Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Verotulojen täydennyksen tasoitusrajan määräytymisperusteiden muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 6/2005)

Täysistunto:
Maanantaina 9 päivänä toukokuuta 2005 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Minä käytän tässä yhteydessä tilaisuutta hyväkseni ja selvitän teille vähän tarkemmin avustusjärjestelmän uudistusta, jonka kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi viime vuoden joulukuussa. Ja samalla kerron, miten tämä nyt esillä oleva pieni verotulojen täydennyksen muutos on osa toivottavasti isompaa kokonaisuutta, mitä tässä tavoitellaan.

Meillähän on kirkossa vuosien saatossa rakennettu varsin huolellinen verotulojen pyöritysjärjestelmä. Täällä reunassa on taloudellinen perusyksikkö, eli seurakunta mikä saa pääosin kaiken tulonsa joko kirkollisverotuloina tai sitten yhteisövero-osuutena. Suluissa oleva luku on vuoden 2002 ja ensimmäinen luku on vuoden 2003. Lukuja ei varmasti sen tarkemmin tässä tarvitse katsoa, mutta huomaatte, että sekä kirkollisverojen että yhteisövero-osuuden osalta tilanne on se, että vuoden 2003 luvut ovat valitettavasti pienemmät kuin vuoden 2002. Kun seurakunta saa verotulonsa kahta kautta, niin ne myös kanavoituvat kahteen suuntaan. Onneksi edelleen suurin osa jää seurakunnalle muuhun toimintaan sekä näihin ns. yhteiskunnallisiin tehtäviin, mitkä tässä on lueteltu. Ja valitettavasti kasvava osa tästä potista kulkeutuu kirkon keskusrahastoon, missä tämä suurin ja kasvava osuus on meidän eläkelaitoksemme. Jonkun verran, niin kuin tuolta alhaalta viivasta näette, palautuu avustusjärjestelmämme myötä seurakuntiin takaisin.

Tosiaan, tämä äsken kuvattu malli on huolellisesti tasapainotettu vuosien saatossa, mutta nyt sitä on uhkaamassa muutamia häiriötekijöitä, joista ensin ulkoisena on kysymys siitä, (mitä me olemme täällä vuosia miettineet), että säilyykö yhteisövero-osuus vai ei. Toinen yllättävä ulkoinen ovat nyt olleet veronkevennykset, erinomaiset veronkevennykset, joita kirkolle ei ole juurikaan riittävästi viime vuosina kompensoitu. Meidän sisäisiä uhkiamme on valitettava jäsenten väheneminen, mikä itse asiassa on 2003 - 2004 ollut peräti yhteensä 50 000 jäsentä. Tietysti liittyjiäkin on ollut, mutta kuitenkin noin paljon vähenemisiä. Yhteensä näiden kahden eli veronkevennyksien ja eronneiden jäsenten vaikutus, on tässä kahden - kolmen vuoden aikana peräti 45 milj. euroa. Se on kohtuullisen iso summa.

Me olemme onneksi jollain lailla etuaikaisesti ryhtyneet ennakoimaan näitä tulevia ongelmia, koska niin kuin muistatte, jo vuonna 2002 uusi avustusjärjestelmä astui voimaan. Silloinhan mukaan tuli perinteisen verotulojen täydennyksen ja harkinnanvaraisen toiminta-avustuksen lisäksi uutena kehittämisavustukset, mitä siis myönnämme yhteistoiminnan kehittämiseen sekä yhdistymisiin. Rahamääräisesti te olette talousarvioiden käsittelyjen yhteydessä linjanneet nämä käytettävät rahamäärät siten, että vuosina 2004 - 2006 seurakunta-avustukset ovat noin 15 milj. euroa ja vuonna 2007 ne ovat vähän alemmat eli 13 milj. euroa. Samaten te olette talousarviossa linjanneet, että verotulojen täydennys on meidän pääavustusmuotomme ja perinteinen harkinnanvarainen avustusmuoto on käytettävissä vain tilapäiseen apuun eli niin kuin hyvin tiedätte, sitä saa vain kolme vuotta peräkkäin, ellei ole erityisiä syitä. Ja nythän me elämme siten, että tämä kolmivuotiskausi, mikä alkoi vuonna 2002, on jo päättynyt. Eli nyt elokuussa 2005 nämä kolmen vuoden seurakunnat joutuvat erityisen tarkastelun kohteeksi. Kehittämisavustuksesta tulee tämä meidän toinen pääavustusmuotomme.

