Puheenvuoro



Pihlava Tauno, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 3/2014)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä toukokuuta 2014 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Mielestäni käsissämme oleva kirkkohallituksen esitys kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttamisesta on hyvä. Se on selkiytynyt käsittelyn kuluessa toteuttamiskelpoiseksi esitykseksi. Pientä viilausta ehkä löytyy, mutta esitykseen on myös sisälle sijoitettu melkoinen määrä joustavuutta paikallisten päättäjien käyttöön. Vaikka odotetut kuntauudistussuunnitelmat olivat vain yksi esityksen lähtökohdista, on harmillista, että valtiovallan sinänsä myös hyvä sote-päätös aiheuttaa epämääräisyyttä esityksen toteuttamisaikatauluun.

Edustaja Kujalan mallin mukaan otan tässä nyt kokonaan uuden näkökulman, joka on mitätön ja pieni, mutta se antaa tällaisen virhekuvan, että puhun jostain uudesta asiasta. Nimittäin toteuttamisvaihtoehtojen esittelyssä ja perusteluissa sivulla 15 on käsitelty yrityselämän malleja seurakuntayhtymän ratkaisujen taustaksi. Ensinnä on otettu esiin osakeyhtiön hallitusmalli. Mielestäni mallia on sovellettu virheellisesti. Kirkkoneuvostoa ei valita suoraan jäsenistön vaalilla kuten on hallituksen laita osakeyhtiöissä. Hallituksen puheenjohtajan osakkeenomistajat valitsevat myös yrityksen ulkopuolisista henkilöistä, eikä toimitusjohtajaa nimitetä tähän toimeen. Toisena mallina otetaan esiin hallintoneuvostohallitusmalli. Tämä malli oli aikanaan käytössä valtionyhtiöissä, mutta siitä on nyttemmin luovuttu, ja hallintoneuvostot lopetettu ja muutettu neuvottelukunniksi. Hallintoneuvostohallitusmalli on vielä käytössä osuuskunnissa. Näissä sisäisissä hallituksissa on puheenjohtajana yleensä yrityksen pää- tai toimitusjohtaja, kuten esimerkiksi SOK:ssa, eikä ulkopuolinen henkilö, kuten esityksessämme on indikoitu. Näitten virherinnastusten takia mielestäni tällä kappaleella ei ole esitykselle mitään lisäarvoa, ja ehdotan, että se kokonaan poistetaan sieltä.

Mielestäni on hyvä, että päädymme puitelainsäädäntöön esityksen perustana. Se mahdollistaa parhaan paikallisiin olosuhteisiin soveltuvan rakenneratkaisun laatimisen ja hyväksymisen. Toisaalta tämä merkitsee myös sitä, että valmistelussa paikallisille päättäjille ja viranhaltijoille siirtyy merkittävästi työtä ja vastuuta. Tähänastisessa keskustelussa on jo tullut esiin melko monessa pelko yhtymähallinnon raskaudesta. Siitä ei pidä syyttää tämän esityksen laatijoita, vaan jos sellaiseen päädytään, se on ilmaus paikallisten päätöksentekijöitten tahdosta. Jotta kuitenkin parhaat paikalliset ratkaisut löydetään, se kevyt palveluorganisaatio, on tarpeellista tarjota kaikki mahdollinen tuki, mitä kirkkohallitus ja hiippakunnat, tuomiokapitulit, voivat seurakunnille järjestää. Näin sekä rakenneratkaisumallien valinnassa että erityisesti toteuttamisvaiheessa. Valmiuksia tähän suuntaan on valmisteltu sekä erilaisten työkalujen, ratkaisumallien että konsultointivalmiuden osalta.

Seurakuntien liittyessä yhteen yhtymäksi syntyy melkoinen potentiaali toiminnalliseen kehitykseen ja monipuolistumiseen. Eri seurakunnissa on eri tasoisia, eri lahjakkuuspotentiaalin omaavia työntekijöitä. Näin varmasti esimerkiksi musiikin, lapsityön ja diakonian alueella, varmasti muuallakin. On tärkeää, että uusi osaamisen kokonaisuus ja monipuolisuus voisi hyödyttää koko yhtymää. Siksi on olennaista, että syntyy eri työalueilla yhteistyön tiimejä ja työryhmiä, niitä ei ole välttämätöntä organisoida byrokraattisesti yhtymään, vaan vetäjä voi tällaiselle työryhmälle olla kuka tahansa sen alan työntekijä, jonka lahjat tällaiseen vetovastuuseen parhaiten sopivat. Näin myös edustaja Kuikan tarkoittama työalayhteistyö voi toteutua tässä ehdotetussa yhtymärakenteessa. Kuitenkin pääorganisointivastuu on yhtymän rovastilla. Yhtymän rovastin tärkein vastuu onkin seurakuntien välisen toimivan yhteistyön aikaansaaminen, niin toiminnallisella kuin henkilöstön ja talouden alueella. Eräissä kommenteissa on yhtymärovasti nähty potentiaalisena despoottina, pahana paimenena. Uskon, että yhtymärovastin valintaa tehtäessä voidaan myös löytää kriteerejä ja kokemusta, että tehtävään löydetään hyvä paimen.

