Puheenvuoro



Jolkkonen Jari, piispa

Otsikko:
Nimikirjan ylläpidosta luopuminen, yleisvaliokunnan mietintö 1/2015 hiippakuntavaltuustoesityksestä 2/2014

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä toukokuuta 2015 klo 14.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat.

Tässä aloittaessa Helsingin hiippakuntavaltuusto esittää, että kirkossa luovutaan nimikirjan ylläpidosta. Vaihtoehtona ehdotetaan, että kirkon palvelukeskuksen järjestelmiä kehitetään sillä lailla, että erillistä nimikirjajärjestelmää ei tarvita. Nimikirja on työnantajan ylläpitämä henkilörekisteri, sitä pidetään työntekijöistä ja viranhaltijoista. Ja rekisteriin kirjataan henkilötietoja sekä työntekijän palvelussuhteet, koulutus, virkavapaat tai työlomat. Ja siinä on myös tietoja palkkauksesta ja mahdollisista rangaistuksista. Nimikirjasta saa julkisen otteen, nimikirja nauttii julkista luotettavuutta, eli siinä esitettyjä tietoja ei tarvitse erikseen todistaa myöhemmin. Nimikirjaa on alun perin tarvittu työnantajan tehtäviä varten. Työ- ja koulutustietoja on käytetty työnantajan suunnittelutehtäviä ja palvelusuhteiden hallinnointia varten.

Henkilötietojen käsittely vaatii aina lain antaman valtuutuksen. Yleislakina on henkilötietolaki. Nimikirjalaki antaa oikeutuksen tallettaa nimikirjaan tulevia tietoja. Lakia sovelletaan nykyisin valtion virastoihin, mutta kunnan työntekijöistä ei enää pidetä nimikirjaa. Nimikirja on sisällytetty kirkkolakiin. Kirkossa pidetään nimikirjaa kaikista työntekijöistä ja työntekijöiden lisäksi hiippakunnat pitävät nimikirjaa kaikista papeista ja lehtoreista.

Valiokunta on arvioinut nimikirjan tarvetta. Nimikirjan tarkoituksena on palvella työnantajaa niin, että työntekijöistä on yhteismitallista ja vertailukelpoista tietoa. Valiokunnan mielestä nimikirjan ylläpitämiselle ei välttämättä ole enää tarvetta nykyisessä laajuudessa. Ensimmäiseksi on totta, että Kipassa ja muissa henkilöstöhallinnon järjestelmissä on jo olemassa ainakin valta-osa tiedoista, joita työnantaja tarvitsee. Tosin niissä on vain yhden työnantajan tiedot, ei koko henkilön työhistoriaa. Ja toiseksi työnhakuvaiheessa tarvitaan yhä vähemmän nimikirjaa. Mitä enemmän sähköinen hakujärjestelmä kehittyy, sitä vähemmän on tarvetta nimikirjalle, koska hakija itse syöttää tiedot valmiiksi. Myös julkisen luotettavuuden tarve on vähentynyt, koska muutamien kärkihakijoiden tietoja voidaan tarkistaa alkuperäisistä asiakirjoista. Virkavuosia ei enää lasketa kaavamaisesti ansioksi. Myöskin rangaistusten merkitsemisen tarve on vähentynyt, koska on olemassa erillinen laki rikostaustan selvittämisestä. Lopputulos on, että nimikirjan ylläpitämisestä on vaivaa, mutta sen hyöty alkaa olla jo vähäinen. Tämä koskee seurakuntia ja seurakuntayhtymiä.

Sen sijaan tuomiokapituleissa tilanne on toinen. Tuomiokapitulit pitävät pappien ja lehtorien nimikirjaa ja tämä eroaa seurakunnista sekä nimikirjan pitämisen perusteen kannalta että sen käytön kannalta. Papeista ja lehtoreista ei pidetä nimikirjaa vain siksi, että he ovat palvelussuhteessa, vaan nimikirjan pitämisen perusteena on pappisvihkimys ja lehtorien oikeuksien antaminen. Erillistä nimikirjan antamaa valtuutusta tarvitaan siksi, että hiippakunnan alaisuudessa on myös paljon pappeja, jotka eivät ole palvelussuhteessa, esimerkiksi seurakuntaan. Tuomiokapituleissa pappien ja lehtorien nimikirja on ahkerassa, lähes joka päiväisessä käytössä. Nimikirja toimii pappien ja lehtorien rekisterinä. Sitä tarvitaan myös virkavaaleissa pätevyyden tarkastamiseen, koska kappalaisen, kirkkoherran, pappisasessorin, lääninrovastin ja tuomiorovastin tehtäviin on erilaisia kelpoisuusehtoja. Ja pappien osalta tarvitaan myös ansioituneisuuden arvioimiseen nimikirjaa ja sen avulla tehdään vaaliluetteloita moniin vaaleihin. Ja sillä voidaan estää myös valepappien toiminta ja vastaavasti tarkastaa, kenen alaisuuteen pappi kuuluu.

Valiokunnan mielestä seurakuntien kirkkohallituksen nimikirja velvollisuudesta voidaan luopua. Tämä säästää aikaa ja rahaa, eikä luopumisesta ole olennaista haittaa. Tässä asiassa seurakuntien tarpeet ovat samankaltaisia kuin kuntien. Kunnat ovat luopuneet nimikirjan pitämisestä, eikä siitä ole huomattu olevan merkittävää haittaa. Osa seurakunnista kuitenkin pitää yllä nimikirjoja ja niitä voi käyttää työnantajan henkilöstöhallinnon välineenä. Nimikirja antaa mahdollisuuden tallettaa laajasti työntekijän palvelussuhdehistoriaa ja koulutusta ja siksi ei ole myöskään järkevää kieltää seurakuntia pitämästä nimikirjaa. Valiokunnan mielestä lakisääteisten tehtävien hoitamista varten tuomiokapitulit tarvitsevat välttämättä oikeuden ja velvollisuuden pitää pappien ja lehtorien nimikirjaa. Tästä käytännöstä ei ole järkevää luopua. Mutta muuten yleisvaliokunta ehdottaa, että aloite lähetetään kirkkohallituksen valmisteltavaksi niin, että seurakuntien ja kirkkohallituksen nimikirjavelvollisuudesta voidaan luopua.


Paluu