Puheenvuoro



Salo Kalervo, edustaja

Otsikko:
Uusi avioliittolaki, yleisvaliokunnan mietintö 3/2015 edustaja-aloitteesta 2/2015

Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Tässä keskustelussa minusta on jo toteutunut yksi tuon aloitteen tavoitteista, nimittäin se keskustelu on ollut avointa, kaikkia osapuolia kunnioittavaa keskustelua avioliitosta ja perheestä. Tästä näkökulmasta haluan kiittää tästä keskustelusta. Haluan kiittää myöskin tästä mietinnöstä. Alkuperäinen aloite oli puolentoista liuskan mittainen. Valiokunta on tehnyt kohtuullisen kovan työn saadessaan siitä 25 sivun mietinnön aikaiseksi - mietinnön, jossa on useita näkökulmia ja monenlaisia ajatuksia esitettynä.

Pidän tärkeänä myös tässä keskustelussa esiin tulleita näkökulmia oikeudenmukaisuudesta, rakkaudesta; nimenomaan Jeesuksen etiikasta: siitä, mitä toisen ihmisen, kärsivän ihmisen, asemaan asettuminen todellisuudessa merkitsee. Siis yksi vanha kristillinen moraaliperiaatehan on se, että ihmisen pitäisi kyetä katsomaan maailmaa toisen ihmisen silmin ja kohdella häntä, niin kuin hänen asemassaan toivoisimme, että ihmistä kohdeltaisiin. Tämä näkökulma tuli esiin erityisesti esiin piispa Vikstömin ja piispa Askolan puheenvuoroissa. Kiitän erityisesti näistä puheenvuoroista.

Tässä mietinnössä on otettu esiin myöskin juridisia näkökohtia ja niistä haluan jotakin sanoa. Tässä mietinnössä on yksi juridinen näkökulma esitettynä ja se on toki periaatteessa looginen ja johdonmukainen ja pidän sitä yhtenä mahdollisuutena. Mutta kun olen tästä kysymyksestä keskustellut usean juristin kanssa, niin on myös toinen kilpaileva näkökulma olemassa, enkä osaa nyt oikein ottaa, kantaa kumpi näistä näkökulmista on varmasti se oikea näkökulma. Voi olla, että vasta hallintokäytäntö tämän sitten osoittaa. Joka tapauksessa haluan tuoda tämän toisen näkökulman myöskin tässä yhteydessä nyt esiin. Se toinen näkökulma on sellainen lähtökohdiltaan, että periaatteessa yleinen lainsäädäntö koskee kirkkoa. Siis kirkkoa koskee esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki tai tasa-arvolaki. Kirkolla on periaatteessa oman autonomiansa puitteissa mahdollisuus tehdä tästä yleisestä lainsäädännöstä poikkeus. Siis periaatteessa on mahdollista, että toisin kuin yhdenvertaisuuslaissa sanotaan, kirkko voisi päättää kirkkolain muuttamisella siten, että samaa sukupuolta olevat avioliiton solmineet eivät voi esimerkiksi työskennellä kirkon virassa. Tällainen päätös periaatteessa on mahdollista, mutta se edellyttäisi kirkkolain muutosta.

