Puheenvuoro



Savela Antti, edustaja

Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö

Täysistunto:
tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2016 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkolliskokous perusti toukokuussa 2015 komitean, joka otti sittemmin nimekseen Kirkon tulevaisuuskomitea. Komitealle annettiin varsin laaja ja haastava tehtävä. Sen tuli ensinnäkin arvioida kirkon organisaatiota kokonaisuutena, toiseksi tehdä tarpeelliset selvitykset ja kolmanneksi laatia ehdotus uudesta kirkon organisaatio- ja toimintamallista tai vaihtoehtoisista malleista. Lisäksi komitean tuli osallistaa työskentelyynsä nuorten näkökulmia ja asiantuntevuutta. Komitean asettamisen taustalla oli 25 kirkolliskokousedustajan aloite, jossa kannettiin huolta kirkon taloudellisista ongelmista johtuen muun muassa kirkon jäsenmäärän supistumisesta. Lisäksi kirkon uudistushankkeessa oli aloitteentekijöiden mukaan katsottu liiaksi kirkon hallinnon eri osa-alueita kokonaisuuden kustannuksella. Aloitteessa kirkkohallituksen arvioitiin olevan sekä kooltaan että toimivallaltaan liian suuri nykytilanteeseen nähden. Edustaja-aloitetta arvioinut kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta esittäessään komitean perustamista toivoi komitean visioivan kirkkoa, joka olisi nykyiseen verrattuna organisaatioltaan kevyempi, reagointikykyisempi ja joustavampi. Lisäksi tulevaisuusvaliokunnan mielestä tulisi entistä enemmän korostua seurakuntalaisten osallisuus ja kirkon perustehtävien, evankeliumin julistamisen, sakramenttien jakamisen ja lähimmäisenrakkauden tehokkaampi toteuttaminen muuttuvassa toimintaympäristössä. Komitean mietintöä luettaessa on tärkeä pitää mielessä komitean toimeksianto ja siihen sisältyvä tehtävärajaus. Komitean ei ole tullut käsitellä kirkon asioita kaikkinensa vaan ainoastaan hallinnon ja organisaation osalta. Komitean tehtäviin ei ole kuulunut ottaa kantaa esimerkiksi herätysliikkeiden asemaan ja tulevaisuuteen kirkossa. Varsinainen lainvalmistelu ei myöskään ole kuulunut komitean tehtäviin, siksi komitean esittämien mallien yksityiskohdat täsmentyvät ja tarkentuvat jatkovalmistelussa. Komitea on tehnyt työtä toimeksiantonsa mukaisesti. Komitean tuli raportoida työstään viimeistään nyt koolla olevalle kirkolliskokoukselle, joten aikataulu on ollut verraten kireä. Komitea rytmitti työnsä tarkoin ja päätti aiheen laajuudesta huolimatta pysyä asetetussa aikataulussa. Työn lopputuloksena on syntynyt kaksi julkaisua, jotka teillä ovat siellä edessänne. Varsinaiseen komiteamietintöön, joka on siis se kevyempi kappale, on tiivistetty komitea-analyysiä ja komitean esitykset. Mietinnön liiteosassa on puolestaan julkaistu komitean teettämät lukuisat selvitykset. Komitea piti tärkeänä sitä, että myös mietinnön liiteosa voitiin julkaista sekä sähköisessä että paperisessa muodossa. Liiteosa sisältää merkittävästi virikeaineistoa paitsi lähiajan päätöksenteolle myös hyödynnettäväksi pitkälle tulevaisuudessa erilaisissa kehittämis- ja tutkimushankkeissa. Komitea on, kuten kirkolliskokous edellytti, eri tavoilla kuullut nuoria ja osallistanut heitä pohtimaan kirkon tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Komitea on hyödyntänyt nuorten asiantuntemusta, ja se näkyy myös eräissä komitean kannanotoissa. Komitea on myös muutoin pyrkinyt olemaan mahdollisimman avoin ulospäin. Komitea on paitsi teettänyt runsaasti selvityksiä myös kuullut lukuisia asiantuntijoita ja tehnyt joitakin vierailuja eri puolille maata. Tämä on ollut tärkeää kokonaiskuvan luomiseksi kirkon organisaation ja hallinnon nykytilasta sekä tulevaisuuden avainkysymyksistä niihin liittyen. Komitea on arvioinut kirkon organisaation ja hallinnon eri osa-alueita paitsi erikseen myös erityisesti kokonaisuutta. Komitean arvio kirkon nykyisen organisaation ja hallinnon toimivuudesta on monelta kohdin myönteinen. Kirkon organisaatio on kehittynyt nykymuotoonsa pitkän ajan kuluessa. Organisaation ja hallinnon eri osilla on omat tärkeät tehtävänsä. Kirkon palveluksessa on runsaasti ammattitaitoista ja työhönsä sitoutunutta väkeä. Kirkon toiminta on monipuolista ja tavoittaa laajoja ihmisjoukkoja. Vaikka kirkko on monien haasteiden edessä, tulevaisuuskomitean arvion mukaan kirkko ei ole organisaationsa, hallintonsa tai taloutensa puolesta kriisitilassa. Komitealle tuli kuitenkin työskentelyn aikana selväksi, että tulevaisuuden haasteista ei selvitä ilman merkittäviä uudistuksia. Uudistuksia suunniteltaessa ja toteutettaessa haasteeksi nousevat kirkollisen kentän väestöllinen, taloudellinen, kielellinen, kulttuurinen ja teologinen moninaisuus. Komitea on voinut hyvin havaita, että kaikille sopivien ratkaisumallien löytäminen ei ole helppoa. Myös kiristyvä talous, yhtenäisyyden ja itsenäisyyden välinen jännite ja kysymys synodaalisen ja episkopaalisen tasapainosta on tullut ottaa huomioon.