Mielestäni on arveltu oikein, että eräs suurimmista erimielisyyksien aiheista tulee olemaan omaisuus- ja talouskysymykset. Omaisuuden siirtymisestä tai siirtymättä jättämisestä on laadittu periaatteet. Seurakunnille on avoinna tulevaisuudessa ovi myös vapaaehtoiselle varainhankinnalle paikallisesti päätettäviin tarkoituksiin. Mielestäni periaatteet talousarvioiden laatimiseksi on myös tehtävä selviksi ja läpinäkyviksi. Jakomalleihin liittyy erilaisia prosenttiosuuksia, joilla määritellään yksittäinen luku seurakuntien kokonaisbudjetiksi. Seurakuntakohtaisten talousarvioiden taustoitus on kuitenkin helppo hoitaa poistamalla menneitten vuosien tilinpäätöksistä yhteisiksi määriteltyjen toimintojen kustannukset. Näin voidaan laatia esimerkiksi yhden tai kolmen vuoden vertailutausta. Tähän taustaan voidaan sitten heijastaa, mitä yhdessä toimiminen ja yhdessä sovittavat kehityskuviot vaikuttavat. Näin menetellen erotettujen yhteisten toimintojen kustannusten summa kuvaa yhtymän, sen kevyen palveluorganisaation, budjetin taustaa. Sitä saattaa keventää yhtymän muodostumisesta syntyneet synergiaedut, tai sitä saattaa korottaa joltakin seurakunnalta siirretyt sairaalasielunhoito, perhepalvelut ja niin edelleen. Päätöksiin tulee kuitenkin läpinäkyvyyttä ja ne on helpompi perustella. Seurakuntien budjeteista voidaan myös erottaa yhteinen erityisosuus, jolla voidaan tukea vaikeuksissa olevia tai erityisiä kehitystoimia vaativia seurakuntia.

Nyt on jo selkeästi käynnissä lobbaus, joka tähtää samanlaisiin siirtymäaikaratkaisuihin henkilöratkaisuissa, kuin menneinä vuosina on ollut käytössä kuntapuolella. Nämä on mielestäni lähes yksimielisesti todettu virheiksi. Kuntiin on syntynyt tarpeettomia odotusvirkoja, ne saavat ehkä viiden vuoden kuluessa puolueitten taholta tai muusta syystä pysyvyysleiman, ja viranhaltijan poistuessa niistä on vaikea päästä irti, ja niin kustannussäästöpyrkimykset kääntyvät vastakohdakseen. Mikäli henkilöitä joudutaan irtisanomaan, heitä voidaan kohtuullisesti tukea uuden työpaikan etsimisessä ja uudelleenkoulutuksen alkuun pääsemisessä. Irtisanomistilanteissakin ihmisiä kannattaa tukea eteenpäin elämässään eikä taaksepäin.

Arvoisa puheenjohtaja, mielestäni kirkkomme tulisi edetä ehdotetulla rakennemuutoksen uralla. Se mahdollistaa positiivista kehitystä niin seurakuntien toiminnallisella kuin taloudellisellakin sektorilla. Selvää on, että muutos ei tapahdu ilman vaivannäköä. Valmistelutyö ja valmistelutyön aikana tehdyt muutosprosessin tukisuunnitelmat ovat mielestäni kuitenkin luoneet positiivista luottamusta edetä ehdotettuun suuntaan. Alussa mainitsemani valtion päätökset luovat epävarmuutta kuntien rakennemuutosaikatauluun ja myöskin toteutusasteeseen. Ensi kevään hallitusneuvottelut ja -ohjelmat ovat kuitenkin tiedossa lähes samassa aikataulussa käsissämme olevan lakiesityksen hyväksymisen kanssa. Meidän ei pitäisi jäädä toimettomaksi, vaan hiippakuntien ja tuomiokapitulien johdolla tunnustella ja suunnitella järkeviä yhtymärakenteita, joita seurakunnat ovat jo osin omissa, osin keskinäisissä keskusteluissa pohjustamassa. Esitetyssä lainsäädännössä tulee olemaan myös peruutuspykälä rakenteisiin, mikäli tulevat kuntarakenteet pirstovat jo muodostetun yhtymän. Ymmärrettävästi ajatus jo kerran rakennetun purkamisesta ja uudelleen rakentamisesta ei ole kenellekään mieluinen, mutta paikalleen jääminen turhauttaa ja maksaa vielä enemmän.

Selvää on, että on mahdotonta löytää kaikkia 100 %:sti tyydyttävä organisaatiomalli. Sujuva ja menestyksekäs toiminta ei ole yksin rakenteista riippuvainen, vaan pääasiassa innostuneesta ja yhteistyöhakuisesta työilmapiiristä. Se on johtamiskysymys, se on myös organisaation innostamiskysymys. Siksi on tärkeää, että kun tämän hyvän, rakentavan kriittisen keskustelun jälkeen löydämme yhteisen ratkaisun, niin sen jälkeen keskitymme innostamaan ja kannustamaan toinen toisiamme ja koko kirkon organisaatiota toteuttamaan toimivaa tulevaisuuden rakenneratkaisua.


Paluu