Puheenvuoro



Silfverhuth Olli-Pekka, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat (Kirkkohallituksen esitys 11/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Tämän Uusi seurakuntayhtymä 2015 -mallin ehdoton vahvuus on siinä, että seurakuntia on kuultu. Se näkyy tässä mallissa niin kuin on moneen kertaan todettu. Se on riittävän väljä ja joustava. Siihen liittyy monenlaisia mahdollisuuksia, mutta ehkä haluan muutaman huomion vielä tuoda esiin. Miten saadaan rakennettua seurakuntayhtymä, jonka seurakunnat ovat mahdollisimman tasakokoisia ja sitä kautta tasavertaisia? Meillä on tällä hetkellä yhtymiä, joiden suurena ongelmana on seurakuntien kokoerot. Vaikka rahanjakomalleja kehitetään ja niitä mietitään, niin käytännössä yhtymissä, joissa on kovin erikoisia seurakuntia, tulee ongelmia. Tämän mallin taustalla on tavoite, että nämä tulevat uudet yhtymät olisivat itse kannattavia. Vaurailla alueilla ja kasvukeskuksissa tämä lienee mahdollista, mutta entä syrjäseuduilla. Tässä ei ole nyt kysymys siitä, että ero on etelän ja pohjoisen välillä, monien hiippakuntien alueelle pelkästään erot ovat jo suuret. Paikalliset erot on otettava huomioon ja rakennettava mahdollisia uusia yhteenliittymiä niin, että se ei rakentaisi uudenlaista epätasa-arvoa. Toinen näkökulmani liittyy hallinnon päällekkäisyyteen. Toiminnallisten yksiköiden ja yhtymän välinen työnjako tulee olla riittävän selkeä. Yhtymä ei ole mikään peikko, mutta pahimmassa tapauksessa siitä voi tulla itse itseään ruokkiva. Näitäkin esimerkkejä kirkossamme on. Ei ole suinkaan yhdentekevää, mihin virat esimerkiksi on sijoitettu. Perussopimuksen täytyy olla riittävän selkeä, että tulkinnanvaraa ei jää. Haluan liittyä myös edustaja Nurmen esiinnostamaan tärkeään asiaan. Taloudesta ei ole juuri puhuttu. Ymmärrän toki, että rakennemalli on siinä vaiheessa, että se ei ole ihan helppoa, mutta siitä huolimatta nyt on kiireesti luotava erilaisia vaihtoehtoja, joissa valmisteluvaiheesta huolimatta voidaan luoda jo erilaisia skenaarioita talouden kehityksestä yhtymämallissa. Tavoite, että yhtymät ovat itsekannattavia, on haastava tässä uudessakin mallissa. Elämä on tietysti jotain muuta kuin tilastoja. Näitä monenlaisia tilastoja on kuitenkin käytettävissä. Yksi kiinnostava laskelma, jossa arvioidaan seurakuntien jäsenmäärän kehitystä, työntekijöiden kehitystä, huoltosuhteen kehitystä, löytyy verkkolehti Kirkonkellarin uudesta numerosta. Suosittelen tutustumaan siihen. Joka tapauksessa tämä malli antaa uskoakseni tässä vaiheessa realistiset suuntaviivat viedä tätä seurakuntarakenteen uudistamista eteenpäin. Asian kohdalla on edettävä määrätietoisesti, mutta toki nämä monet kysymykset perusteellisesti miettien. Pidän myös tärkeänä sitä, että mikäli tämän viikon aikana saamme linjattua tämän mallin, hiippakunnissa ja koko kirkossa aloitettaisiin mahdollisimman pian kirkkoherrojen, talouspäälliköiden, lähiesimiesten ja johtavien luottamushenkilöiden koulutus muutostilanteeseen. Vain sillä tavalla tämä uudistus saadaan vietyä seurakunnissa hallitulla tavalla eteenpäin.


Paluu