En lähde esittelemään yksityiskohtaisesti komitean lukuisia esityksiä, nostan vain esille muutamia päälinjoja komitean hahmottelemista tulevaisuuden linjauksista. Pelkkä kirkon organisaation muokkaaminen ei ole riittävää, sillä ennen muuta tarvitaan työ- ja toimintakulttuurin uudistamista hallinnon ja organisaation sisällä. Tässä keskeisiä asioita ovat esimerkiksi siirtyminen työntekijäkeskeisestä ajattelutavasta seurakuntalaisten roolia koskevaan ajatteluun, kehittämistoiminnan uudenlainen järjestely, hyvä ja ammattimainen johtajuus, vapaaehtoistyön uudenlainen asemointi, rakenteiden joustavuuden lisääminen, hallinnollisen siiloutumisen purkaminen ja sääntelyn keventäminen. Myös nuorten hallinnollista osallistumista on lisättävä. Komitea käytti ehkä eniten aikaa sen pohtimiseen, mikä on seurakuntien ja hiippakuntien välinen suhde ja mitkä ovat niiden tehtävät. Komitea on lähtenyt yksiselitteisesti siitä, että seurakunta on kirkon elämän ja toiminnan perusyksikkö. Tällä linjauksella, joka siis voisi olla muutoinkin, on varsin suuri merkitys valittavien hallintomallien kannalta. Seurakuntien, seurakuntayhtymien ja hiippakuntien keskinäisten roolien löytäminen on kirkolle iso haaste. Seurakuntien toiminnan vapauksia on vahvistettava sääntelyä ja alistusasioita karsimalla sekä avaamalla rajattu mahdollisuus henkilöseurakuntiin. Komitea näkee väistämättömänä talouden paineista johtuen, että seurakunnat joutuvat hakeutumaan suurempiin taloudellisiin kokonaisuuksiin. Komitea ei tässä suhteessa kuitenkaan kannata pakkoratkaisuja, vaan katsoo, että seurakunta voi säilyttää itsenäisyytensä, mikäli sen taloudellinen omavaraisuus tämän mahdollistaa. Piispan tehtävien ydin ja sitä kautta perusteet hiippakuntahallinnon olemassaololle nousevat kaitsentatehtävästä ja seurakuntien tukemisesta. Komitean arvion mukaan piispojen ja hiippakuntien on saatava nykyistä paremmin tukea vaikuttamistoimintaan, viestintään ja kehittämistyöhön sekä johtamiseen ja hiippakunnan sisäiseen kaitsentaan. Paitsi kaitsentaan kirkko tarvitsee tulevaisuudessa piispoja entistä enemmän ulkoiseen viestintään, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, kansainvälisiin suhteisiin ja kirkon ykseyden vaalimiseen. Komitea pitää taloudellisia säästöjä ja tämän myötä keskusrahastomaksun alentamista välttämättömänä. Tämä on mahdollista vain, jos kirkon keskushallinnon ja hiippakuntahallinnon muodostamaa hallinnollista kokonaisuutta voidaan keventää. Komitean esitykset tarjoavat tälle valmiita uomia. Kirkkohallituksen roolia tulee muutoinkin uudistaa. Tähän liittyvät komitean esitykset Kirkon kehittämispalvelut -nimisen yksikön perustamisesta. Myös kirkolliskokouksen dynaamisuutta ja tehokkuutta on lisättävä. Mietinnössä on varsin monipuolisesti käsitelty sitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaisi. Mietinnössä on lyhyesti esitelty myös kolme vaihtoehtoista tulevaisuuden mallia. Niistä kaksi koskee hiippakuntahallinnon kehittämistä ja kolmas tilannetta, jossa kirkko luopuisi julkisoikeudellisesta asemasta. Komitealle tuli työskentelyn aikana selväksi, että julkisoikeudellisen aseman menettämisellä olisi kirkolle, mutta myös koko yhteiskunnalle, merkittäviä kielteisiä seurauksia. Siksi komitea ei ole halunnut edistää tällaista kehityssuuntaa, joka merkitsisi mitä ilmeisimmin esimerkiksi kirkon rahoituspohjan murenemista ja kirkon siirtymistä kohti marginaalia yhteiskunnassa käytävän keskustelun kannalta. Kirkon perustehtävien hoitamisen laajuus ja tehokkuus siirtyisi siten tässä skenaariossa aivan toisenlaiselle, nykyistä matalammalle asteikolle.

