Puheenvuoro



Jolkkonen Jari, piispa

Otsikko:
Uusi avioliittolaki, yleisvaliokunnan mietintö 3/2015 edustaja-aloitteesta 2/2015

Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Kiitän kaikista tähän asti käytetyistä puheenvuoroista. Vastaan ihan vain lyhyesti muutamiin. Ensinnäkin piispa Askola viittasi kirkolliskokouksen päätökseen, jonka pohjalta piispainkokous antoi ohjeen tästä parisuhderukouksesta. Tätä käsiteltiin ja sen tuomista myöskin näihin päätösponsiin harkittiin ja käsitykseni mukaan, sen voi kai sanoa, että selkeästi vahva enemmistö olisi ollut valmis myöskin tuomaan tähän sellaisen ponnen, jossa olisi pyydetty piispainkokousta päivittämään sitä. Toisaalta on otettava huomioon nämä käsittelysäännöt, että valiokunnan päätösponsien täytyisi pysyä aloitteen rajoissa ja sitten katsottiin, että se voisi viedä jo vähän liian kauaksi siitä aloitteesta. Joka tapauksessa piispainkokous voi harkita tämän päivittämistä. Siinä valmisteluvaiheessa jo käsitykseni mukaan sen kirjoittamista mietittiin sellaisessa muodossa, joka ei olisi riippuvainen tästä laista, joka koskee rekisteröityjä parisuhteita.

Ponsien pitää olla, niin kuin kaikki tiedämme, riittävän tarkkarajaisia ja toisaalta riittävän väljiä. Valiokunta on tämän miettinyt näin, että nyt tämä tasapaino toteutuu, eli luotamme siihen, että tämä antaa riittävästi väljyyttä sekä kirkkohallitukselle että piispainkokoukselle sitten jatkotyössä.

Edustaja Hallamaa puhuu tästä arvostuksesta, että mitä se sisältää. Siitä on helppo olla samaa mieltä, siihen kuuluu rakkaus, love, kunnioitus, respect ja arvostus, esteem, näin se juuri on. Mutta sitä tulkintaa en hyväksy, että tässä mietinnössä siirrytään käsittelemään vain tätä arvostuksen kokemusta. Molempia käsiteltiin ja käsitellään. Se on tärkeää sen takia, että niin kuin arkisessa elämässä tiedämme, että kun yksi ihminen yrittää osoittaa vilpittömästi arvostusta, niin hän voi myöskin epäonnistua siinä, että toinen ihminen, jolle hän sitä pyrkii osoittamaan kokee sen riittämättömäksi tai kokee sen jopa epäarvostukseksi. Sen takia tässä on nyt pyritty käsittelemään tätä arvostuksen osoittamista ja kokemista tässä luvussa 2.5, joka alkaa sivulta 13. Sivun 15 lopussa on juuri yhteenveto, jossa todetaan: edellä on viitattu kirkon keskushallinnon yhteisesti hyväksymiin kannanottoihin ja periaatteisiin, joiden voidaan katsoa ilmaisevan, eli osoittavan arvostusta kaikkia seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, niin yksin eläviä kuin parisuhteessa eläviä ja heidän lapsiaan kohtaan. Siihen on helppo liittyä, että tämän arvostuksen osoittamien ja kokeminen, se on myöskin hyvin vaativa prosessi meille kaikille.

Kollegani piispa Björn käytti myöskin puheenvuoron. Yritin ymmärtää, en ole varma ymmärsinkö, mutta heräsi se kysymys, että haettiinko siinä jotenkin sellaista mallia, joka voi mennä jo aika kauas siitä, missä tässä aloitteessa on kysymys. Tämä kysymys jäi mieleeni. Edustaja Salo viitasi tähän, että yleinen lainsäädäntö koskee myöskin kirkkoa, yhdenvertaisuuslaki, laki tasa-arvosta. Näin on ja näin on myös avioliittolain kohdalla, eli sekin koskee kirkkoa, se on tässä normihierarkiassa minun maallikkoymmärrykseni mukaan samalla tasolla kuin nämä muut lait. Tässä mielessä ajattelemme, että se valiokunnan tulkinta tästä avioliittolaista ja sen seurauksista pitää kutinsa.

Edelleen Salo kyseli aivan oikein sitä, että missä mielessä käsikirja on sitova, minkä verran sitä voi soveltaa. Hyvä kysymys. Kirkkojärjestys määrää, että käsikirja on sitova. Se on myöskin sellainen laatutakuu seurakunnalle. Toisaalta sitä on sovellettava näissä yksittäisissä liturgisissa osissa. Siitä on olemassa soveltamisohje eli piispainkokouksen opas, Kirkollisten toimitusten opas. Siinä ei vain sanota soveltamista myönnytyksenä vaan suorastaan usutetaan siihen, että ilman muuta kirkollisten toimitusten kirjaa pitää soveltaa. Toki se on tehtävä, ei niin, että mennään mielivaltaan, vaan sillä soveltamisella on tietyt rajat, ja ne koskevat näitä, että ketkä ovat kirkon jäseniä ja niin pois päin, keitä se toimitus koskee.

Skotlannin mallista on ollut puhetta. Tässä se on tuotu yhtenä esimerkkinä ja tietysti ajatus on ollut, että luotamme kirkkohallitukseen, että se ottaa siitä sen, minkä se katsoo tänne soveltuvan, ja muuttaa sen, mitä sen mielestä pitäisi muuttaa.

Lopuksi viittaan siihen puheeseen, jossa on muistutettu, että eri osapuolten kantoja ja mielipiteitä pitäisi kuvata aidosti ja niiden omista lähtökohdista. Kaikesta huolimatta viittaan nyt piispainkokouksen selvitykseen vuodelta 2010. Sehän on juuri tämmöinen paperi. Siinä varmaan 250 sivua pyritään aidosti kuvaamaan eri kannalla olevien mielipiteitä ja mielestäni se onnistuu siinä hyvin. Ansio tästä ei kuulu millään tavalla nyt itselleni, vaan ajattelen sitä työryhmää ja koko prosessia, jolla sitä selvitystä on valmisteltu. Suosittelen siihenkin palaamista.



Paluu