Puheenvuoro
Åstrand Bo-Göran
,
ombudet
Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 7/2006 edustaja-aloitteesta 8/2006, joka koskee seurakunnan pääjumalanpalveluksen alkamisajankohdan vapauttamista seurakunnan itsensä ratkaistavaksi
Täysistunto:
Torstaina 9 päivänä marraskuuta 2006 klo 9.00
Teksti:
Aamun sarastaessa kun aurinko nousi ja linnut lauloivat, he tulivat iloiten ylistämään Herraa. Oli sunnuntai-aamu, oli jumalanpalvelus. Näin kerrotaan alkukristityistä. Miten sitten on mahdollista, että 1800 vuotta myöhemmin samasta asiasta, siis jumalanpalveluksesta kirkkolaissa oli säädetty, että jumalanpalvelus alkaa samaan aikaan koko maassamme. Tämän kysymyksen esitin eilen entiselle professorilleni, Gustav Björkstrand, minulle muuten tuttu mies nyt. Hän kertoi, että yhteinen kellonaika kirjoitettiin kirkkolakiin muun muassa siksi, että yhtenäisyyskulttuurissamme oli pakollista käydä kirkossa säännöllisesti. Jos joku sielu jäi pois, niin oli mahdollista, että laiminlyönnistä jouduttiin maksamaan kirkolle sakkoja. Ilman tätä mainintaa jumalanpalveluksen alkamisajankohdasta kirkkolaissa kirkolla ei olisi ollut mahdollisuutta rangaista perimällä sakkoja jäseniltään. Sakkojen periminen jäi pois, kun Schauman korosti, että ainoastaan maallisella esivallalla voi olla oikeus sakkojen perimistoimintaan. Kuitenkin itse alkamisajankohta jäi lakiin. Myöhemmin yhteinen alkamisajankohta on perusteltu monilla argumenteilla, muuan muassa sillä, että yhtenäinen ajankohta on nähtävä merkkinä kirkon ykseydestä. Tämän taustatiedon valossa on mielenkiintoista havaita, että aloitteentekijällä on ihan sama tarkoitus kuin vanhan kirkkolain säätäjällä. Nimittäin jumalanpalvelusaktiivisuuden nostaminen. Ainoa ero on menetelmä. Ero on toki merkittävä. Kun ennen haluttiin saada kansalaiset kirkkoon, säädettiin laki yhtenäisestä alkamisajankohdasta. Tuomiokapitulit valvoivat, että sen mukaisesti myös elettiin. Nyt nämä aloitteentekijät haluavat kirkon kohtaavan ihmiset missä he ovat antamalla paikallisseurakunnalle ratkaisuvallan päiväjumalanpalveluksen kellonajasta. He haluavat myös vähentää byrokratiaa kirkoissamme ottamalla pois alistusvelvollisuuden ja he luottavat siihen, että paikallisseurakunta, siis sen henkilökunta ja luottamushenkilöt, osaavat hoitaa jumalanpalveluselämää tarkoituksenmukaisella tavalla. Aloitteentekijät ovat ilmeisesti sitä mieltä, että kirkko elää muuttuvassa yhteiskunnassa, ja ovat reagoineet siihen tekemällä ehdotuksen, joka lisäisi paikallisseurakunnan vastuuta samalla kun se antaisi seurakunnalle lisää liikkumatilaa aika vaativassa maastossa. Kannatan aloitetta.
Paluu