Hyvät edustajat, minulla ei ole syytä antaa teille erikseen komiteamietinnön lukuohjeita. Koska komitea on koko ajan tarkastellut kokonaisuutta, pyydän kuitenkin teitä myös arvioimaan komitean esitystä kokonaisuutta silmällä pitäen. Yksityiskohtia on runsaasti, niitä on siis syytä peilata ja puntaroida kokonaisuuteen nähden. Toiseksi komitea on ollut erittäin kriittinen kaikille sellaisille hallinnon kehittämistä koskeville ratkaisuille, vaikka ne olisivat olleet hyviäkin, jotka lisäisivät hallinnosta koituvia kustannuksia. Punakynää on siis tässä suhteessa jouduttu käyttämään. Jos kirkolliskokous hyväksyy komitean esitykset, kirkon organisaatio ja hallinto on tulevaisuudessa nykytilaan verrattuna selvästi kevyempi, reagointikykyisempi, joustavampi ja halvempi. Myös seurakuntalaisten osallisuus on korostunut aivan uudella tavalla. Samalla kuitenkin kirkon perustehtävää, näin uskon, Jumalan sanan julistamista, kristillisen sanoman levittämistä, sakramenttien jakamista ja lähimmäisenrakkautta voidaan toteuttaa nykyistä tehokkaammin. Komitean kaikki esitykset ovat yksimielisiä. Komitean keskustelut olivat hyvin antoisia, työskentelyilmapiiri oli koko ajan positiivisesti virittynyttä, välillä oli jopa innostuneisuutta ilmassa. Joku komitealaisista totesi, että kaikkien pitäisi kerran elämässään päästä kirkon tulevaisuuskomitean jäseneksi. Komiteassa haluttiin olla yhdessä rakentamassa kirkon hallintoa ja organisaatiota sellaiseksi, että kirkko kykenisi selviämään tulevista haasteistaan. Lausun vielä tässäkin yhteydessä lämpimän kiitoksen komitean varapuheenjohtajalle Aulikki Mäkiselle, kaikille komitean jäsenille ja asiantuntijoille siitä merkittävästä panoksesta, jonka he antoivat kirkkomme rakentamisen hyväksi. Suurin kiitos kuuluu luonnollisesti komitean sihteerille dosentti Juha Meriläiselle, joka teki, kuten komiteoissa aina on asian laita, raskaimman perustyön komitean mietinnön valmistumiseksi. Kiitos kuuluu myös komitean kuulemille asiantuntijoille, joita on täälläkin salissa runsaasti, komitean vierailukohteiden väelle ja kaikille niille henkilöille, jotka eri foorumeilla kävivät keskustelua komitean kanssa ja näin antoivat panoksensa komitean työhön. Aivan lopuksi haluan kiittää kirkkohallituksen lukuisia asiantuntijoita ja erityisesti kansliapäällikkö Jukka Keskitaloa siitä suuresta tuesta, jota komitea on työskentelynsä aikana kirkkohallituksesta saanut. Ilman tätä tukea komitea ei olisi voinut suoriutua tehtävästään.



Paluu