Puheenvuoro



Telivuo Irma, lainoppinut asiantuntija

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle, perustevaliokunnan mietintö 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Herra arkkipiispa. Tämä asia ei ole juridisesti selvä ja esitän tässä nyt kannanottoni siitä, miten näitä säännöksiä, jotka koskevat tästä asiaa, pitäisi tulkita.

Tässä on juridisesti arvioiden kaksi kysymystä. Ensinnäkin siitä, että mitkä asiat pitää käsitellä määräenemmistöllä ja toisaalta miten päätös siitä käsitelläänkö asia määräenemmistöllä tehdään. Kysymyshän on piispainkokouksen selvityksen käsittelemisestä kirkolliskokouksessa. Tässä asiassa perustevaliokunta esittää, että kirkolliskokous antaa piispainkokouksen tehtäväksi laatia mietinnön perustelujen mukaisen pastoraalisen toimintaohjeen.

Kirkkolain 20 luvun 10 §:ssä säädetään määräenemmistön vaativista kirkolliskokouksen päätöksistä. Tässä pykälässä viitataan kirkolliskokouksen päätöksentekoa koskevaan kirkkolain 20 luvun 7 §:ään ja tämän kirkkolain 20 luvun 10 §:n mukaan tässä mainitussa 7 §:ssä kohdissa 1, 2, 3 ja 4 tarkoitetut asiat ratkaistaan määräenemmistöllä. Se vaaditaanko jossakin asiassa määräenemmistö ratkeaa siis lain nojalla.

Perustevaliokunnan esitys ei selvästikään sisällä kirkkolain 20 luvun 7 §:n 2 momentin 1, 3 tai 4 kohdassa koskevaa asiaa. Kysymys on siis siitä, että onko kysymys kirkkolain 20 luvun 7 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta asiasta. Nämä asiat koskevat tämän lainkohdan mukaan kysymyksiä, jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja tai toimenpiteisiin ryhtymistä tällaisten kysymysten johdosta. Perustevaliokunta on antanut tästä mietintönsä. Perustevaliokunnan valmisteltavista asioista on määrätty kirkolliskokouksen työjärjestyksen 12 §:n 1 momentin 2 kohdassa. Perustevaliokunta on tässä asiassa toimivaltansa nojalla ja asiantuntemukseensa perustuen katsonut, että valiokunnan esittämä ponsi voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä.

Äänestyksestä kirkolliskokouksessa on säädetty kirkkojärjestyksen 20 luvun 3 §:n 1 momentissa, kirkkojärjestyksen 7 luvun 4 §:ssä ja kirkolliskokouksen työjärjestyksen 35 §:ssä. Tähän arkkipiispa jo äsken viittasikin. Toistan vielä, että kirkkojärjestyksen 7 luvun 4 §:n 5 momentin mukaan, jos puheenjohtaja katsoo, että päätöksen tekemiseen vaaditaan määräenemmistön kannatus, hänen on ilmoitettava siitä ennen äänestyksen toimittamista ja otettava se huomioon äänestyksen tuloksen todetessaan.

Niistä asioista, joista on päätettävä määräenemmistöllä on siis säädetty laissa. Säädetty ei ole siitä, että määräenemmistön käyttämisestä voitaisiin äänestää. Mielestäni täysistunto ei voi äänestää siitä, onko lakia noudatettava vai ei. Korostan vielä, että kysymys siitä, mikä asia koskee kirkon uskoa ja oppia periaatteellisella tasolla ei ole juridinen kysymys. Näin ollen päädyn siihen, että koska perustevaliokunta on toimivaltansa nojalla ja asiantuntemukseensa perustuen katsonut, että valiokunnan esittämä ponsi voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä ja koska päätöksenteko tässä asiassa käsitykseni mukaan kuuluu puheenjohtajalle, puheenjohtaja tämän perustevaliokunnan esityksen perusteella voi tehdä asiassa päätöksen.


Paluu