Puheenvuoro



Eero Paavo, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2009 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2009-2011 (Kirkkohallituksen esitys 4/2008)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä marraskuuta 2008 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa herra arkkipiispa, hyvät työtoverit. Vielä uskalsin tulla tuon Pekan hyvän puheen jälkeenkin tänne pönttöön. Haluan jossain määrin tietojärjestelmien ylläpidosta työssäni vastanneena ymmärtää tämän keskitetyn järjestelmän valtaisat edut. Tässä vaiheessa haluan kiittää talousvaliokunnan puheenjohtajaa reippaasta oikaisusta tilanteessa, jossa asia meinasi kerta kaikkiaan karata käsistä. Ei meiltä valtaa olla seurakunnista viemässä, vaan meitä ollaan auttamassa tietojärjestelmiä keskittämällä yhdenmukaistamalla, antamassa synergiahyötyjä. Tämän ymmärrän hyvin. Tämän yhtenäisen järjestelmän kautta saadaan tyydytettyä mm. kirkkohallituksen monet tiedon kyselytarpeet. Tieto poimittaisiin suoraan järjestelmästä, jos meillä olisi yhdenmukaiset järjestelmät. Monet kyselyt ja vastaukset jäisivät sähköisesti otettavaksi suoraan järjestelmistä. Siinä on valtaisia hyötyjä. Ainoastaan, niin kuin olen todennutkin eräille tovereille sen, että minua harmittaa se, että tämä palvelukeskusajattelu tuli tähän mukaan. Todellakin tästä asiasta on jo äänestetty niin kuin Huovinen toi ilmi. Lukaisin sen nyt itsekin. Tämä palvelukeskusajattelu tähän tietojärjestelmien yhdenmukaistamiseen liittyen on jotenkin hiipinyt tähän mukaan. Se nyt häiritsee: tämän seurakuntarakenneuudistuksen kautta hyödyntää tätä yhdenmukaista tietojärjestelmää, resursseja tietohallinnon ja taloushallinnon osioita vielä enemmän yhdistämällä. Meille tulee huoli siitä, että työpaikkoja myös säilyisi siellä, missä on kova keskittämisen buumi muutenkin menossa. Pohjoisen alueen työllisyysnäkökulmia korostan. Täällä on tuotu esille se, että ei ole ollut tietoa. Tiedonpuute on yksi hyvin suuri häiritsevä tekijä tässä asiassa ja se viestittyy.

Nyt minulla on sellainen ajatus, että kun me torstaina tätä talousarviota käsittelemme, niin minä nostan tähän rinnalle yhden asian, joka on vuosia painanut minun mieltä. Me maallikot, jotka toimimme täällä kirkolliskokouksessa suhteellisen myötäeläen monille asioille. Meillä on monesti heikkoa tietoa, meillä ei ole oikein kokousviikkojen välillä keskustelukumppaneita. Me olemme siis kovin irrallisia toimijoita. Meillä on tietysti omat valiokunnat, mutta täällä käsitellään monia meidän omien valiokuntiemme ulkopuolella eteneviä asioita. Sen takia näen tämmöisen hiippakunnallisen kokoontumisen keskustelufoorumina äärettömän tärkeänä. Me saamme myös monenlaisia kutsuja erilaisille neuvottelupäiville, seminaareihin. Lienee ymmärrettävää, että ei kaikkeen ole varaa, eikä ole tarpeenkaan osallistua. Monesti se raja on mm. siinä, että määrärahaa tällaiseen osallistumiseen, yhdessä neuvotteluun, kokoontumiseen, on varsin rajallisesti, jos lainkaan - ei nimellä ainakaan esimerkiksi hiippakuntien talousarvioissa. Meillehän on tunnettu asia, että eduskunnassa edustajilla on kulukorvaus, jonkintyyppinen määräraha, joka edustajan kotipaikan sijainnin suhteen on määritetty. Näen, että tämän sisältöinen toivomusponsi on nyt tärkeä esittää ennen kuin talousarviosuunnitelmaa laaditaan vuodelle 2010. Tähän hiippakuntien talousarviorakenteeseen tulisi tällainen, onko se sitten edustajakohtaisesti 300-500 euron summa, alueellisesti painottaen. Eli miten todelliset kustannukset rakentuvat. Se ehkä loisi edellytyksiä, silottaisi tietä yhteisille kokoontumisille ja antaisi näin paremman alustan olla päättämässä suurista kysymyksistä. Kiitos.


Paluu