Puheenvuoro



Ketonen Matti, edustaja

Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
torstaina 10 päivänä marraskuuta 2016 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kiitän tulevaisuuskomitean mietinnön tekijöitä mittavasta työstä, myös mietintöön liittyvästä erinomaisesta liitemateriaalista. Toimintakulttuurin muutokseen pyrkivän tavoitteen näen keskeisenä mietinnössä. Mietintö sisältää paljon pohdittavaa. Tuulettava lukuelämys ei välttämättä merkitse sitä, että kaikkiin ehdotuksiin voisi lopulta varauksetta yhtyä. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että komitea ilmoittaa olleensa esityksissään yksimielinen. Se ei kuitenkaan ole esittämiään asioita yksityiskohdissaan ja juurta jaksain selvittänyt. Näin varmaan aikataulullisistakin syistä. Se on jättänyt meille arviointivaraa. Mietinnön yksituumaisuus merkitsee kuitenkin valiokuntien lausuntotyössä selkeää tarvetta perustelujen esittämiseen jos ja kun valiokunnat päätyvät mietinnöstä poikkeaviin kannan ottoihin. Kannatan lämpimästi nuorten kaiken tasoista osallistumismahdollisuutta kirkon toimintaan ja päätöksentekoon. Sitä edesauttaen kirkon tekemää nuorisotyötä, kristillistä kasvatus- ja opetustyötä tulisi entistä enemmän resursoida, sillä sen piirissä pääsääntöisesti syntyy nuorten kristillinen identiteetti, joka on myös voimavara ja perusedellytys kirkon luottamustehtävien hoitoon osallistumisen osalta. Nuorten osallisuutta tulee tukea, sillä aikanaan he ovat joka tapauksessa päättäjiämme. Kannatan heidän kuulemistaan ja mukaan ottamistaan kaikin tavoin niin, että he voivat esittää näkemyksiään eri foorumeilla läsnäolo- ja puheoikeuden muodossa kuin myös luottamuselimiin valittuina. Paremmin normaaliin tapaan valittuina, mikä antaa heille vankemman aseman, kuin kiintiöpaikkoja heille luomalla. Hiippakuntavaltuuston lakkauttamisesitys ja tuomiokapitulin jäsenten uusi koostamistapa on edistysaskel ajatellen erityisesti tämän hetkistä hiippakuntavaltuustojen rajallista tehtäväksiantoa ja päätäntävaltaa. Kirkolliskokouksen jäsenmäärän pienennysesitys antaa aiheen pohtia edustavuuden riittävyyttä.

Nostan vielä esille kaksi mielestäni oleellista asiaa. Kirkkohallituksen syntyhistorian tarkastelu antaa hyviä aineksia miettiessämme sen osalta ehdotettuja toimenpiteitä. Aikanaan kirkon katsottiin tarvitsevan pätevän elimen hoitamaan talouttaan. Kirkkohallitus perustettiin lopulta vuonna 1944. Sitä edelsivät Kirkon keskusrahaston perustaminen 1941, kuin myös eläkerahastoa koskevat suunnitelmat. Nyt kirkkohallituksen tehtävien katsotaan laajentuneen alkuperäisen tarkoituksen ulkopuolelle. Nyt kysytään tehtävien uudelleen määrityksen perään ja pyritään supistamaan kirkkohallituksen kokoa paljolti taloudellisista syistä. Siitä orgaanista, jonka alun perin piti hoitaa taloutta, siitä itsestään onkin tullut lisääntyneiden tehtävien hoidon myötä taloudellisesti kallis orgaani. Toinen asia. Merkittävänä ja ehkä kaikkein merkittävimpänä linjanvetona käytännön tasolla pidän mietinnön toteamaa, että kirkko säilyttäisi julkisoikeudellisen aseman. Tämä ratkaisu värittää paljossa kirkon toiminnasta välittyvää kuvaa ihmisten keskuudessa. Toivon, että mietintöön ja sen arviointiin suhtaudutaan innolla, avoimesti ja ajallisesti päämäärätietoisesti. Toivon, että sen esityksistä voidaan toteuttaa kaikki se, mikä pohdinnan jälkeenkin näyttää hyvältä. Meidän ei tule ensisijaisesti jarruttaa muutosehdotusten etenemistä, vaan tukea niitä. Uudistamisessa ja uudistumisessa on elämän ja elinvoimaisuuden merkki.



Paluu