Puheenvuoro



Jalava Markku, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2015 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkkohallituksen esitys on hyvin laadittu ja sopivan väljä kompromissi, jota lakivaliokunnan mietintöön yhtyen mielelläni kannatan. Nyt täytyy uskaltaa tehdä päätös ja siirtyä sitä kautta seuraavaan vaiheeseen. Tämä tuskin on lopullinen ratkaisu, mutta se on iso askel eteenpäin. Esityksessä on otettu huomioon eri vaihtoehtoja ja mahdollistettu niiden toteuttaminen paikallisesti sopimalla sekä erilaiset olosuhteet ja tarpeet huomioiden. Lähtökohtana on seurakunta toiminnallisena perusyksikkönä. Siinä on otettu huomioon myös kielelliset vaatimukset. Toki olisin toivonut rohkeampia askelia esimerkiksi hallinnon keventämisen ja kustannusten säästämisten suuntaan, mutta tämä on hyvä kompromissi. Kannatan tätä kokonaisuutena.

On sanottu, että uudistuksella ei ole nyt niin kiire tai se on täysin turha, kun kunnat eivät ole joukolla nopeasti tekemässä omia ratkaisujaan tai kun ei siitä sotestakaan tullut vielä mitään. Melkeinpä harmittaa tai jopa vähän turhauttaa tämä työskentely, että yhä uudelleen palataan parin kolmen vuoden takaisiin argumentteihin ikään kuin tätä prosessia ei olisi lainkaan ollut, missä me olemme tätä käsitelleet valiokunnissa ja täällä täysistunnossa. Kuitenkaan syyt ja tavoitteet, joiden vuoksi seurakuntarakenneuudistus aloitettiin, eivät ole muuttuneet. Vai onko jäsenyyskehitys kääntymässä nousuun, onko kansantaloudessa odotettavissa pitkä nousukausi, vaikka asiantuntijat ovat ennustaneet, että parhaimmillaankin voi olla edessä niukan kasvun aika? Onko seurakuntien taloudellisessa asemassa tapahtumassa jostain syystä käänne parempaan päin? Ovatko nykyiset hallintorakenteet alkaneetkin tuntua nyt sopivilta ja niitä kohtaan esitetty kritiikki virheelliseltä? Onko tulevina vuosina helpompi rekrytoida eri alojen asiantuntemusta tässä yhä monimutkaisemmassa maailmassa pientenkin seurakuntien palvelukseen? Vai halutaanko sittenkin mieluummin suurseurakuntia kuin pieniä lähiseurakuntia ja jumalanpalvelusyhteisöjä, joihin tämä uudistus tähtää?

Kieltämättä tavoitteena oli vielä keveämpi rakenne, mutta prosessin aikana kevennykset äänestettiin pois, enemmät kevennykset. Kaikesta näyttää olevan vaikea luopua, vaikka uudistuksia ehkä toivotaan. Onko se todennäköistä, että tämän kirkkolakiuudistuksen hylkäämällä uudistukset tapahtuisivat tämän jälkeen jotenkin helpommalla? On muistettava, miksi seurakuntarakennetta lähdettiin uudistamaan. Keskustelu on kulkenut helposti yksityiskohtiin, ja unohdetaan se, miksi tähän ryhdyttiin. Alkuperäinen tavoite oli varmistaa riittävät resurssit seurakuntien laadukkaalle toiminnalle koko kirkossa tilanteessa, jossa resurssit vähenevät. On haluttu myös toteuttaa yhteisvastuuta huonommassa asemassa olevia seurakuntia kohtaan, mikä lienee kristillinen hyve. Pelätään, että työpaikat ovat vaarassa uudistuksen vuoksi. Mielestäni työpaikat ovat vaarassa, ellei mitään tehdä. Katse on suunnattava nykytilannetta pidemmälle 10 - 20 vuoden päähän.

Entä olisiko syytä odottaa seuraavaa uudistusta? Ajatellaanko, että lähivuosina tehtävä kirkon hallinnon kokonaistarkastelu ja siitä seuraavat mahdolliset muutokset tulisivat olemaan jotenkin helppo sarja toimenpiteitä? On todennäköistä, että seuraavalla kirkolliskokouskaudella, ketkä täällä ovat, käyvät tätä samantapaista kysymystä, että onko nyt oikea aika tehdä näin isoa remonttia. On sanottu, että ei pakkoa. Tämä on kuitenkin vapaaehtoinen pakko, sillä päätös on vielä meidän käsissämme. Voimme toimia ennakoivasti ennen kuin on todella pakko. Todella pakko on sitten, kun kirkon rahat loppuvat. Nyt voi vielä odottaa keskusrahastolta tukea, esimerkiksi. On myös syytä irtaantua kuntien peesaamisesta. Jos odotetaan kuntien ratkaisuja, saa odottaa vuosi vuoden perään. Tämä on suuri päätös, ja on luonnollista, että sen edessä tuntee epävarmuutta. Onko tämä sittenkään oikea ratkaisu, ja mitä tästä seuraa? Mielestäni voimme kuitenkin rohkeasti ja luottavaisesti astua maaliviivan yli. Nyt käsittelyssä oleva esitys on viisaasti laadittu kompromissi, väljä puitelaki, jossa on otettu huomioon niin paljon kuin mahdollista esitettyjä näkökohtia ja joka taipuu erilaisiin olosuhteisiin. Sen peruslinjaukset on tehty täällä kirkolliskokouksessa matkan varrella. Nyt on vain uskallettava tehdä lopullinen päätös. Kiitoksia.


Paluu