Puheenvuoro



Aaltonen Heli, edustaja

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 3/2006 kirkkohallituksen esityksestä 1/2006, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2007 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2007-2009 sekä esityksen johdosta tehdyistä talousarvioaloitteista 1-2/2006 ja Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuuston esityksestä 5/2006

Täysistunto:
Torstaina 9 päivänä marraskuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kiitän lämpimästi piispa Riekkistä vaivannäöstä tämän asian selvittämisen suhteen. Nämä ovat arvokkaita tietoja ja hyviä ehdotuksia. Siitä huolimatta kannatan edustaja Rajalan esitystä. Kerron vain pari esimerkkiä: meillä on hiippakunnassa olemassa vankiladiakoni Tuija Maunuksela, joka toimii Satakunnan vankilassa diakonina, ja häntä muutaman kerran vuodessa tapaamme meidän yhteisissä työntekijätapaamisissamme. Se kuva, jonka olen hänen työstään saanut näiden neuvottelujen kautta on se, että tuskinpa sieltä kovinkaan liikenee aikaa käydä esim. Lounais-Suomen vankilassa, Turussa. Epäilen, että samantapainen tilanne on myöskin muilla tämän aluevankilasysteemin alueen vankilasielunhoitajilla. Ja luen nyt yhden pätkän sähköpostista, josta olen saanut aikaisemmin käsiini näitä kopioita. Tämä on vankilapastori Markku Kanniaisen tekstiä, joka nyt on hoitanut tätä vankilapapin virkaa Lounais-Suomen vankilassa ja on nyt sen jättämässä, ja liittyen tähän ehdotukseen, että vankilapapin työtaakkaa voisi keventää siviilistä käsin, jota jo kävin lähetekeskustelussa, ja joita myös piispa Riekkinen toi esiin näitä ehdotuksia. Tässä Markku Kanniaisen vastaus helmikuulta tänä vuonna tähän asiaan: "Näen hyvin ongelmallisena ajatuksen siitä, että vankilapapin työtaakkaa voisi keventää siviilistä käsin. Se voi onnistua joissakin yksittäisissä asioissa, kuten esimerkiksi jumalanpalveluselämän pyörittämisessä siten, että Turun alueen seurakunnista saataisiin koottua jonkinlainen jumalanpalvelustiimi tai tiimejä vankilatyöhön niin, että vankien pyyntö useammin toteutettavista ehtoollisjumalanpalveluksista voisi toteutua. Lisäksi tällaisia mahdollisuuksia olisi esimerkiksi Raamattupiirien vetämiseen ulkopuolelta seurakuntien toimesta. Mutta, mutta jostakin syystä näissä edellä mainitun kaltaisissa tapauksissa paljon aktiivisempia ovat monet evankelis-luterilaisen kirkon ulkopuoliset eri vapaat suuntaukset. Siitäkin huolimatta, että suurin osa vangeista myös on evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Muuten ulkopuolelta on vaikea keventää taakkaani. Se johtuu jo seuraavista käytännön seikoista. Jokaisesta ulkopuolisesta hengellisen työn tekijästä on papin tehtävä aina erillinen esitys: kuka tulee, miksi, ketä tapaamaan jne. Usein näiden ulkopuolisten käynti vaatii vielä mukana oloa tai muuta auttamista vierailutilanteessa. Ulkopuolisella ei ole samoja valtuuksia ja mahdollisuuksia auttaa vankeja kuin on talon sisällä työskentelevällä. Lisäksi ulkopuolinen voi ymmärrettävästi kokea ja tuntea itsensä aina "vieraaksi ja muukalaiseksi" (turvallisuustarkastukset, pienen ylimääräisen työn aiheuttaja muillekin kuin papille jne.). Eli en näe mitään järkeä siinä, että mahdollisesti jopa perustettaisiin oma virkansa vankilatyöhön, mutta työntekijän virkapaikka olisi jossakin muualla. Se olisi vähän jotakin sellaista, että Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaanin virka sijoitettaisiin jonnekin muualle kuin kapituliin, ja aika ajoin dekaani kävisi sieltä jostakin aina ihmettelemässä, että mitäs tänne kapituliin ja arkkihiippakuntaan oikein kuuluu. Siinä pitäisi sitten vähän yrittää koordinoida hiippakunnallista koulutusta ja valmistella ja olla perillä kaikesta muusta talon sisällä tapahtuvasta." Näin kirjoitti tätä virkaa tähän syksyyn asti jonkin aikaa hoitanut pastori Markku Kanniainen.

Tämä tilanne on vaikea, ja toki on näin, että valtion kuuluisi tämä hoitaa ja osaltaan sitä hoitaakin. Kuitenkin on myös monissa hiippakunnissa hiippakuntien palkkaamina vankiladiakoneja. Tämä tilanne, niin kuin kerroin aikaisemmin, on tullut meille yllätyksenä vuonna 2004, ja neuvotteluja valtion kanssa on käyty, sitä ei ole jätetty käymättä. Uusi aluevankilajärjestelmä on uusi. Hyvä, jos siinä on mahdollisuuksia tämän asian järjestelyyn. Kuitenkin olen edustaja Rajalan kanssa epäilevä sen suhteen, kuinka hanakasti uudet aluevankilajohtajat olisivat perustamaan jo aikaisemmin lopetettuja vankilasielunhoitajien virkoja valtion varoin, koska tarpeita on muuallakin. Vangit ovat moniongelmaisia, turvallisuuskysymykset ovat tiukentuneet. Kommentteja esittävät seurakuntien päihde- ja kriminaalityöntekijätkin, että heidän työnsä on vaikeutunut vankiloissa, nimenomaan näiden turvallisuusasioiden tiukentumisen myötä. On tärkeää, että osoitamme, ei vain sanoin, vaan myös teoin, kulkeeko kirkkomme heikkojen ja syrjäytyneiden rinnalla, vaiko vain hyvinvoivien.


Paluu