Puheenvuoro



Vikström Björn, biskop

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 3/2014)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä toukokuuta 2014 klo 12.30

Teksti:
Värderade ordförande, bästa delegatbröder och -systrar. Olen itse saanut olla mukana tässä työssä sekä työryhmässä että johtoryhmässä, ja tästä johtuen jos esitän jotain kritiikkiä, niin se kohdistuu ennen kaikkea myöskin itseeni. Olen saanut läheltä todeta, että kirkkohallituksessa on tehty hyvää työtä kovan paineen alla. Meillä on nyt yksi mahdollinen malli, joka toivon mukaan mahdollistaa seurakuntien säilyttämisen. Mutta tällä on hintansa, siitä meidän pitää olla tietoisia. Tämän mallin avulla me teemme seurakuntayhtymästä eräänlaisen suurseurakunnan, johon siirretään tiettyjä tehtäviä, jotka ovat perinteisesti kuuluneet seurakunnille. Strategisen suunnittelun, henkilökunnan liikuttamisen ja myöskin yhtymärovastin eräät tehtävät. Nyt on tehtävämme miettiä, onko tämä hyvä ratkaisu. Niin kuin tässä olemme jo kuulleet, tilanne on hyvin erilainen eri puolilla kirkkoamme. On alueita, joissa nähdään, että tämä malli nimenomaan mahdollistaisi hyvät rakenteet, mutta on myöskin alueita, seurakuntia, joissa päinvastoin pelätään, mitä tämä toisi mukanaan. Haluaisin lakivaliokunnalle tuoda yhden mahdollisen ratkaisun tähän pakko-kysymykseen, josta me tiedämme ja olemme kaikki kuulleet, että se on eräs kohta, johon tämä hanke voi kaatua. Meillä on huonoja kokemuksia pakkoratkaisuista kirkossamme viime vuosilta, koskien Kirjuria ja Kipaa ja kaikkia tämmöisiä, joista olette joskus ehkä kuulleet. Nämä herättävät hyvin paljon turhautuneisuutta, niihin ongelmiin yritetään löytää ratkaisuja, mutta tuntuu siltä, että ne toteutuvat hyvin, hyvin hitaasti.

Luulen, että meidän ei ole viisasta pakottaa kaikkia seurakuntia nyt nopealla tahdilla tähän uuteen malliin. On syytä edetä kärsivällisesti, luottaen siihen, että aika tekee tehtävänsä. Ymmärrän toki kirkkoneuvos Pihlajan näkökannan, että toista vaihtoehtoista hallintomallia ei haluta luoda itsenäisille seurakunnille. En kuitenkaan näe, että tämä on mahdoton tehtävä. Nykyäänkin meillä on tällainen lainsäädäntö. Pakko ei siis ole hyvä tie edetä. Mutta minusta samaan lopputulokseen vähän pidemmällä tähtäimellä voidaan päästä, jos tuomiokapituleille annetaan mahdollisuus tehdä aloite seurakuntayhtymien perustamiseksi. Tämä väline meiltä nyt puuttuu, ja se johtaa siihen, että alueilla, joissa me näemme, että juuri tätä solidaarisuutta olisi syytä kasvattaa, me emme tähän pysty. Eli ehdotuksena lakivaliokunnalle ja meille kaikille, miten tästä pakko-ongelmasta voitaisiin päästä eteenpäin: sen sijaan annetaan selkeä työväline tuomiokapituleille, miten tätä yhtymärakennetta pystytään suunnittelemaan tulevaisuutta varten. Kiitos.


Paluu