Puheenvuoro



Särkiö Pekka, kenttäpiispa

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely (jatkuu)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä marraskuuta klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Käyty keskustelu rakenneuudistuksesta heijastelee asian vaikeutta ja toisaalta oikean ratkaisun löytämisen välttämättömyyttä. Rakennemuutos on joka tapauksessa välttämätön. Nykyisellä mallilla muuttotappioalueiden ja jäseniään menettävien seurakuntien voimavarat vähitellen hiipuvat. Samalla heikkenevät mahdollisuudet seurakunnan perustehtäviin, jumalanpalveluksiin, toimituksiin, diakoniaan, lähetystyöhön, lapsi- ja nuoriso- sekä vanhustyöhön. Osana seurakuntayhtymää vähävoimaisetkin seurakunnat voisivat jatkaa elämäänsä, kuten piispa Jolkkosen esimerkki Pohjois-Savosta osoitti. Yksin ja ilman leveämpiä hartioita hauraat seurakunnat näivettyvät ja painuvat kumaraan evoluutiovoimien paineessa, Pekka Reinikaisen aamuhartautta muistellen, kun niiden varat hupenevat, työntekijöiden määrä vähenee ja hallinto vaatii entistä enemmän resursseja.

Käsillä oleva seurakuntarakenneuudistus tähtää ennen kaikkea tulevaisuuteen, siihen, kuinka seurakunnallinen toiminta voidaan säilyttää eri puolilla Suomea myös tulevaisuudessa. Tulevaisuus on tuntematon, mutta lienee selvää, että se on erilainen kuin nykyisyys. Viron arkkipiispan katsaus maansa ja kirkkonsa tilanteesta maalaa yhden kuvan, jossa jäsenmäärä ja tulot ovat supistuneet, työntekijöitä on vähän, ja he ovat painuneet syvään palkkakuoppaan. Seurakunnat elävät siksi Jumalan armosta ja evankeliumin voimasta sekä paljolti vapaaehtoisten varassa. Kannan samaa huolta kuin edustaja Niemelä siitä, että nyt esitetty malli on liiaksi kiinni nykyisyydessä ja perustuu suuriin resursseihin sekä työntekijäkeskeisyyteen. Kevyt yhtymäkin on väistämättä raskas, ja esitetty ajatus kevyestä palveluorganisaatiosta lähinnä toivekuva. Sisaret ja veljet, mielessäni on pyhän Birgitan rukous: "Uskallettua on jatkaa matkaa, mutta vaarallista on jäädä paikalleen." En näe tässä vaiheessa muuta vaihtoehtoa kuin asettua lakivaliokunnan esityksen kannalle. Yhtymämallin toteutusvaiheessa on kuitenkin ryhdyttävä keventämään hallintoa ja keskittämään voimavaroja perustoimintaan. Ennen kaikkea tulevaisuuden seurakunnat nojaavat seurakuntalaisten aktiivisuuden ja vapaaehtoisuuden varaan, joita on jo nyt tuettava.


Paluu