Puheenvuoro



Seppälä Tapio, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2015 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, sisaret ja veljet.

Seurakuntarakenteiden uudistaminen on tehty hyvin huolellisesti. Sitä on valmisteltu pitkään ja myöskin olen hyvin kiitollinen siitä uutteruudesta, luovuudesta ja hahmottamisesta mitä valmistelussa on suoritettu ja tätä prosessia läheltä seuranneena haluan tässä vaiheessa kiittää kirkkohallitusta hyvästä valmistelusta ja hyvästä lainvalmistelusta ja erityisesti olen arvostanut vielä Terhi Jormakan työskentelyä tämän prosessin hoitamisessa. Tämän valmistelun keskeisenä lähtökohtana on ollut läheisyysperiaatteen noudattaminen ja sitä on pystytty aika pitkälle toteuttamaan. Se mikä tässä on ehkä kiusallisesti mättänyt, mutta siihen en ole itsekkään keksinyt mitään muuta ratkaisua, on se, että yhtymätasoa on valmistelun eri vaiheissa raskautettu käyttääkseni tätä nykyistä sanamuodostamismenetelmää. Tämä asia on tässä se kiusallinen puoli, että kun seurakunta on keskiössä, niin yhtymä kuitenkin nyt saa merkittävän osan suhteessa seurakuntiin ja tämä seurakuntien itsenäisyys ei ole niin hyvä kuin alunperin on ollut tarkoitus. Mutta tämä läheisyysperiaate lähtee mielestäni selvästi Raamatun kuvasta, jossa on paimen ja lauma. Tätä samaa kuvaa vahvistaa se, että seurakuntaa parhaimmillaan voi kutsua jumalanpalvelusyhteisöksi ja silloin tässä korostuu kirkkoherran tehtävä seurakunnan kaitsijana ja johtajana ja sen tähden olen ollut yhtenä neljästä allekirjoittamassa eriävää mielipidettä, jossa otetaan kantaa seurakunnan puheenjohtajuuteen. Kanssani tämän ovat allekirjoittaneet Merja Vuorikari, Mika Nurmi ja Aulis Ansaharju. Tässä eriävässä mielipiteessä olemme sitä mieltä, että seurakuntaneuvoston puheenjohtajuuden tulee määräytyä nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Ja perustelen tätä ajatusta edelleenkin sillä, että nyt kun jos yhtymähallinto toteutetaan tässä muodossa, tämä seurakuntien rakenneuudistus, ja seurakuntaneuvoston asema muuttuu mielestäni toisen kaltaiseksi.

Eli nyt on seurakunnilla ollut pitkälle hallinnollisia velvoitteita, jotka liittyvät arkistoon, väestökirjanpitoon, taloudenhoitoon ynnä muihin asioihin erityisesti niissä seurakunnissa jotka eivät ole olleet yhtymissä. Nyt seurakuntaneuvostoista tulee entistä toiminnallisempia ja entistä hengellisempiä. Ja nyt kun mietitään seurakuntaneuvoston puheenjohtajuutta, niin lähden siitä ajattelusta, että seurakunnan johtajuuden tulisi olla pitkäjänteistä ja seurakuntaneuvostossa pitäisi olla jatkuvuutta ja myös sellainen vetäjä, joka jos tulee paikallisia pikku kiistoja tai politikointeja tai muuta tällaista nurkkakuntaisuutta, niin kirkkoherralla olisi arvokas tehtävä toimia siinä, että erilaiset näkökannat seurakunnassa tulevat tasapuolisesti näkyviin ja tulevat muistetuiksi ja että kaikki seurakunnan jäsenet voivat kokea, että he ovat seurakunnan täysivaltaisia jäseniä. Ja nyt tämä esitys, joka on tehty, jossa esitetään kirkkojärjestyksen 8 luvun 3 pykälässä, että seurakuntaneuvosto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikautensa ensimmäisen ja kolmannen vuoden ensimmäisessä kokouksessa. Tämä lähtee myös siitä, että myös seurakuntaneuvosto on resurssien jakopaikka jossa eri tahot saamansa kannatuksen mukaisesti vievät eteenpäin omia asioitansa, se on ikään kuin edunvalvontayhteisö. Mielestäni seurakuntaneuvosto on hieman toisenlainen yhteisö jumalanpalvelusyhteisönä ja hengellisenä yhteisönä, jossa tarvitaan selkeästi paimenta ja tämä ajatus on mielestäni sellainen, jota tulisi myös lainsäädännöllä tukea. Kun ajatellaan tätä seurakunnan identiteettiä, niin kun kunnat katoavat niin olisi hyödyllistä että olisi seurakuntia, jotka voisivat paikkakunnan nimen säilyttää aktiivisessa käytössä. Silloin seurakuntalaisten olisi huomattavasti helpompi kokea, että meillä on ihan oma paikkamme tässä kuntayhteisössä. Luvian kuntakin liittyy Eurajokeen, jos lopulliset päätökset vielä tulevat valtiovallan taholta, niin liittyminen tapahtuu vuoden 2017 alusta. Kuinka hyvä olisikaan, jos Luvian seurakunta voisi säilyttää Luvian nimeä yllä siellä Porin ja Rauman välimaastossa.

