yksi vapaaehtoinen lähetyssihteeri, ei aina sitäkään, ja jolle ei välttämättä edes ole paikkaa siinä työyhteisössä häntä ei kutsuta työntekijäkokouksiin jne. Näiden kansainvälisen työn sihteerien tehtävä on merkittävä. Mielestäni heidän palkkauksensa järjestäminen tulisi kuitenkin tämän aloitteen ja kirkon lähetysstrategian alkuvaiheessa olleen suunnitelman mukaisesti hoitaa kirkon keskusrahaston kautta. Se olisi tätä aloitetta lainatakseni "viesti siitä, että kokonaiskirkko ymmärtää missionaarisen luonteensa sekä arvostaa sitä laajaa ja monipuolista työtä, jota hiippakunnissa kansainvälisessä ja monikulttuurityössä tehdään". Samalla se tukisi järjestöjen resursseja ja työn tekemistä niiden keskuudessa, joissa avun tarve ja elämisen perusedellytykset ovat jollain aivan muulla tasolla, kuin meillä täällä, heihin verrattuna aivan toisella tasolla elävässä yhteiskunnassa ja seurakunnissa. Toivon, että talousvaliokunta ottaa tämän huomioon ja suhtautuu myönteisesti tähän talousarvioaloitteeseen.



Paluu