Puheenvuoro



Stenlund Göran, ombudet

Otsikko:
Virsikirjan lisävihkon hyväksyminen, käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 13/2014

Täysistunto:
Keskiviikkona 4 päivänä marraskuuta 2015 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajatoverit. Värderade ärkebiskop, bästa ombudskolleger. Pyydän anteeksi, että joudun tässä käyttämään puheenvuoroa, joka olisi sopinut vielä paremmin yleiskeskusteluun. Ajatukseni liittyvät kuitenkin läheisesti lauluun numero 26.

Ovatko virsikirjojen lisävihkot tärkeitä vai eivätkö ole? Vastaus siihen kysymykseen riippuu näkökulmasta. Yhtäältä voidaan sanoa, että nyt ei ole kysymys varsinaisesta uudesta virsikirjasta, vaan ainoastaan lisävihkosta, jonkinlaisesta kokeilumateriaalista. Siitä näkökulmasta katsottuna ei ole nyt kysymys niin tärkeästä asiasta. Näin ollen ei sisältökään ole ehdotetuissa lauluissa niin tärkeää. Ei tarvitse asettaa niin tiukkoja ehtoja laulutekstien suhteen. Riittää, jos teksteistä löytää jonkinlaisen viittauksen Jumalaan, oli se sitten kuinka pieni tahansa.

Totta on, että lisävihkot toimivat kokeilumateriaalina tulevaisuutta ajatellen. Siksi voidaan ymmärtää ylläkuvattua näkökulmaa. Mutta toisaalta voidaan sanoa, että virsikirjojen lisävihkot ovat hyvinkin tärkeitä, niitähän tullaan hankkimaan kirkkomme jokaiseen seurakuntaan ja käyttämään säännöllisesti vuosikausia. On puhuttu jopa 20 vuodesta. Lisäksi koko tämä pitkä ja perusteellinen prosessi viittaa lisävihkojen tärkeyteen. Mutta jos lisävihkot ovat tärkeitä, silloin niiden sisältökin on tärkeää. Silloin ei mikä tahansa materiaali kelpaa niihin. Tämä näkökulma onkin ollut koko tämän hankkeen lähtökohtana.

Syksyllä 2010 käsikirjavaliokunta antoi seuraavan määrittelyn: "Perusperiaatteena on, että virsi on Raamattuun pohjautuva laulu, jossa sisältö, sävel ja runoasu välittävät kirkon uskoa ja ihmisen kokemusta." Tähän perusperiaatteeseen on toistuvasti viitattu lisävihkojen valmisteluprosessin aikana.

Lisävihkon perusteluosan sivulla 92 viitataan vastaavaan määritelmään, jonka Norjan virsikirjatyöryhmä sai ohjenuorakseen Norjan kirkolliskokoukselta. "Valittavilla virsillä on oltava teksteissään teologinen ulottuvuus, toisin sanoen tekstin on liityttävä Isään, Poikaan tai Pyhään Henkeen, tai sanottava jotain Jumalan ja ihmisten suhteesta tai Jumalan ja muun luomakunnan suhteesta." Tämän jälkeen Norjan kirkolliskokous toteaa, että muitakin lauluja voidaan käyttää jumalanpalveluksessa, jossa ne pannaan tiettyyn kontekstiin, mutta virsikirjan ei pidä olla yleisten tekstien antologiaa. Eli kaikki yleiset laulutekstit, jotka puhuvat luonnosta tai ihmiselämästä, eivät ole virsiä eivätkä sovi virsikirjaan tai sen lisävihkoon. Virsikirjan ei pidä olla yleisten tekstien antologiaa.

Toki on muistettava sekin asia, että lisävihkotyön toimeksiannossa toivottiin virsiin myös uutta kieltä ja tyyliä, sekä aiheita, jotka nousevat tämän päivän tarpeista. Näin ollen lisävihkotyön keskeinen kysymys on ollut se, kuinka virren kautta välitetään Raamatun sanoma ja kristillinen usko, samalla kun ilmaistaan modernin ihmisen kokemus kristinuskosta ja elämästä tänä päivänä. Tässä liikutaan jännitekentällä. Haasteena on virsien kautta siirtää kristillistä perintöä uusille sukupolville, mutta samalla kohdata ja ottaa huomioon myös ne, jotka ovat irrallaan tästä perinnöstä. Näin ollen käsikirjavaliokunnan ja varmaan työryhmienkin haastavimpia kysymyksiä on ollut se, kuinka ohueksi jonkin virsiehdotuksen yhdysside Raamattuun ja kristilliseen uskoon voidaan tehdä, ennen kuin tullaan siihen pisteeseen, ettei tätä laulua voida enää sanoa virreksi. Virsikirjanhan ei pidä olla yleisten tekstien antologiaa.

Lisäksi voidaan kysyä, kannattaako edes pyrkiä siihen, että virsien yhdysside Raamattuun ja kristilliseen uskoon tehdään mahdollisimman ohueksi. Eikö ole sillä tavalla, että ne virret, joita laulamme, muokkaavat uskoamme - joko vahvistavat tai kaventavat uskoa? Näinhän piispainkokouskin perustelee ruotsinkielisen lisävihkoehdotuksen numeron 128, Pikku Iidan kesälaulun, poistamista lisävihkosta. Sitaatti lausunnosta: "On myös olemassa ilmeinen vaara, että tämän laulun mukaan ottaminen johtaisi siihen, että sillä korvattaisiin jatkossa yhä useammin Suvivirsi, eli Den blomstertid nu kommer, koulujen kevätjuhlissa, mikä puolestaan kaventaisi kristillistä sanomaa." Totean, että käsikirjavaliokunta on täsmälleen samasta syystä joutunut esittämään laulun numero 26 ja muutamien muidenkin laulujen poistamista lisävihkosta. Toivon kirkolliskokouksen kannattavan käsikirjavaliokunnan esitystä laulun numero 26 poistamisesta lisävihkosta.


Paluu