Puheenvuoro



Kuikka Seija, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2015 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat.

Tämän seurakuntarakenneuudistuksen lähtökohdathan ovat oikeat ja kannatettavat ja tästä olemme kuulleet monta puheenvuoroa ja varmasti jokainen ajattelee meidän seurakunnan ja kokonaiskirkon etua. Ja perusajatukset siitä, että talous ja hallinto ovat leveämmillä hartioilla ja että seurakuntatyö turvataan maan kaikissa osissa ovat todellakin kannatettavat. Mutta valitettavasti emme ole saaneet mitään selkeitä laskelmia, että tämä malli, jota meille nyt tässä esitellään päätettäväksi, että se toisi parannusta tähän asiaan. Tai ainakaan kovin paljon. Täällä perään kuulutetaan rohkeutta tehdä päätöksiä ja perään kuulutetaan johtajuutta. Mutta katsokaapa, mitä Suomen kirkossa on tapahtunut, mitä paikallisseurakunnissa on tapahtunut? Eikö siellä ole kuitenkin ollut rohkeutta tehdä erilaisia päätöksiä. Siellä on tehty yhtymiä, niin kuin tänään kuulimme hyvän esimerkin Ylä-Savosta, joka vaikuttaa toimivan hyvin. On sitten taas tehty sellaisia päätöksiä niin kuin sillä alueella, mistä minä tulen elikkä Mikkelin alueelta. Ja tulen siitä hiippakunnasta, josta piispa Häkkinen aina valitusvirttä meidän taloudellisesta tilanteestamme puhuu. Me sillä alueella olemme tehneet pitkän tien itsenäisistä seurakunnista kymmenen vuoden yhtymämalliin ja jälleen isoon seurakuntaan, jossa entiset itsenäiset seurakunnat toimivat alueseurakuntina. Huomasimme tuossa kymmenen vuoden aikana, että se yhtymämalli ei ollutkaan se malli, jolla saisimme kaikista parhainta toimintaa siellä seurakunnissa. Ja totesimme, että ainakin meidän yhtymämallissa oli mahdotonta toteuttaa laadukasta seurakuntatyötä mahdollisimman laajalla maantieteellisellä alueella samalla, kun kirkon rahoituspohja rapautui kovaa vauhtia. Huomasimme, että paikallinen ajatustyö tuotti paremman tuloksen. Ja tälläkin hetkellä meillä siellä muutamat köyhät seurakunnat tekevät yhteistyötä seurakuntien välillä. Heillä on yhteisiä virkoja, osa-aikaisia virkoja, sama viranhaltija työskentelee useamman seurakunnan yhteisenä viranhaltijana. Elikkä yhteisvastuullisuuden ja solidaarisuuden periaatetta noudatetaan jo nykyisellä lainsäädännön perusteella. Mutta se tehdään vapaaehtoisesti.

En toista niitä argumentteja ja niitä puheenvuoroja, joita olen käyttänyt täällä 2013 ja 2014 ja silloinhan esitin, että jatkovalmisteluissa otetaan huomioon se, että puitelaki mahdollistaisi seurakuntayhtymän rinnalla myös itsenäiset seurakunnat. No, tämähän tuli lakivaliokunnassa eriävässä mielipiteessä huomioon, mutta se ei tullut sitten lakivaliokunnan kokonaismietintöön. Täällä edustaja Kaisanlahti pohti sitä aluetta, mistä hänet oli tänne valittu. Ja itsekin mietin: olen siis Mikkelin hiippakunnan edustajana täällä mutta myös kokonaiskirkon edustajana. Ja todellakin, vaikka viime yönä nukuin aika hyvin, mutta on sanottava että mietin kovasti sitä, että haluanko olla se kirkolliskokousedustaja, joka lopullisesti hävittää paikallisseurakunnan itsehallinnon. Vaikka täällä on tuotu kauniilla sanoille esille se, että tämä yksi ainoa yhtymämalli turvaa paikalliset seurakunnat ja niiden itsenäisen toiminnan, niin eihän se ole totta. Seurakunta, joka luovuttaa henkilökuntansa, omaisuutensa yhtymälle niin ei ole enää itsenäinen seurakunta. Se on osa yhtymää. Ja nyt kysynkin meiltä, että haluammeko tehdä tällaisen periaatteellisen ison päätöksen, että lopullisesti hävitämme itsenäiset seurakunnat? Sen takia en ole valmis painamaan sitä vihreätä nappia, jos tähän 1 §:ään ei tule muutosta tässä matkan varrella. Kiitos.




Paluu