Puheenvuoro



Sariola Heikki, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2017 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2017-2019 (Kirkkohallituksen esitys 5/2016)

Täysistunto:
tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2016 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Ensiksi haluan kiittää kansliapäällikkö Jukka Keskitaloa hyvin selkeästä kuvauksesta, missä ollaan, ja ennen kaikkea niistä strategisista tienviitoista, mihin ollaan menossa. Pidän erittäin hyvänä viestinnän vahvistamista. Tästä haluan ottaa esimerkkinä aika tuoreen ongelman, kirkon sisäisen ongelman keskusrekisterien perustamisvelvollisuudesta. Siinä viestintä seurakuntien ja kirkkohallituksen välillä ei ole ollut riittävän selkeää. Viestintään panostaminen tulevaisuudessa on monistakin eri syistä täysin välttämätöntä. Toinen, jota ilolla kuuntelin ja havaitsin, on kysymys hankkeitten realistisuudesta niin että hankkeita valmistellaan yhdessä seurakuntien ja seurakuntayhtymien kanssa. Tällä hetkellä ainakin omassa seurakunnassani hämmentää tilastoinnin uudistaminen, jota ennen kaikkea on markkinoitu teknisenä ratkaisuna, mutta nyt kun sitä ollaan siirtämässä käytäntöön, ilmenee, että siinä on useita pieniä asioita, jotka näyttävät arjen työssä epärealistisilta. Samoin haluan kiittää kirkkoneuvos Leena Rantasta selkeästä esittelystä, ja ennen kaikkea haluan ottaa siellä esille, että pidän hyvänä että strategisten hankkeitten euromäärät ovat tasaisesti pienentyneet. Tämä on hyvä ratkaisu. Kokonaisuuden kannalta eräs kohta huolestuttaa minua, nimittäin haluan kiinnittää huomiota kirkon missioon ja kirkon lähetystyön toteuttamiseen. Tähän kohtaan toivon selkeyttä ja linjakkuutta, sekä ajattelun että rakenteitten selkeyttä. Tällä hetkellä on kirkon ja lähetysjärjestöjen välillä työnjako sovittu ja käsittääkseni ihan yksiselitteinen, ja tämän seurauksena tarvitaan myös selkeät rahavirrat, jotka perustuvat tähän työnjakoon. Tästä otan kaksi esimerkkiä. Ensimmäisenä ovat kansainvälisen työn sihteerit, jotka kirkkoneuvos Leena Rantanen juuri äsken otti aivan erikseen esille. Nykyistä rahoitusmallia on pidettävä väliaikaisena ratkaisuna. Mutta olen myös sitä mieltä, että tuo esitetty ratkaisu tulevaisuutta varten näyttää ja tuntuu myös väliaikaiselta. Toivon, että vuoden kuluttua tässä kohdassa on teksti, että kansainvälisen työn sihteerien palkkaus siirtyy kokonaan kirkon vastuulle. Ja toisena talousarvioaloite lähetyslentäjistä. Sieltä tulee toisenlainen näkökulma. Olen sitä mieltä, että kirkolla on tällä hetkellä riittävän monta virallista lähetysjärjestöä. MAF on erityisjärjestö, joka palvelee lähetysjärjestöjä. Siksi taloudellisen tuen tulee kulkea kirkossa aina virallisten lähetysjärjestöjen kautta, ja näin tällaisen erityisjärjestön tulee saada taloudellinen tasapainonsa nimenomaan kirkon virallisten lähetysjärjestöjen tuen kautta. Tästä syystä en kannata tätä talousarvioaloitetta.



Paluu