Puheenvuoro



Steffansson Rolf, ombudet

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastajien kertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2015 (Toimintakertomus 1/2016)

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2016 klo 9:45

Teksti:
Ärade ordförande, bästa kyrkomötets delegater.

Myös minä yhdyn kiitoksiin tämän vuosikertomuksen esittelystä, ulkoasusta. Tässä nyt en puutu väreihin sen enempää. Luin itse tätä nyt suurella kiinnostuksella läpi ja pohdin, mitä se sanoo kirkon kansainvälisestä työstä ja haluan nostaa joitakin kohtia esille. Ja aikaisemmista luottamustehtävistä olen hyvin tietoinen siitä, että tämä on kirkkohallituksen vuosikertomus, eikä järjestön. Mutta haluaisin nostaa esille sen, miten organisoinnin takia merkittävät osat siitä, mitä kirkko tekee ja on tehnyt vuoden 2015 aikana jäävät ikään kuin näkymättömiksi.

Kirkkohallituksen yksi painopiste on vaikuttaminen. Sivulla 9 puhutaan pitkäjänteisestä kehitysyhteistyöstä ja niistä leikkauksista, jotka on tehty kirkollisten järjestöjen budjeteissa. Ja tässä myös esitetään ainakin Kirkon Ulkomaanavun työtä hyvin hienolla tavalla ja on hyvä, että se tulee esille. Mutta samalla seitsemän muun järjestön vaikuttamispainopisteet jäävät ikään kuin näkymättömiksi ja ajattelen, että tässä menetetään mahdollisuus osoittaa sitä laajaa työtä, mitä teemme kirkkona. Aukikirjoittaminen olisi avannut sen paremmalla tavalla. 2015 olemme käyneet aika paljon keskusteluja arvoista ja yksi aihe on ollut nimenomaan valtion kehitysyhteistyön leikkaukset. Ja tässä puheenvuorot, jotka arkkipiispa ja muu kirkon johto ovat esittäneet, ovat hyvin tärkeitä ja kirkko on saanut roolin arvojohtajana. Samalla kuitenkin on muistettava, että lukuisat työntekijät ja vapaaehtoiset kirkkojen järjestöissä ovat osallistuneet mielenosoituksiin, he ovat käyneet keskusteluja kansanedustajien kanssa ja olleet näkyvästi esillä mediassa. Olisi hyvä, jos myös tämä tulisi näkyviin, koska tämä on ollut hyvin merkittävää työtä. Ja kirkko järjestöjensä kautta on ollut tärkeässä roolissa näissä keskusteluissa.

Niin myös haluan nostaa sivulla 12, siinä puhutaan kirkon ympäristövaikuttamisesta ja mikä on erittäin tärkeää, mutta mikä ei tule näkyviin, on että taas kirkko järjestöjensä mukana on ollut mukana ACT Alliancen vaikuttamisessa, joka on kansainvälisesti vaikuttavaa ympäristövaikuttamista. Elikkä Suomen kirkon ääni on erittäin vahva näissä asioissa. Olen erittäin kiitollinen siitä, että kirkon ulkoasiainosaston tuloskortissa yhtenä tavoitteena on globaalin oikeudenmukaisuuden edistäminen. Tapasin maaliskuun lopussa Tansanian luterilaisen kirkon uuden johtavan piispan, tohtori Fredrick Shoon ja hän piti vahvan puheenvuoron, jossa hän korosti globaalin taloudellisen oikeudenmukaisuuden tärkeyden. Ja hän vahvasti vetosi meihin länsimaisiin kirkkoihin olemaan mukana tässä vaikuttamisessa. Mikä saa minut vähän hämilleni on sitten keino, jossa keino on, että Kirkon Ulkomaanapuun ja lähetysjärjestöjen toimintaan vaikuttaminen. Luulen, että kirkolla on kyllä ihan hyvät työkalut siihen, koska järjestöinä olemme jo allekirjoituksella sitoutuneet kirkon kansainvälisen työn linjaukseen, jossa sanotaan: "Kokonaisvaltaiseen lähetykseen kuuluu oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon, yhdenvertaisuuden ja perusoikeuksien puolustaminen." Tämähän kuuluu jo virallisen järjestön valintakriteereihin. Toinen asia on sitten, miten me määrittelemme globaalia oikeudenmukaisuutta ja ainakin Suomen Lähetysseura hyväksyi helmikuussa taloudellisen oikeudenmukaisuuden linjapaperin, jota voisi käyttää näissä keskusteluissa, kun lähdemme tätä teemaa avaamaan.

Vuosiraportissa näkyy edelleen jakaantuneisuutta kirkon ja sen kansainvälisen työn järjestöjen välillä. Ovatko järjestöt kirkko vai ovatko jotakin muuta, mihin kirkon pitää vaikuttaa? Kysymys nousee myös, kun kävin läpi hiippakuntien vuosikertomuksia, joissa myös pohditaan suhdetta kansainväliseen työhön ja on ilahduttavaa katsoa, että millä innolla hiippakunnissa ja seurakunnissa nyt halutaan omistaa tätä työtä. Sitten en malta olla ottamatta kantaa siihen, kun sivulla 7 puhutaan, että vuonna 2014 perustetut kansainvälisen hiippakunnan virat on perustettu todelliseen tarpeeseen. Niitä perustettiin jo kyllä 2014 jo todelliseen tarpeeseen, mutta voi olla, että fokus maahanmuuttotilanteen myötä on nyt muuttumassa ja hyvä niin. Mutta tämä tukee myös ajatusta, että rahoituksen pitää tulla muualta kuin kirkollisilta järjestöiltä, koska tämä on kirkon ihan ominta tehtävää.

Kun tätä vuosiraporttia käsitellään valiokunnassa, toivon että kiinnitetään huomiota kansainvälisen työn organisoinnin toimivuuteen. Ovatko mainitsemani asiat vain kielellinen ongelma, vai kertooko tämä siitä, että järjestöjen tekemää työtä ei kuitenkaan ihan oikeasti mielletä kirkon työksi. Tämä on syvästi eglesiologinen kysymys myös meille. Oma toiveeni on, että tämän istuntokauden aikana käymme keskustelua kirkon kansainvälisen työn organisoinnista, jotta se myös pystyy vastaamaan niihin uusiin strategisiin haasteisiin, jotka kirkko tulee kohtaamaan seuraavien kymmenen vuoden aikana.


Paluu