Tämän periaatteen voin nyt tuoda tähän uuteen avioliittolakiin eli juridisesti voi myös argumentoida niin, että tämä avioliittolaki koskee kirkkoa ellei kirkko tee tähän avioliittolakiin muutosta, eli kirkkolain säätämisjärjestyksessä tapahtuvaa muutosta. Mikäli tällaista muutosta ei tapahdu, niin silloin voidaan ajatella niin, että kysymys kulminoituu nimen omaan kirkollisten toimitusten kirjaan ja ylipäätänsä siihen miten paljon toimituksia yksittäin pappi voi soveltaa. Jos me ajattelemme tällä hetkellä vaikkapa meidän messukäytäntöjämme - siis messuhan on meille sakramentti - päiväjumalanpalveluksissa ymmärtääkseni käytännössä aika paljon ja aika hyvin noudatetaan kirkkomme käsikirjaa. Jos mennään esimerkiksi tuomasmessuun, niin voitte huomata, että messu on aika lailla eri tavalla toimitettu kuin mitä käsikirja edellyttää. Ja silti tähän ei kukaan ole millään tavalla ainakaan toistaiseksi puuttunut. Vastaavalla tavalla voimme ajatella esimerkiksi kasteesta. Kasteen kaavaa pappi soveltaa vaikkapa sellaisessa tilanteessa, että kasteessa on läsnä vain lapsen äiti. Kysymys tuskin silloin tulee muodossa "te vanhemmat olette antaneet tälle lapselle nimen". Pappi luultavasti sen soveltaa muotoon "sinä äiti olet antanut tälle lapselle nimen".

Mutatis mutandis, miten paljon tällaista kirkollisen toimituksen kaavan soveltamista voidaan ajatella nimenomaan avioliiton vihkimisen kohdalla? Nyt ajattelen tätä nimenomaan juridisena kysymyksenä, en niinkään mielipidekysymyksenä. Siellähän on, niin kuin tuossa mietinnössä todetaan, muutama vihje siitä, että tätä kaavaa sovelletaan morsiamen ja sulhasen kohdalla. Silloin tulee vastaan kysymys, että voidaanko ajatella niin, että tästä huolimatta kaavaa voidaan soveltaa vai tuleeko vastaan kysymys, että tämä on ehdottomasti kiellettyä nimenomaan näiden kahden sanan tähden, morsian ja sulhanen. Oikeastaan muuta vihjettähän kirkollisen vihkimisen kaavassa ei tästä asiasta ole. Minusta tämäntyyppiset asiat ovat nyt vielä sellaisia, joita jatkotyöskentelyssä tarvitsisi selvittää. Ja siksi ajattelen, että tuo a-kohta tuossa ponnessa on ehkä hiukan turhan rajaavasti tässä vaiheessa ilmaistu ja toivoisin, että kun kirkkohallitus näitä oikeudellisia selvityksiä nyt tekee, niin kuuntelee myös hyvin laajasti erilaisia juristeja. Tämä edellä esittämäni näkemys pohjautuu muun muassa yhden korkeimman hallinto-oikeuden juristin näkökulmaan. Em tässä siis ole ihan yksin näitä asioita ajattelemassa.

Minusta asia voitaisiin a-ponnessa lähettää kirkkohallitukselle oikeudellista selvitystä varten, mutta tämä riittäisi, ilman tuota rajausta. Ponnet sinänsä ovat hyviä, mutta ajattelen vähän niin kuin Irja Askola tässä sanoi, että vähän tätä ponsien logiikkaa pitäisi kehittää nyt avoimempaan suuntaan ja ymmärtääkseni myöskin tässä avauspuheenvuorossaan piispa Jolkkonen tähän suuntaan asiaa kehitti, että näitä ponsia ei tarvitsisi miettiä kovin rajatusti ja kovin kapeasti. Nyt tarvitaan sitä avointa keskustelua ja avointa pohdintaa.

Tuossa edustaja Kujala puhui siitä, että on olemassa mahdollisuus siitä, että tämän asian kohdalla kirkko jakautuu vahvasti. Sanoisin, että meidän vastuumme on pitää huolta siitä, että näin ei tapahdu, vaan että me opimme sietämään toistemme erilaisia näkökulmia ja erilaisia ajatuksia ja kuitenkin pitämään mielessä myös sen, ehkä tämä parisuhdekysymys ei sittenkään ole kirkon ykköskysymys. Se ykköskysymys löytyy jostain aivan muualta, siitä, että meillä on Jeesus Kristus, joka on meidät sovittanut. Tästä löytyy se kirkon ykköskysymys. Kiitoksia.



Paluu