Puheenvuoro
Niskanen Hannu
,
kenttäpiispa
Otsikko:
Monimuotoisuuden edistäminen kirkon työyhteisöissä, yleisvaliokunnan mietintö 4/2010 edustaja-aloitteesta 2/2010
Täysistunto:
Keskiviikkona 10 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15
Teksti:
Herra kenraali, arvoisat edustajat. Kysymys monimuotoisuudesta ei ole aivan yksinkertainen juttu, ja siksi yleisvaliokunta joutui käyttämään aikaa melkoisesti kirkon työyhteisöjen monimuotoisuuteen paneutumiseen. Selvää kuitenkin on, että kirkossa, kuten missä tahansa muussakin yhteisössä, on paljon erilaisuuden tuomaa monimuotoisuutta. Toinen kysymys on, millaista monimuotoisuutta tämä on ja miten se ymmärretään. Onko kirkon monimuotoisuus samanlaista kuin radion, jossa kuulija voi virittää itselleen juuri sen taajuuden mikä kulloinkin miellyttää, vai sellaista kuin luonnon monimuotoisuus, joka on Jumalan antaman rikkaan elämän ilmaus ja jota ilman koko ekosysteemi voi pahoin ja lopulta kuolee? Mitä monimuotoisuus tarkoittaa kirkon työyhteisöissä? Yleisvaliokunta lähtee pohdiskelussaan liikkeelle juuri työyhteisökysymyksistä, joita tämä aloite valiokunnan käsityksen mukaan pyrkii parantamaan. Meillä kirkko on yhtä aikaa uskonyhteisö, joka on kutsuttu elämään uskonsa ja siitä nousevien korkeiden arvojensa ja ihanteidensa mukaan, sekä aivan tavallinen työpaikka, jossa toistuvat kaikki samat ongelmat kuin missä tahansa työyhteisössä. Yleisvaliokunta katsoo, että edustaja-aloitteen ehdottama monimuotoisuusohjelma voisi parhaimmillaan olla hyvä ohjenuora ja ideapankki, joka osoittaisi paikallisseurakunnille ne kaikki mahdollisuudet, joita se voi käyttää työyhteisönsä hyvään hoitamiseen ja sen kaikkien jäsenten tarpeiden ja taitojen huomioon ottamiseen. Kristittyinä meillä on erityinen velvollisuus ottaa huomioon myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lähimmäisten tilanne, johon aloitteessa viitataan, muun muassa maahanmuuttajien ja eri tavoin vammaisten ihmisten palkkaamisen osalta, minkä lisäksi on syytä pitää huolta kaikkien kirkon työyhteisöjen hyvinvoinnista. "Tahto mulla kyllä on / mutta olen voimaton / tekemään / minkä oikeaksi nään", kuten tunnettu runoilija Anna-Mari Kaskinen on kirjoittanut, varmaankin Paavalia mukaillen. Seurakunnilla on kyllä tahtoa, mutta tietoa, taitoa ja voimaa hyvän tahdon toteuttamiseen tarvitaan myös. Yksinkertainen monimuotoisuusohjelma voisi parhaimmillaan tarjota juuri tätä. Tuloksena ei saa olla taakka kirkkoherroille ja seurakunnan työyhteisöille, vaan hyödyllinen apuväline, joka voidaan tarvittaessa ottaa esiin ja tarkistaa, missä apu kussakin tilanteessa löytyy. Ohjelman onnistuminen edellyttää sitä, että ohjelman tavoittelema monimuotoisuus nousee kirkon yhteisestä uskosta ja arvopohjasta ja johtaa sen suuntaisen monimuotoisuuden tukemiseen kirkon työyhteisöissä. Tällainen monimuotoisuus rohkaisee ja vapauttaa kirkon työntekijöitä palvelemaan yhteistä asiaa yhteistyössä toisten kanssa näiden erilaisia kykyjä, taitoja, taustoja, rajoitteita ja asenteita suvaiten. Monimuotoisuusohjelma edellyttää onnistuakseen riittävän käytännöllisiä ja konkreettisia toimintamalleja työyhteisöjen johdolle, jotta se voidaan toteuttaa työyhteisöä ja kokonaiskirkkoa hyödyttävällä tavalla työyhteisöjen lisäkuormituksen sijaan. Monimuotoisuusohjelman pitää onnistuakseen toimia koko kirkon läpäisevänä periaateohjelmana, joka otetaan huomioon kirkon henkilöstökoulutuksissa erityisesti johtamisen, mutta myös kaikkien työntekijöiden ammatti-identiteettiin liittyvien kysymysten yhteydessä. Tällainen laaja-alainen panostus merkitsee ohjelman kytkemistä olemassa oleviin koulutuksiin. Edelleen monimuotoisuusohjelma voi toimia myös kirkon sosiaalieettisenä kannanottona paremman työelämän puolesta siten, että kirkko aloittaa parannuksenteon itsestään eikä niinkään saarnaa muiden työnantajien synneistä. Tähän kirkkoa velvoittaa kristillinen usko, rakkaus ja oikeudenmukaisuus. Tällaiselle positiiviselle ja proaktiiviselle toiminnalle lienee juuri nyt suuri tilaus. Näillä perusteilla yleisvaliokunta ehdottaa, että aloite lähetetään kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten.
Paluu