Puheenvuoro



Jauhiainen Signe, edustaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomukset sekä kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös vuodelta 2010, yleisvaliokunnan mietintö 1/2011

Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä toukokuuta 2011 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Yleisvaliokunnan mietintö on tosi hyvä ja siinä on nostettu esille monia keskeisiä asioita. Erityisesti ilahduin sivulla 7 olevasta kappaleesta Toimintakertomuksen luonne ja arviointi. Olen kiinnittänyt huomiota myös näihin asetettuihin tavoitteisiin ja niiden arviointiin, kun olen viikon mittaan tätä kirjaa selaillut myös muilta osin kuin talousvaliokunnan sivuilta. Toimintakertomuksessa on erittäin hyviä tavoitteita ja tavoitteiden arviointeja. Osa tavoitteista on kuitenkin sellaisia, että minä en saa niistä selvää, mitä oli tarkoitus tehdä ja arvioinnista ei selviä, että saatiinko se aikaiseksi. Huonosti asetettujen tavoitteiden arvioiminen on myös luonnollisesti vaikeaa. Haluaisin vielä painottaa, että nämä tavoitteet ja niiden arviointi on luottamushenkilölle erittäin keskeinen keino saada tietoa siitä, että mitä oli tarkoitus tehdä ja mitä on saatu aikaiseksi. Se on oikeastaan ainoa keino. Kun talousarviossa annamme resurssit tähän toimintaan, niin olisi tärkeää pystyä tavoitteiden ja niiden seurannan avulla arvioimaan, onko resurssit hyvin käytetty. Tavoitteiden asettaminen ei ole mikään ylivoimaisen monimutkainen asia ja siihen tarvitsee siis vain kiinnittää erityistä huomiota.

Lisäksi vielä yksi huomio hiippakunnista. Minusta olisi jotenkin loogista, jos hiippakuntien kertomuksissa olisi yhtenäisiä tunnuslukuja toiminnasta. Tampereen ja Mikkelin hiippakuntien kertomuksissa on muutamia toiminnallisia tunnuslukuja ja ne on oikein hyviä. Tunnusluvut ovat kuitenkin keskenään erilaisia, kaikilla hiippakunnilla ei ole tämmöisiä tunnuslukuja, osalta ne löytyy sieltä tekstin seasta. Mun mielestä näitä yhtenäisiä tunnuslukuja kannattaisi harkita. Niiden avulla voisimme vähän yrittää verrata erilaisia hiippakuntia ja niihin tunnuslukuihin voisi suhtautua sillä tavalla kevyesti ja suuntaa antavina. Ei tarvitse pelätä sitä, että tunnetun ajattelijan sanoin "yritämme laittaa omenoille ja meloneille samankokoisia lippalakkeja".



Paluu