Puheenvuoro



Tanska Juha, edustaja

Otsikko:
Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta (Piispainkokouksen kirje 1/2016)
Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista (Kirkkohallituksen kirje 4/2016)
Keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (Kirkkohallituksen kirje 5/2016)

Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Juutalaisen filosofin, Martin Buberin mukaan luontainen tapamme olla suhteessa toiseen on minä se -suhde. Toisen ihmisen kohtaaminen kasvokkain, minä-sinä -suhteessa vaatii vaivannäköä. Siksi kirkkohallituksen valmisteleman keskustelumateriaali on tervetullut ja tarpeellinen.
Jatkotyöskentely kirkkomme avioliittoteologian äärellä on välttämätöntä. Tässä yhteydessä Raamatun käytön täytyy olla aivan eri tasolla kuin lausunnossa. Lausunnossa esimerkiksi sivuutetaan luomisteologian monet aspektit kokonaan, esimerkiksi se, että ihmisyyden yksi keskeinen tehtävä todellisuudessa on ottaa vähitellen sanojen avulla todellisuutta haltuun, havainnoida, miettiä ja koetella todellisuutta ja antaa asioille ja ilmiöille nimiä. Näin tehden osa ihmiskuntaa on vähitellen tunnistanut seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteettienkin monet kasvot. Raamatun lehdillä tämä ihmisen tehtävä, sanoittaa todellisuuta, on vielä alussa.
Muutama lainaus Raamatusta:
I. Sam 18:1 Daavidin ja Saulin keskustelun jälkeen Jonatan kiintyi Daavidiin ja rakasti häntä tästä lähtien kuin omaa henkeään
1. Sam. 18:3 Jonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton, sillä hän rakasti tätä kuin omaa henkeään.
19:17 Ja Jonatan pyysi vielä Daavidiakin vannomaan heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti Daavidia yhtä paljon kuin omaa henkeään.
2. Sam 1:26 Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi.

Ihmisten välille syntyy elämän aikana erilaisia suhteessa olemisen kokemuksia. Niille ei ole kulttuurissamme edes nimiä. Näin oli ennen ja näin on edelleen. Tämäkin vaatii sanojen avulla todellisuuden haltuun ottamista.
Meissä jokaisessa asuu peruskaipaus tulla nähdyksi kokonaan, myötätuntoisella, siunaavalla katseella, sekä hengen että ruumiin osalta. Tämä kokemus rakentaa varhaisen itsekokemuksen. Tuo peruskaipaus sisältyy myös Herran siunauksen pyyntöön: Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi. Yhteisö, joka kieltää siunaavan katseen osalta jäseniään, häpäisee heidät ja synnyttää vihaa.
Olemme ajautumassa yhteisönä oikeudenkäynteihin hallinto-oikeuden eri asteissa ja julkisesti naurunalaisiksi. Joku muu tie yhdessä eteenpäin pitää löytää, yhteisessä rukouksessa, keskustelussa, Raamatun äärellä, toinen toisemme näkemisessä ohi mielikuviemme, haavoittuneina. Emmanuel Lewinasia lainaten: jokaisen ihmisen silmissä lukee - älä tapa.



Paluu