Puheenvuoro



Kujala Erkki, edustaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomukset sekä kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös vuodelta 2010, yleisvaliokunnan mietintö 1/2011

Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä toukokuuta 2011 klo 9.00

Teksti:
Herra puheenjohtaja, hyvät edustajat. En puutu tähän meidän valiokunnan mietintöön, kuulun valiokuntaan, joka tämän mietinnön tehnyt, olen sen takana ja kaikki se, mitä siinä on sanottu, on meidän yhteistä mietintää. Haluaisin vielä tämän ulkopuolelta kiinnittää pariin asiaan huomiota, joita ei painotettu tuossa mietinnössä. Täällä kansliapäällikkö esitellessään tätä toimintakertomusta sanoi, että on olemassa hiljaisia signaaleja ja niistä pitäisi ottaa oppia. Kahteen tämmöiseen hiljaiseen signaaliin, paitsi tähän toimintakertomukseen liittyen, mutta ennen muuta tulevaan toimintasuunnitelmaan ja tulevaan talousarvioon, jota nyt ruvetaan laatimaan kesällä, niitä voitaisiin huomioida. Nimittäin kaksi signaalia, toinen myönteinen ja toinen sitten vähemmän hyvä eli lapset ja nuoret. Täällä on puhuttu aika paljon. Eilen puhuttiin reippaasti kirkon tilasta ja tulevaisuudesta ja erilaisista seurakuntamalleista ja meillä on aina ollut huolena viime vuosina nämä nuoret ja nuoret aikuiset. Yksi semmoinen myönteinen hiljainen signaali on tämä nuorten hengellinen osallistuminen tilaisuuksiin. Kun me valitamme sitä, että kirkko ei tavoita nuoria ja nuoria aikuisia enää paljon rippikoulun jälkeen, niin täällä puhuttiin eilen jumalanpalvelusyhteisöistä, niin haluan tuoda terveisinä, että varsinkin näillä isoilla opiskelupaikkakunnilla, monella muullakin paikkakunnalla on todella aktiivista nuorten toimintaa ja nuoret kokoontuvat, ja nuoret perheet, sankoin joukoin näitten jumalanpalvelusyhteisöjen ja hengellisten järjestöjen tilaisuuksiin. Siinä olisi nyt koko kirkolle, mutta tietysti ennen muuta kirkkohallituksen toiminnalliselle osastolle mietittävää, että miten heidät saataisiin pysymään kirkon yhteydessä ja se mitä Ahti Hirvonen täällä eilen sanoi, että heidät pitää vetää kirkkoon, eli se on semmoinen myönteinen signaali siitä, ettei meidän koko nuoriso ole vieraantumassa hengellisestä elämästä, eikä uskosta, mutta heidät pitää tavoittaa.

Toinen, paljon ikävämpi hiljainen signaali on, joka käy selville tilastoista ja joka on tuolla kentällä tosiasia, on lasten saama hengellinen kasvatus. Pyhäkoulu- ja päiväkerhotilastot osoittavat selvää laskua ja kun kastettujen määrä vähenee, niin sille olisi jotain tehtävä. Minä kiinnitän erityisesti huomiota tuohon tiedotusyksikön osastoon ihan kokonaan, mutta erityisesti radio- ja televisiotoimituksiin. Monesti on vedottu siihen, että ei ole resursseja tämän enempään mitä on tehty. Minä olen elämäntyöni tehnyt Yleisradiossa ja tiedän, että enempäänkin pystyy. Jo näillä resursseilla mielestäni kyllä pitäisi enemmän saada näkyvyyttä ja kuuluvuutta tiedotusvälineissä. Jos ei jostain syystä saada, niin sitten resursseja pitää lisätä. Anteeksi nyt vain, minä en tiedä onko täällä tiedotusyksikön ihmisiä, mutta vietäköön terveiset sinne, että jotenkin tuntuu siltä, että siellä on vähän tämä vanha yleläinen kulttuuri. Toki on ylekulttuuria vieläkin ja ihmiset arvostelevat, ettei tule riittävästi tulosta, mutta kyllä nyt on kulttuuri jo sellainen, että semmoisesta ajatuksesta, että juttu ja viikko tai juttu ja kuukausi, niin siitä pitää pystyä pääsemään irti. Aktiivisuutta lisää. Erityisesti, mä puhuin tästä jo viime kokouksessa, vai oliko se viime vuonna, että lasten hengellisten ohjelmien saaminen televisioon nimen omaan YLE:n kanaville on meidän ensisijainen tavoite. Nyt on päntätty rahaa todella paljon tuonne tietojärjestelmiin ja minä en ole ollenkaan varma, että tuottaako se sellaista tulosta, että se on paras mahdollinen hengellisen sanoman eteenpäinviemiselle. Ainakin niistä viesteistä, mitä hiljaisia signaaleja tuolta kuuluu, että keskustelu siellä on aika sekavaa. Koska ei saada enää lapsia kirkon tilaisuuksiin eikä toimintaryhmiin kuin erittäin pieni osa lapsista, niin televisio on kuitenkin sellainen lasten kasvattaja, että sitä kautta sanomaa voitaisiin saada perille. Nyt tietysti vedotaan siihen, että on tietyt kiintiöt ohjelma-ajoilla ja se on sitten jostain toisesta pois, jos lisätään jotakin. Mutta me olemme kirkkona 80 %:n osuus kansasta ja meillä on oikeus vaatia Yleisradiolta, että myöskin hengellisiä ohjelmia saadaan nykyistä enemmän sinne, eli koko kirkon painostus tälle puolelle, ja niiden ohjelmien, mitä lapsille tehdään, tulee olla asiallisia ja kirkon sanomaan pitäytyviä. Meillä on se tilanne, että suuri osa lapsista ja nuorista, eikä enää aikuisistakaan tiedä, että mikä on pääsiäisen keskeinen sanoma, ne on vain puput ja trullit. Ei eroteta kevään juhlista vappua, pääsiäistä ja helluntaita, ne ovat samanarvoisia, jopa vappu menee ylimmäksi, joulussa tontut ja lahjat ovat keskeisimpiä. Lapsille näitten perusasioitten opettaminen television kautta on tärkeää, toki sitä voi tehdä netin kautta ja se tarpeellista ja sitä tehtäköön, mutta television kautta se menee kuitenkin parhaiten perille. Meillä on jo se tilanne, ja se pahenee vielä, kun sanoman levittäminen vähenee, on niin kuin sillä yhdellä jouluevankeliumin lukijalla. Ystäväni kertoi, että hänen vaimonsa on kirjakaupassa töissä ja tuossa yhden joulun alla tuli sinne kirjakauppaan mies, joka kysyi, että onko teillä mitään kirjaa tai paperia, missä olisi jouluevankeliumi, kun mun pitäis firman pikkujouluissa lukea jouluevankeliumi, mutta kun mä en tiedä, että mistä semmoinen löytyy, että oisko teillä. Myyjä meni vähän hämilleen ja sanoi, että ei meillä mitään erillistä semmoista paperia ole, mutta se on Raamatussa. Ai, onko se Raamatussa, kyllä meillä Vihkiraamattu on, mutta en mä ole tullut ajatelleeksi, että se voisi löytyä. Tämä tilanne on hälyttävä, kun lapsilla on vielä vähemmän tätä tietoa, niin otettakoon tämä nyt sitten tulevaisuudessa huomioon ja tämmöisenä pienenä lisäyksenä tähän toimintakertomuksen käsittelyyn.


Paluu