Puheenvuoro



Ala-Kapee-Hakulinen Pirjo, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely (jatkuu)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä marraskuuta klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat.

Jo toisen kerran tässä kirkolliskokouksessa minulla on ilo todeta, että Malinen puhuu täyttä asiaa ja siihen on helppo yhtyä. Haluan myös todeta yhden seikan, että tietotekniikan käyttö organisaatioissa on meillä kyllä toistaiseksi vielä laiminlyöty ihan koko yhteiskunnassa. Sitä käytetään erittäin vähän. Itse olin Itä-Suomessa maaherrana 12 vuotta. Meillä oli kolme toimipaikkaa: yksi Mikkelissä, yksi Kuopiossa, yksi Joensuussa. Me kävimme kaikki neuvottelut videoitse tai sitten puhelimitse. Ei se ole mikään mahdottomuus. Mahdottomuus on vain meidän korvien välissä. Nyt kannattaa ottaa tämä tietotekniikka täysimittaisesti käyttöön. Se on olemassa. Firmat käyttävät sitä, miksi sitä eivät käytä myös yhteiskunnalliset organisaatiot.

Kuntauudistus etenee, toisin kuin täällä joissakin puheenvuoroissa on esitetty. Se prosessi ei ole päättynyt. Raha on erittäin tehokas konsultti. Kuunnelkaapa nyt vaan uutisia hallitusneuvotteluista. Kyllä siellä laitetaan nyörit kireälle. Valtionosuudet tulevat vähenemään, on pakko säästää. Säästötoimenpiteet ovat myös jatkossa tosiasioita ja valtionosuudet tulevat vähenemään. On pakko ryhtyä toimenpiteisiin. Kunnat jotka vielä luulevat, ettei tämä heitä koske, joutuvat kantapään kautta huomaamaan ettei raha riitä ilman rakenteellisia muutoksia. Pelkkien harkinnanvaraisten valtionosuuksien varaan ei tulevaisuutta kyllä koskaan kannata rakentaa. Meidän kirkossa on vähän sama tilanne, eivät rahat riitä, jos ei mitään tehdä. Jäsenmaksutulot ovat vähenemässä Etelä-Suomessa ja suurissa kaupungeissa. Kirkon jäsenmäärä on nimittäin voimakkaassa laskussa, kuten kaikki tiedämme. Kun näiltä alueilta myös kerätään kirkon tuloista suurin osa, tosiasia on, että kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta jaettavaa on vähemmän. Tämä ei valitettavasti vielä ole tässä keskustelussa tullut riittävän painavasti esille. Se on kyllä todettu, että erityisavustusten tarve on huomattavaa kirkossamme maan eri alueilla. Seurakunnat, jotka vielä luulevat tulevansa yksin toimeen, tulevat huomaamaan ettei se ole mahdollista. Minusta edustaja Ala-Salmen puheenvuoro oli erittäin rehellinen, kun hän sanoi, että rikkaat seurakunnat eivät huoli huonossa taloudellisessa asemassa olevia yhteen yhtymään ilman pientä pakkoa. Käsi sydämelle, onko näin?

Tulevaisuuden kehittämistyön tulee lähteä siitä, että kirkkomme ryhtyy tietoisesti rakentamaan omaa organisaatiotaan kunnasta riippumatta. Me olemme liian paljon nyt kunnissa kiinni. Koko ajan mietitään, että mitä kunnissa nyt oikein tapahtuu. Kirkko on itsenäinen organisaatio, sen pitää itsenäisesti ryhtyä myös rakentamaan omia organisaatioitaan. Nyt me perustamme uuden komitean, johon on myös keskusteluissa viitattu. Senkään työtä ei saa jäädä odottamaan. Sen tulokset tulevat vasta vuosien kuluttua, eivät komitea ja tämä lakiesitys ole toistensa vaihtoehtoja.

Haluan kiittää erityisesti täällä nyt muutamia henkilöitä. Minä kiitän erityisesti Terhi Jormakkaa. Hän on tehnyt hyvin vaativaa työtä. Tämä prosessi on ollut erittäin vaativa. Minä olen ihaillut Terhin iloista ja positiivista työotetta. Terhille lämmin kiitos. Työntekijöitä ja valmistelijoita kiitetään liian vähän. Tapahtui mitä tahansa, olet tehnyt yhteiskunnallisesti merkittävän työn. Myös lakivaliokunnan puheenjohtajaa Antti Savelaa kiitän erinomaisesta ja asiantuntevasta työstä. Olet itse lakimies ja erittäin korkea virkamies. Olen hyvin luottavaisin mielin suhtautunut tähän työhön, mitä olet tehnyt. Olet todella hienon työn tehnyt. Voi sanoa, että tapahtui mitä tahansa, olet sinäkin tehnyt todella upean työn.

