Puheenvuoro



Perälä Matti, edustaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastajien kertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2015 (Toimintakertomus 1/2016)

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2016 klo 9:45

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajatoverit, ystävät ja viranhaltijat. Kiitos tuosta otsikosta Arvokeskustelujen vuosi. Sitä jäin mietiskelemään ja ajattelen, että se on todella tärkeä ja samalla se on hiukan kauempana ja ohuempi kuin usko ja maailma. Marjaana Toiviainen puhui hieman samaan suuntaan ja sen verran olen komppikitaristi, että komppaan hänen ajatuksiaan. Kirkkohallitus, kirkon johto, kirkko - täytyyhän sen tietenkin olla jotain muuta kuin horisonttiohjelma tai tämän tyyppiset asiat. Se lähtee siitä, miten usko ja maailma ymmärretään. On tietenkin niin, että kun kirkkohallituksen ja kirkolliskokouksen ollessa instituutioita, se leimaa meidän kieltämme ja tapaamme ajatella. Näemme liikkeitä, historiaa, puolueita, brändejä ja trendejä. Miten voisimme evästää työtä eteenpäin niin, että kirkko pääsee syvemmälle ja on ketterämpi. Monesti on lainattu Juicea siinä, kun hän sanoi, että Jumala on vaikkei uskois. Siinä on jotain siitä syvyydestä, joka meidän pitää ymmärtää kun toimintaamme ohjaamme kirkkohallituksessa tai kirkolliskokouksessa. Sammeli Juntunen viittasi jo tuohon strategiaan. Siinä on kaunis kohta, jossa on paljon ruutia. Siinä sanotaan, että "Rakkaus: toimimme vuorovaikutteisesti". Tiivistän tämän puheenvuoron nyt siihen kysymykseen, että vuorovaikutteisuuden ymmärrämme hyvin nyt some-aikakautena ja ikään kuin rohkeana mukaan menona uuteen tekniikkaan. Mutta kysymys kuuluu, että kun arvioimme teemalla arvokeskustelujen vuosi, niin mistä me oikeasti saisimme sen ryhmän, jonka kanssa toimimme vuorovaikutteisesti. Joka näkee ehkä asiat aivan toisin kuin mitä me näemme. Pietarissa Iisakin kirkossa on alttaritaulu, jossa on taivaaseenastumisen aihe. Sen alapuolella on opetuslapsia, metrin verran harmaata tilaa ja sen jälkeen taivaaseen astuva Kristus. Opetuslapset eivät katsele sinne ylöspäin, vaan ovat hämillään. Minusta se on reilu kuva, hyvä maalaus ja syvällinen kuva. Se ei ole kiiltokuva vaan aidosti sitä, missä tilanteessa me olemme. Kristus on sydämessä kun rakkaus on elämämme perustus ja kasvupohja. Se tarkoittaa sitä, että toimimme vuorovaikutteisesti, rohkeasti ja etsimme heitä, joiden kanssa olemme kasvotusten ja jotka ajattelevat aivan toisin kuin me. Toivon, että löydämme tällaisia käytännöllisiä ryhmiä ja vuoropuhelun tapoja. Kiitos.


Paluu