Puheenvuoro
Pitkänen Eivor
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely
Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2015 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit.
Eino Leino kirjoitti vuonna 1896 seuraavasti. Suurin osa teistä tuntee tämän tekstin: "Tää kansa on kuin kaupunki min tornin kello seisovi ja aikaa kysymähän niin, nyt kaikki juoksee naapuriin. Mut toisen kello edistää ja toisen jälkeen ihan jää ja kaikki toimet nurin käy, kun ajan johtajaa ei näy. Jos tääll` ois mies, jos yksikin, niin itse nousis tornihin ja voiman oikeudella hän sen kellon asettais ja kaikki uskoa sen sais. Ja vaikk` ei ois se tullutkaan, niin sekunnilleen oikeaan, ois pälkähästä päästy pois ja jokin aika saatu ois. Mut mies se viipyy, viipyy vaan ja yhä seisoo kello maan ja kaikki toimet nurin käy, kun ajan johtajaa ei näy." Eino Leino 1896. Ihan luulisi, että tämähän on Suomesta 2000- luvulla, eikö totta? Kymmenen vuotta olemme tässä Suomen maassa ymmärtäneet, että me tarvitsemme muutosta. Ja muistan, kuinka Harri Holkeri sanoi 1990: "Me tarvitsemme hallittua rakennemuutosta." Ja totisesti Harri Holkeri oli oikeassa. Nimittäin jo silloin näkyi, että meidän taloutemme selkäranka; puunjalostus ja paperiteollisuus, oli jo alkanut murtua. Se oli kohta jo loppuun lypsetty lehmä.
Kymmenen vuotta olemme puhuneet tästä seurakuntarakenteen uudistamisen tarpeesta. Kymmenen vuotta sitten suunta oli yhden seurakunnan malliin ja nyt tuuli on muuttunut. Nyt pyrimme tähän seurakuntayhtymärakenteeseen. Asetuin ehdolle tähän kirkolliskokoukseen sitä varten, kun tiesin, että tämä seurakuntarakenne asia on tämän kauden kaikkein tärkein kysymys. Kaikki puheet, mitkä olen tänään kuullut, kuulin kaksi vuotta sitten. Kaikki me tiedämme, mitkä ovat tämän uudistuksen hyvät ja huonot puolet. Itse olen erityisesti ollut häiriintynyt sanasta pakko. Koska niin kuin näemme, tilanne eri puolilla Suomea on hyvin erilainen. Se mikä on hyvä Helsingissä, ei välttämättä toimi Lapissa. Se mikä on hyvä Jyväskylässä ei välttämättä ole hyvä Ilomantsissa. Mutta minä en halua olla se, joka seisoo ja voivottelee. Olen päätynyt siihen, että painan vihreää tälle uudistukselle, jotta tämän maan kello ei seiso loputtomiin. Kollega Mäkinen tuossa väkevästi todisti siitä, että komitea ei tee mitään ihmeellisiä asioita. Mutta komitea ajattelee näitä asioita toivon mukaan suuremmalla harkinnalla ja vähän luovemmalla tavalla. Ja vaikka Jyväskylässä olemme erittäin tyytyväisiä tähän nykyiseen rakenteeseen sellaisena kuin se on, mutta mikä on tilanne 10 tai 20 vuoden kuluttua? Nyt Jyväskylä on kyllä aivan tapissa tässä mallissaan.
Haluan ajatella näin, että kun painan vihreää nappia, me avaamme oven uudistuksen hengelle. Me olemme nyt niin kuin Israelin kansa siellä autiomaassa, joka haikailee sinne Egyptin lihapatojen ääreen, mutta emme muista sitä orjuutta mikä siellä on. Valtava pelko on kaikkien suomalaisten sisällä, me emme uskalla muuttua, mutta meidän täytyy muuttua ja nyt on aika lähteä rohkeasti eteenpäin. Itse panen toivoni siihen, että nämä seurakuntayhtymät eivät jää sellaisiksi pieniksi näpertelyiksi vaan että kuten tässä joku sanoi, että jos yhdistettäisiin Tampere ja Turku samaan yhtymään. Minusta se olisi hyvä asia. Siinäpähän yrittäisivät tulla toimeen keskenään. Ja toisekseen meidän on aika siirtyä katsomasta kengän kärkiä niin sinne pidemmälle tulevaisuuteen. Mielestäni oli oivallinen valinta kutsua tänne Viron arkkipiispa kertomaan, kuinka asiat siellä ovat. Haluan nyt, että te ajattelette kirkon kokonaisuutta. Ollaan nyt kerrankin rohkeita ja näytetään kirkkona tietä tälle Suomen maalle. Ollaan rohkeita, lähdetään uudistusten tielle. Rakennetaan tästä hyvä kirkko ja hyvä maa.
Paluu