Minä kannatan itse tätä lakikokonaisuutta. Olen jäsenenä yhdessä Vantaan pienimmistä ja köyhimmistä seurakunnista, jonka seurakunnan alueella maahanmuuttajien ja muslimien osuus on tällä hetkellä todella suuri. Jos tämä seurakunta ei kuuluisi yhtymään, sen kirkollisvero olisi huomattavasti suurempi kuin rikkaissa naapuriseurakunnissa, eikä se tulisi yksin toimeen. Yhtymä tuo siis kirkkoon myös sisäistä yhteisvastuuta. Tämä on aina syytä muistaa. Sanon kuitenkin ihan suoraan, että minulla on sellainen tunne, kun olen seurannut tätä tilannetta, että rikkaat seurakunnat jotenkin karsastavat köyhien mukaanottoa. Se on valitettavaa. Tämä ei ole kirkkomme toimintalinjan mukaista. Kysymys kuuluu, olemmeko päätöksissämme yhteisvastuun kannattajia? Tämä lakiesitys ei turvaa kaikkea, mutta se turvaa kyllä elinvoimaisen seurakuntarakenteen. Tämä lakiesitys merkitsee minun mielestäni yhteisvastuun kantamista. Siteeraan hyviin mielelläni piispa Häkkistä, ettei yksikään seurakunta tulevaisuudessa tule selviämään yksin. Se on näin. Me tarvitsemme toinen toisiamme. Kun on niin erilaisia seurakuntia, tarvitaan seurakuntien välistä yhteisvastuuta.

Olen tottunut siihen, että kun valiokunnassa tehdään pitkään työtä ja ollaan yksimielisiä, niin sitten ei yhtäkkisiä eriäviä mielipiteitä tule tai erilaisia näkemyksiä. Olen nyt hieman hämmästynyt piispa Vikströmin kannanotoista ja olen niistä todella ymmälläni. Nyt hänen kannanottonsa hämmentävät, kun me olemme olleet yhteistyössä tekemässä hyvinkin myönteisesti hallintovaliokunnassa työtä. Varmaan on niin, että kirkolliskokouksen menettelytavat ovat erilaiset. Olen itse tottunut siihen, että valiokunta on se paikka, jossa asiat valmistellaan ja puhutaan puhki. Voisin minäkin sanoa, etten pidä yhtymärovastista pelkän pappisvallan lisäämisen vuoksi ja että vastustan sitä. Mutta en sitä tee. Minä kannatan tätä kokonaisuutta. Silloin kun tehdään kokonaisuus, niin pitää tehdä myös kompromisseja.

Lisää kiitoksia. Minä kiitän myös erityisesti tätä piispa Jolkkosen puheenvuoroa. Hän toi erittäin hyvin esiin Ylä-Savon esimerkkinä. Piispa Jolkkosen hiippakunnassa on toinenkin yhtymä, joka on hyvin esimerkillinen. Se on Kuopion seurakuntayhtymä. Se on hyvin poikkeuksellinen ja hyvin esimerkillinen, koska siellä Kuopion ympäristön järvikunnat ovat yhdistyneet yhteen seurakuntaan. Voisi sanoa, että savolaista luovuutta on käytetty oivallisesti hyväksi. Hyvä esimerkki vaikka kenelle. Nämä esimerkit ovat toimivia. Kaikki organisaatiot kehittyvät. Ei me tehdä nyt sellaista organisaatiota, joka on valmis maailman tappiin asti. Kuten Malinen sanoi, tässä tapahtuu ennen Jeesuksen tulemista hyvin paljon. On uskallettava nyt tehdä tämä päätös. Jatkossa on tehtävä kirkossa omat päätökset, ihan selkeästi itsenäisesti. Tulevan komitean tulee selvittää, miten tämä raskas kirkkolainsäädäntö voidaan purkaa. Itse olen sitä mieltä, että kirkon asiat tulee voida säätää kirkkojärjestyksen tasolla. Koko nykymuotoinen kirkkolaki tulisi kumota. Jos, hyvät ystävät, kirkkolainsäädäntö on paksumpi kuin Uusi testamentti tai alkaa lähennellä jo Raamattua, niin joku on pahasti vialla. Rehellisesti käsi sydämelle, moniko meistä hallitsee koko lainsäädäntöpaketin, mikä meidän toimintaamme säätelee?

Täällä ovat monet tilittäneet, miksi ovat kirkolliskokousedustajiksi asettuneet. Aikoinaan asetuin kirkolliskokousedustajaksi sen takia, että näin tämän kirkon lainsäädäntöviidakon yhtenä ongelmana ja jopa toiminnan esteenä. Nyt minun täytyy hieman tätä puheenvuoroani keventää ja sanoa, että jos ei tässä mitään tapahdu, niin minä teen niin kuin entinen maaherra. Minä pesen käteni. Ihan oikeasti, kaikkeni olen yrittänyt. Olen yrittänyt puhua tämän asian vuoksi, sillä minä rakastan tätä kirkkoa ja mielestäni meidän pitää pystyä tekemään hallinnossa uudistuksia.

No niin. Toivon, että voimme tehdä päätöksen nyt. Olen lakiesityksen kannalla, vaikka se ei täysin minua tyydytä. Kun päätöksiä tehdään, on aina tehtävä kompromisseja. Siihen elämä on ainakin minut opettanut. Me emme saa koskaan aikaan sellaisia päätöksiä, jotka ovat juuri meidän tahdon mukaisia. Jos päätökseksi tulee jokin muu, esimerkiksi mitä lakivaliokunta on esittänyt tämän puheenjohtajakysymyksen kohdalla, niin olen todella pettynyt. Nimittäin pohjoismaiset veljes- ja sisarkirkkomme ovat jo pitkän aikaa sitten antaneet maallikoille tasavertaisen mahdollisuuden toimia puheenjohtajana. Kirkon virkatulkinnassa en koe valitettavasti kirkkoamme omakseni. Se on ollut minulle aikamoinen järkytys. Vasta kirkolliskokousedustajana olen havainnut tämän asian. Olen sen vuoksi myös erittäin murheellinen.


Paluu