Puheenvuoro



Jolkkonen Jari, piispa

Otsikko:
Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta (Piispainkokouksen kirje 1/2016)
Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista (Kirkkohallituksen kirje 4/2016)
Keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (Kirkkohallituksen kirje 5/2016)

Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat.
Kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteista on kirkossa herkkä, haastava ja vaikeakin. Joka pitää sitä helppona ja yksinkertaisena, on tuskin riittävästi malttanut kuunnella toisia ihmisiä tai perehtyä eri näkökohtiin: teologisiin, inhimillisiin, oikeudellisiin, emotionaalisiin, uskonnonvapautta koskeviin ja niin edelleen. Asiasta keskustelua hankaloittaa ehkä myös se, että asiassa vedotaan yhtäältä teologisiin periaatteisiin ja toisaalta ihmisoikeuspuheeseen. Myös ihmisoikeuksiin saatetaan vedota hieman samaan tapaan kuin dogmeihin, jotka ovat ehdottomia ja sitovat omaatuntoa. Näyttää siltä, että teologista puhetta ja ihmisoikeuspuhetta on vaikea yhdistää. Julkinen keskustelu on ollut aiemmin repivää, ehkä se kuluvana syksynä on ollut enemmänkin sekavaa. Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että kirkon yhteiset päätökset ovat selvät kolmelta osin.
Ensiksi kirkko puolustaa jokaisen ihmisen arvoa, jokaista on kohdeltava kunnioittavasti.
Toiseksi kirkollisessa vihkimisessä osapuolina on yksi nainen ja mies, koska kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä. Molempia vakaumuksia puolustetaan sekä inhimillisin että uskonnollisin syin. Kumpaakaan ei ole suunnattu ketään vastaan. Molemmat sopivat yhteen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.
Kolmanneksi kirkko toimii itsenäisesti ja päättää omista pyhistä toimituksistaan omista lähtökohdistaan käsin, ei valtion pakottamana eikä oletettuja porsaanreikiä hyväksi käyttämällä. Kirkon omien määräysten pohjalta papille ei synny oikeutta toimittaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Toisaalta pappi toimii oikein soveltaessaan piispainkokouksen pastoraalista ohjetta vuodelta 2011. Toivon, että molemmat selvitykset auttavat jäsentämään tätä olemassa olevaa ja tulevaa keskustelua. Toivon, että eri mielipiteistä huolimatta pysymme yhdessä.



Paluu