Ajattelen tätä tilannetta myös siitä lähtökohdasta, että luterilainen ajatus on lähtenyt siitä, että päätöksenteossa tarvitaan sekä pappisviran että seurakuntalaisten läsnäoloa ja nyt sitten seurakuntaneuvostossa tämä pappisviran läsnäolo on se, että kirkkoherra on ainoana pappina jolla on mahdollisuus kyllä varmasti esitellä ja sitten hänellä on siellä mahdollisuus ja on välttämätöntä olla siellä mukana, mutta kaikki muut ovat siis seurakuntalaisia ja mielestäni tämä on lähtökohtana näyttää aika kapealta tämä kirkon viran läsnäolo silloin tässä seurakuntaneuvostossa. Puheenjohtajuudella voitaisiin saada aikaan tätä pitkäjänteisyyttä ja viran läsnäolo vahvistuisi tässä seurakuntaneuvostossa. Ja tässä ei ole kysymys siis siitä, että halutaan jotenkin erityisesti korostaa pappisvaltaa, vaan kysymys on siitä, että on virkavastuu olemassa asioiden pitkäjänteisestä hoidosta ja se on mielestäni seurakuntalaisten yhteinen etu.

Lopuksi totean vielä sen verran, ennen kuin esittelen tarkasti muutosesitykseni, että tämä on sellainen hanke, joka ei saisi lopullisesti takertua lillukan varsiin, vaan sitten kun viimeisessä äänestyksessä äänestämme, jos jotkut asiat eivät tasan tarkkaan miellytä, niin olisi kuitenkin syytä katsoa kokonaisuutta ja ajatella, että tässä on hahmotettu sellainen läheisyysperiaatteeseen nojaava järjestelmä, jossa on myös pienillä seurakunnilla mahdollisuus säilyttää olemassaolonsa. Vastaavaa mahdollisuutta ehkä ei tule myöhemmin olemaan, jolloin lähdetään suurempiin yksiköihin. Sitten tehdään tällaista aluetyötä jossain muodossa, mutta se tulee olemaan eri tyyppistä. Nyt meillä on mahdollisuus läheisyysperiaatteen toteuttamiseen.

Esittelen tämän oman ehdotukseni, joka tulee yksityiskohtaisessa käsittelyssä esille. Tämä on kirkkojärjestyksen 8 luvun 3 pykälä ja nyt tämä puheenjohtajuutta koskeva esitykseni on tällainen: Seurakuntaneuvoston puheenjohtajana on kirkkoherra. Seurakuntaneuvosto valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan toimikautensa ensimmäisen ja kolmannen vuoden ensimmäisessä kokouksessa. Varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajana seurakuntaneuvoston kokouksessa 1) kirkkoherran ollessa estynyt tai esteellinen sekä 2) muutoinkin kirkkoherran ja seurakuntaneuvoston yhteisellä päätöksellä varapuheenjohtajan annettua siihen suostumuksensa. Päätös voidaan tehdä myös määräajaksi, kuitenkin enintään seurakuntaneuvoston toimikaudeksi tai siihen saakka kun kirkkoherra tai varapuheenjohtaja vaihtuu.

Tässä on noudatettu hyvin täsmällisesti edellisen kirkkolainsäädännön sanamuotoja. Toivottavasti tämä, sanotaan seurakunnan hengellinen johtajuus ja siihen liittyvät vastuut ja velvoitteet, muutetaan niin, että seurakunta saa vielä voimakkaammin kasvot ja ihmisillä on tieto mihin voi kääntyä, jos asioihin halutaan selvästi ottaa kantaa.


Paluu