Mutta mitäpä sitten tapahtui joulukuussa täysistunnossa? Joulukuussa ei oikeastaan mitään hirveän dramaattista tapahtunut, mutta jollainlailla selkiytettiin ja päivitettiin järjestelmää. Lähinnä meillä oli kolme asiaa esillä. Selvitettiin, mitä voidaan pitää sellaisina seurakunnan erityisinä olosuhteina, jotka oikeuttavat seurakunnan saamaan harkinnanvaraista toiminta-avustusta pidempään kuin tämän äsken mainitun kolme vuotta. Tällä hetkellähän meillä on peräti 87 kpl näitä ns. kolmen vuoden harkinnanvaraisia seurakuntia ja heille yhteenlaskettu tuki on peräti 3,2 milj. euroa eli se on kohtuullisen iso potti. Samalla mietittiin, onko kehittämisavustusten myöntöperusteita tiukennettava. Sitten kolmanneksi mietittiin, kuinka verotulojen täydennyksen jakoperusteita tulisi kehittää mahdollisimman oikeudenmukaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Ja tämä kolmas kohta on nyt se kysymys, joka tässä kirkkohallituksen esityksessä on erityisesti esillä.

Kirkkohallituksen täysistunto linjasi kolmen tyyppisiä erityisiä olosuhteita tämän harkinnanvaraisen avustuksen osalta. Niitä ovat ensin maantieteelliset syyt, sitten on sellainen tilanne, että seurakunta on päättämässä ihan lähiaikoina seurakuntaliitoksesta. Ja sitten tämä kolmas vähän hankalampi kohta eli seurakunta on poikkeuksellisissa tai tilapäisissä taloudellisissa vaikeuksissa. Maantieteellisiä syitä on tämän päätöksen mukaisesti kahdenlaisia; seurakunta on saaristoseurakunta. Saaristoseurakunta tarkoittaa seurakuntaa, joka valtioneuvoston päätöksen mukaan on luokiteltu saaristoseurakunnaksi. Tässä on toinen kohta; seurakunnalla on useampia, pysyviä toimipaikkoja, joiden välinen etäisyys on seurakunnan pinta-alan huomioon ottaen kohtuuttoman pitkä.Tämä kakkoskohtakin sisältää tietysti jo jonkun verran tulkinnanvaraisuutta. Voi kysyä pitkäkö on pitkä? Mutta tämä tulee tietysti ratkeamaan ensimmäisen kerran elokuussa, kun näitä jaetaan. Silloin pystytään ottamaan jonkunmoiset linjaukset näihin pituus ym. kysymyksiin. Sitten määräaikainen avustus eli toinen kohta. Tämä on varsin selkeä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos seurakunta on päättämässä seurakuntaliitoksesta, niin avustusta voidaan myöntää liitoksen toteutumiseen saakka, ei kuitenkaan viittä vuotta peräkkäin. Tällä harkinnanvaraisen avustuksen jatkamisella haluamme taata sen, että yhdistyvä seurakunta tulee saamaan mahdollisimman suuren ylimääräisen toiminta-avustuksen. Ylimääräistä toiminta-avustustahan saa seurakunta, joka yhdistyy. Avustuksen suuruus on sen suuruinen kuin harkinnanvarainen tai verotulojen täydennys oli ennen yhdistymistä. Mutta tässäkin olemme tietysti sen verran tiukkoja, että täytyy olla hyvin vakavasti tehty yhdistymispäätös, eikä ajatus siitä, että ehkä mahdollisesti sitten jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Ja tämä viimeinen, vuosittainen muista syistä myönnettävä avustus on kieltämättä, niin kuin tuosta nimestä ehkä huomaa, hankalin ja epäselvin. Tämä vastaa aika paljon sisällöltään valtion myöntämää vastaavanlaista kriisitukea tietyille kunnille. Eli seurakunnalla täytyy olla tietty poikkeuksellinen syy, miksi se on taloudellisen tuen tarpeessa. Haettaessa pitäisi pystyä esittämään talouden tasapainottamissuunnitelma sekä selvitys siitä, että on todella kaikin keinoin yritetty löytää yhteistyömalleja, mahdollisesti selvitetty yhdistymishankkeita ja näin päin pois. Mutta tämäkin on kysymys, johon täysistunto pystyy elokuussa linjauksen tekemään, kun ensimmäisen kerran on käsillä nämä hakemukset. Sitten muilta osin näitä yhdistymisavustuksia ja yhteistoiminta-avustuksia on pikkaisen jouduttu kiristämään. Yhdistymisavustusten euromääriä per jäsen on jouduttu kiristämään vuodesta 2007 alkaen, samaten yhdistymis- ja yhteistoiminta-avustusten jaksotusaikaa. Nythän se on ollut viisi vuotta, 2007 alusta joudumme lyhentämään sitä kolmeen vuoteen.

