Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle, perustevaliokunnan mietintö 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Herr ordförande, bästa ombudskolleger. Herra puheenjohtaja, arvoisat edustajakollegat. Turun Sanomat kirjoitti 9.11. eli muutama päivä sitten, sitaatti "arkkipiispa Kari Mäkinen toivoo kirkolliskokoukselta kannanottoa homoseksuaalien puolesta". Yhdyn arkkipiispan toivomukseen. Minäkin toivon, että tämä kirkolliskokous lähettäisi yksiselitteisen, selkeän, kuuluvan ja näkyvän viestin jokaisen homoseksuaalisen ihmisen puolesta. Jokaisen homoseksuaalisen ihmisen puolesta. Viimeaikainen, ajoittain kuumanakin käynyt keskustelu on mielestäni selvästi, jopa ylikorostetun selvästi osoittanut, että olemme erimielisiä siitä, miten viestin tulisi näkyä kirkon elämässä ja toiminnassa. Siksi toivon, että voisimme nyt lähettää myös toisen yksiselitteisen, selkeän, kuuluvan ja näkyvän viestin siitä, että henkilökohtaisista erimielisyyksistä huolimatta haluamme kirkon edustajina löytää yhteisen tien eteenpäin. En katso tarpeelliseksi enkä rakentavaksi käydä toistamaan erimielisyyksiä sen enempää kuin niiden syitäkään. Niihin teemoihin minulla ei ole mitään uutta lisättävää. Kaikki on jo sanottu ja moneen kertaan. Haluan erimielisyyksien sijaan keskittyä kolmeen positiiviseen asiaan, joista näyttäisi vallitsevan melko laaja yksimielisyys ja jotka ymmärtääkseni ovat nyt käsiteltävän mietinnön ytimessä.

1. Kirkon uskon mukaan avioliitto on Jumalan luomistyössä asettama yhden miehen ja yhden naisen liitto. Tältä osin kirkko ei voi muuttaa käsitystään, joka kuuluu sen uskonkäsitykseen ja ihmiskuvaan. Olen hyvin iloinen tästä selkeästä viestistä meille kaikille. Ei vähiten meille kaikille, jotka viimeaikaisten keskustelujen valossa olemme joskus valitettavasti joutuneet kysymään, missä kirkkomme seisoo tässä asiassa. Nyt tiedämme, ja nyt on yhdessä huolehdittava siitä, että sitoutuminen Raamatun ja kirkon avioliittokäsitykseen säilyy vahvana myös huomenna ja ylihuomenna.
2. Pastoraalisen toimintaohjeen tehtävä on ohjeistaa siitä, mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Mutta se ei velvoita ketään toimimaan vastoin omaatuntoaan. Omantunnonvapaus käy yksiselitteisesti ilmi mietinnöstä, mutta periaate on myös kirjattava yhtä selkeästi auki kuin pastoraalinen toimintaohje laaditaan. Ymmärrettävistä syistä luottamus enemmän tai vähemmän löyhiin lupauksiin omantunnon vapaudesta on reilusti pakkasen puolella.
3. Jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ja kiistaton arvonsa, joka ei nouse mistään muusta kuin siitä, että hän on ihminen, Jumalan luoma ihminen.

Monen mielessä - myös minun - on paljon kysymyksiä, levottomuutta ja jopa pelkoa siitä, kuinka syvä, laaja ja kestävä yksimielisyys näistä kolmesta tärkeästä asiasta loppujen lopuksi on ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Viittaan vain siihen, mitä edellinen puhuja sanoi. Onko siis niin, että hyväksymällä ohjeistuksen rukoushetkestä, minä myös hyväksyn Jumalan sanan vastaisen kehityksen kirkossamme. Viitaten niihin kolmeen asiaan, joista ymmärtääkseni vallitsee laaja yksimielisyys, vastaus kysymykseen on kielteinen. Se, miten joku toinen mahdollisesti toimii uudessa tilanteessa, ei ole minun vastuullani. Minun paikkani ei ole pelätä tai tunnustaa kanssaihmisten syntejä ja vielä vähemmän kantaa niitä. Omat syntini riittävät minulle erittäin hyvin ja niitä on liikaakin. Mutta sekä minun, että kaikkien muiden synnit on jo kannettu ja sovitettu. Muiden ihmisten tulevien mahdollisten väärien ratkaisujen pelossa en voi olla toimimatta niin kuin nyt näen oikeaksi. Edellä sanotun pohjalta uskallan toivoa, että voisimme hyväksyä seuraavat ponnet, teen siis poikkeavan esityksen. Viittaan siihen, mitä perustevaliokunnan puheenjohtaja sanoi määräenemmistöstä, että määräenemmistöä ei tarvita silloin, jos kirkon oppia ei muuteta. Tiedän, että tämän tyyppisestä ponsiehdotuksesta, jota tulen esittämään, keskusteltiin perustevaliokunnassa ja ehkä tultiin toisenlaiseen tulokseen, mutta toivon, että tulkinta nyt olisi, että tämä ponsi ei millään tavalla muuta kirkon oppia - päinvastoin se vahvistaa sitä.

Ponsi 1. Kirkolliskokous yhtyy perustevaliokunnan kantaan kristillisestä avioliitosta Jumalan luomistyössä asettamana yhden miehen ja yhden naisen liittona, sekä jokaisen ihmisen luovuttamattomasta arvosta.
Ponsi 2. Antaa piispainkokouksen tehtäväksi laatia tämän mietinnön perustelujen mukainen pastoraalinen toimintaohje.


Paluu