Mutta nyt tähän esillä olevaan kysymykseen. Kysymykseen verotulojen täydennyksestä, josta on mainittu, että se on meidän pääavustusmuotomme. Tällä hetkellä verotulojen täydennystä jaetaan siten, että seurakunta saa sitä korkeamman tasoitusprosentin mitä harvemmin asuttu kunta on. Ja nyt teillä on esillä esitys, jossa toivottaisiin, että huomioon voitaisiin ottaa myös seurakunnan jäsenmäärä. Eli mitä pienempi seurakunnan jäsenmäärä on, sitä korkeampi tasoitusprosentti voisi olla. Tämän uudistuksen tavoitteenahan oli etsiä oikeudenmukaisempi tapa verotulojen täydennyksen jakamiseen. Nyt tietysti voi kysyä, että mikä on oikeudenmukaista. Onko oikeudenmukaista tukea harvaan asuttuja seurakuntia vai olisiko syytä tukea jäsenmäärältään pieniä seurakuntia, joissa on mittakaavatappio, vai olisiko oikeudenmukaista käyttää kautta linjan samaa tasausprosenttia? Tämä viimeinen malli on käytössä kunnissa, siellä jaetaan saman prosentin mukaan. Jos te muutosesityksen hyväksytte, niin silloin tämän tasoitusrajan määrittäminen eli oikeudenmukaisuuskysymyksen ratkaiseminen jäisi kirkkohallituksen täysistunnolle, joka vahvistaisi kulloinkin käytössä olevat rajat ennen verotulojen täydennyksen jakamista. Tähänhän saadaan valtavan suuri liikkumavara; voimme käyttää vaikka 10 % jäsenmäärä, 90 % asukastiheys, jolloin muutos nykytilanteeseen on hyvin marginaalinen. Tai sitten me voisimme käyttää tässä esityksessä uloskirjoitettua 50 % - 50 %, jolloin se tarkoittaisi verotulojen täydennyksen sisällä n. 900 000 euron tulonsiirtoa lähinnä harvaan asutusta Lapista muuhun Suomeen. Jos ottaisimme 90 % jäsenmäärä, 10 % asukastiheys, niin tämä äsken kuvattu tulonsiirto olisi huomattavasti isompi sieltä pohjoisesta muualle.

Nyt täytyisi muistaa sellainen seikka, että tämä esillä oleva esitys liittyy hyvin olennaisesti kirkkohallituksen vuosi sitten tekemään esitykseen, mikä on tällä hetkellä talousvaliokunnassa, eli tähän yhteisövero-osuuden jakotavan muutokseen. Täällähän on sisällä esitys, jonka mukaisesti tästä yhteisövero-osuudesta 50 % jaettaisiin niin kuin nyt ja 50 % euroa per kunnan jäsen. Ja samalla luovuttaisiin kaikkien maksujen keräämisestä keskusrahastolle yhteisövero-osuuden perusteella. Tällä muutosesityksen hyväksymisellä olisi aika iso vaikutus avustusjärjestelmäämme. Tällä yhteisöveron jako-osuusmuutoksella ja tällä verotulojen täydennyksen pienellä sisäisellä muutoksella sekä tällä harkinnanvaraisen avustuksen myöntöperusteiden muutoksella tavoitellaan tietynlaista seurakuntien välistä tulonsiirtoa ja tasapainoa, jota tämä kuva yrittää kuvata. Tämä ylin palkki on kaikista tärkein ja vaikuttavin palkki eli yhteisöveron uusjako, jossa suuret tai paljon yhteisövero-osuutta saavat siirtäisivät keskikokoisille ja pienille noin 6,7 milj. euroa yhteisövero-osuuttaan. Tämä verotulojen täydennyksen uusjako siirtäisi, jos se olisi 50 % - 50 % niin kuin tuossa esityksessä on, noin 0,9 milj. euroa harvaan asutuilta jäsenmääriltään pienille. Ja tässä olisi tavoitteena, että ykkös- ja kakkospalkin aiheuttamat tulonsiirrot yhdessä olisivat riittävä tulonsiirto. Tavoitteena olisi, että tästä perinteisestä harkinnanvaraisesta avustuksesta voitaisiin joko kokonaan luopua tai sitten säilyttää se hyvin minimaalisena.

Tiedän, että teitä vallan valtavasti kiinnostaisi, mitä tapahtuu itse kullekin seurakunnalle, kun nämä edellä kuvatut uudistukset olisivat voimassa. Minä en ole niitä kovin innokkaasti jakanut, koska silloin, kun puhumme näistä laskelmista, puhumme aina menneen ajan tiedoista. Yhteisöveron jako-osuudessa seurakuntien kesken tapahtuu vuosittain melkoisen isoja muutoksia, joten me emme voi katsoa historiasta, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Mutta tässä on tulonsiirtotaulukko, joka kuvaa hiippakuntien välillä liikennettä, ottamatta yhtään kantaa sitten siihen, mitä hiippakuntien sisällä seurakunnissa tapahtuu, onko siellä plus- vai miinusmerkkisiä. Jos oletetaan tilanne, jossa yhteisövero jaetaan 50 % - 50 % perusteella, seurakuntamaksuja peritään vain kirkollisveron perusteella ja verotulojen täydennyksen tasoitusrajat olisivat 50 % - 50 % perusteella, silloin seuraisi tilanne, että Helsingin ja Espoon hiippakuntien seurakunnista siirtyisi kohtuullisen paljon, erityisesti Helsingin hiippakunnan osalta, ja se jakautuisi enemmän tai vähemmän muihin hiippakuntiin. Tässä kohtuullisen nopea selvitys avustusjärjestelmästä.


Paluu